perjantai 31. toukokuuta 2013

Vuosi paketissa

Nimittäin työvuosi. Tänään sain sidottua nättiin pakettiin viimeisen vuoden työt, eli loppuraportti on viimeistä hyväksyntää vaille valmis. Phuuh. Nyt onkin sitten hieman orpo olo, kun tietää vielä parin viikon ajan mitä työpäivä pitää käytännössä sisällään, mutta sen jälkeinen aika onkin vielä vähän hämärän peitossa. Uutta tutkimustahan se kai taas pukkaa, mutta eipä mitään, uskallan sanoa sen rehellisesti että tämä on sitä työtä, jota oikeasti rakastan ja haluan tehdä. Vaikka se välillä on puuduttavaa niin kyllä se myöskin antaa paljon!!

Tänään olikin sitten suunnitelmissa vetää se kunnon nollaustreeni, mutta koska hommat oli aika vaiheessa vielä puoliltapäivin, niin päädyin perumaan päivän salitreenit. Sen sijaan lähdin reippaana kävelemään kolmen kilometrin matkaa päiväkodille sen jälkeen, kun olin saanut kaiken tehtyä, ja päädyin saamaan ukkoskuuron ensipisarat niskaani... Tietysti. Sen kerran kun otan ja reippailen ulkona niin saan vettä niskaani. 


Jotta päivä olisi täydellinen, niin onnistuin jättämään huomiotta pakastimesta kaikuneen Ben & Jerry's jätskipaketin huutelut, vaikka kovasti tekikin mieleni palkita itseni hyvästä työstä ja reippailusta herkkupläjäyksellä. Peanut Buttercup vaihtui siis tähän, päälle ripottelin muutaman kaakaonibsin ja ropsauksen steviaa tyydyttämään makeanhimoani:


Ja ettei tuo kaakao pääsisi yöllä kummittelemaan, niin isäntä yllätti ja vei koko perheen vielä paikallisen urheiluseuran salille - ehdottipa jopa, että voitaisiin kesälläkin koittaa käydä siellä kerran viikossa yhdessä koko porukka touhuamassa ja treenaamassa. Ohoh... Sopii minulle!!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kadonneen hauiksen metsästys

Eilisen treenin jälkeen on taas ihan arkisella tasolla huomannut, miten vähän on habaa hauiksessa... En oikein tiedä pitäisikö sitä itkeä vai nauraa, kun kädet ei toimi - ei mene koukkuun eikä suoraksi. Toisaalta tänään on ollut oikein lystiä pysähtyä peilien eteen, kun edessä komeilee varsin komea papu ihan ilman suurempaa yrittämistä!


Tuosta huomisesta en tiedä, mutta toivotaan että jossain vaiheessa edes!

Viikonlopun viisikymppissynttäreiden mukanaan tuoma painonpudotustakapakkikin näytti tänä aamuna olevan nollattu, lisäksi töiden puolesta häämöttää yhden isomman projektin loppuminen perjantaina. Peukut sille!! Sanoinkin jo Terhille, että perjantain treeni on sitten oikein suuremman luokan nollauspuserrus, saadaan taas pääkoppa ojennukseen ja kroppa niin kipeäksi, että viikonloppuna ei muuta pysty tekemään kuin nauttimaan auringonpaisteesta pihanurtsilla lapsia vahtien... 

tiistai 28. toukokuuta 2013

Tavoite visualisoitu!

Tämänpäiväinen salitreeni alkoi mukavalla yllätyksellä, nimittäin törmäsin heti alkuunsa salille saapuessani vanhaan ystävään Satuun. Alkuun en meinannut edes tunnistaa häntä, viimeksi ollaan nähty jokunen kuukausi sitten pikaisesti kaupan käytävillä. Olipa nainen muuten aivan upeassa kuosissa!!

Sen verran tiesin jo entuudestaan, että hänkin on treenannut yhdessä Terhin kanssa, eli parempaa kannustuspuhetta en olisi voinut mistään tai keneltäkään saada... Tällä viikolla kuulemma Sadulla tulee tuo maaginen neljä kuukautta täyteen, ja tunnustankin nyt vilpittömästi, että lopputulos oli sen verran mieletön, että nyt pystyn viimeinkin visualisoimaan myös itseni kesän jälkeen. Tämä mielikuva onkin nyt virallisesti asetettu tavoitteeksi, suunta siis sitä kohti. Ja eikös se niin mene, että asenne ratkaisee:


Ei liene yllätys kumman valitsen?

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

2 viikkoa takana

Kuten otsikko jo kertoikin, kaksi viikkoa ollaan tätä hommaa tehty, ja se suuri kysymys kuuluukin: Missä mennään?


Eli 0,8 kg on lähtenyt tällä viikolla lisää, tosin eilen tuo hyvä tahti otti hieman takapakkia, kun miehen pomolla oli 50v juhlat ja sinnehän oltiin ilmoittauduttu jo aikapäivää sitten. Tällä kertaa juhlapöydän antimiin suhtautui kuitenkin aika toisella tavalla kuin aikaisemmin, eli mietti koko ajan mitä sitä voi syödä. Vettä ei tullut eilen juotua tuota vaadittua neljää litraa, mutta onnistuin alkumaljaa lukuunottamatta pitäytymään ihan vaan vesilinjalla - kiitos laukussa nököttäneiden autonavainten. Tarjottu ruokakin oli grilliruokaa, eli kun sieltä valitsin omalle lautaselleni grillattua lohta ja vihreää salaattia niin eiköhän tuo oma linja suunnilleen pitänyt. Sen myönnän, että kahvin kanssa nappasin pienen palan mansikkatäytekakkua, mutta se oli sen arvoista - tehdään sitten tänään illalla vähän enemmän sen kuluttamiseksi!

Mitä sitten muuhun ruokailuun tulee, niin nyt kun pihalla kasvaa kaikenlaista herkkua niin pääsin eilen aloittelemaan myös säilöntäkautta. Puutarhan perällä kasvava lipstikka on aivan mieletön lihan mauste, ja halusin päästä jo näin kesän alussa kokeilemaan millaisia yrttikuutioita siitä syntyy. Tässä siis yksinkertaisesti mitä tein:


 

Öljynä käytin ihan perusoliiviöljyä (kylmäpuristettua luonnollisesti), ja kuutiot törkkäsin pakastimeen. Ja kunhan vaan ryytimaan antimet vähän saa kasvaa, niin aion kokeilla näitä vielä muitakin - penkistä kun löytyy vielä salviaa, mäkimeiramia eli oreganoa, timjamia, rosmariinia sekä ruohosipulia. Eipä tarvitse enää kaupan liemikuutioita ostella!!

Niin ja tätä herkkua laittelin myös eilen ensimmäisen erän pakastimeen talvea odottelemaan:


Kyllä on ensi talveksi nyt tallella vihreää viherpirtelön sekaan heitettäväksi (tai lettuihin tai piirakoihin tai keittoon jne)!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Aamiaisesta - ja vähän muustakin

Jokunen teistä on tainnut innostua laihdutusajatuksesta, ainakin siitä päätellen, että parikin kaveria on kysellyt miten ruokavalioni on muuttunut. Tässä on kiinnostuneille varsin hyödyllinen vinkki, nimittäin selailin tässä joutessani Hesarin verkkosivuja ja siellä ollutta juttua erilaisista dieeteistä. Siinä mainittiin lihavuustutkijan löytäneen yhden toimivan dieetin, ja kun tuota toimivaa versiota pikaisesti vilkaisin, niin siinä oli aika paljonkin samoja elementtejä kuin omassani. Itselläni on tosin laskettuna valmiiksi hiilareiden, proteiinin ja rasvojen määrät, eli pienellä vaivannäöllä saan muunneltua omia syömisiäni varsin mukavasti. Siinä siis hyvä lähtökohta teille, jotka kyselitte vinkkejä!

Kannustimeksi kuva aamiaisestani, johon olen rakastunut niin kovin! Tätä parempaa ei vaan ole...


Ja mitä eiliseen salitreeniin tulee, niin sitkeästi olen kävellyt portaat vaikka sattuukin ihan törkeästi... Tänään taitaa olla illalla muutaman aurinkotervehdyksen paikka, jos se vaikka avittaisi jumitukseen. Ja enpä uskalla edes ajatella kuinka kipeä alaosasto olisi jos en olisi jaksanut venytellä eilen illalla yhtään! 

torstai 23. toukokuuta 2013

Kuka varasti jalkani?

Eilisen joogaharjoituksen jälkeen tänään oli vuorossa taas salitreeniä yhdessä Terhin kanssa. Tunnustan, että olen joskus katsonut tosi-tv -laihdutusohjelmia ajatellen, että ei tuo nyt noin kamalaa voi olla, ei sitä nyt noin tarvitse äheltää ja manata - eli arvaattekin jo: VÄÄRIN!!

Jalkatreeni. Prässi, ojentajat, pakarat ja takareidet kahdellakin eri laitteella, koukistajat ja vielä hännän huipuksi kyykyt. Ja kyllä, kirosin kuin merimies konsanaan (anteeksi kovasti, kanssatreenaajat!), mutta tulipa lanseerattua myös uusi termikin - vittuilukerta. Se on se viimeinen puristus, se kerta kiellon päälle, kun Terhi on ala-arvoisella matematiikallaan laskenut "vielä kaksi" ainakin kolmeen kertaan ja viimeinkin sanonut että tämä oli viimeinen... Tosin en tiedä oliko tuo viisasta, sillä salilta pois lähtiessäni portaiden käveleminen alaspäin oli jotain aivan järkyttävää. Taidanpa kontata ne huomenissa, ainakin kotona siis, päiväkodilla taitaa olla pakko tsempata.

No, huolimatta siitä että joku tuntuu varastaneen jalkani (tai ainakin vaihtaneen ne) fiilikset on katossa, johtuuko sitten aina treenin jälkeen kotimatkalla popitettavasta Operaatio Ryhtiliikkeen tunnaribiisistä vai jostain endorfiinipurskauksesta, sitä en tiedä. Se mikä merkitsee on tämä:

tiistai 21. toukokuuta 2013

Mittanauha = ystävä vai vihollinen?

Rehellisyyden nimissä - itselläni ei juurikaan mitään tarkkaa kilotavoitetta alkujaan ollut, mutta sellaisen Terhi iski pöytään ensimmäisellä tapaamiskerrallamme kuullessaan painoni ja nähdessään pituuteni. Tarkkoja lukuja en sattuneesta syystä tähän laita näkyville (krhm), mutta painoindeksini oli 24,3 eli normaalin rajoissa. Hyvä laskupää Terhillä oli, sillä 10 kilon pudotus tiputtaisi indeksini 21een, eli yhä edelleen oltaisiin normaalipainon rajoissa mutta omaa silmää enemmän miellyttävillä kymmenluvuilla!

Niin siitä mittanauhasta. Siitähän tämä tosiaan alkoi, yllättäen sellaisesta Kesäksi kuntoon -haasteesta. Aikaa haasteessa oli kuukausi (käytännössä toukokuu), ja silloin en vaa'alla käynyt mutta nappasin mittanauhalla lukemia ylös. Nyt tuosta hetkestä on siis kolmisen viikkoa, ja uutta ruokavaliota takana viikko. Aika tehdä pieni välitarkistus... Mittanauha, oletko siis ystävä vai vihollinen?!


Ainakin toistaiseksi vielä ollaan hyvissä väleissä:
- Vyötärönympärys -2 cm
- Lantionympärys -2 cm
- Reiden ympärys -2cm
- Rinnanympärys ±0 cm

Oivaa lisämotivaatiota nähdä tällaisia lukuja!! Varastossa piileskelevät kesähameet, here I come!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Simple things - big difference

Eipä ole paljon treenaamista ehtinyt ajatella, kun työkiireet painaa päälle, mutta tämän viikonlopun työrupeaman lopputulema oli sen verran hyvä, että ensi viikolla pääsee kunnolla kuntoilemaan. Hyppyläpsyhymiöt sille!!

Ensimmäinen viikko siis takana, ja muutosta on saatu jo aikaan - ruokavalio uusittu ja kirjevaaka adoptoitu uuteen käyttöön. Isäntäkin alkaa ilmeisesti tottumaan tähän, kun kyseli jo huolissaan että mitä hänen pitää nyt osata kaupasta tuoda. No, helpompi oli listata ne mitä jättää sinne, ja antaa pari ainesta tilalle! Ja vaikka treenaamispuoli on jäänyt enemmänkin hyötyliikuntaan (ellei sitten pidä 30 kilon kanistereiden ja 10 kilon ämpäreiden raijaamista jo jonain muuna...) niin tulosta on tullut:


BILEET!!!

Ei vaan. Hyvä alku, katsotaan minne asti tuo kantaa. Ehkä on hyvä tiedostaa jo nyt se tosiasia, että takapakkiakin tulee ennenpitkää... Mutta enpä ole siitä muuta väittänytkään!

Ja mitä muuten tämän postauksen otsikkoon tulee, niin vielä pikainen vilkaisu tämänaamuiseen ahaa-elämykseeni. Jokainen kookosöljyä käyttävähän toki tietää, että tuo taivaallinen herkku on huoneenlämmössä kiinteää eli jos sitä vaikka sattuisi haluamaan aamupuuronsa sekaan, niin könttiä tarvitsee ensin lämmittää vesihauteessa, tai vaihtoehtoisesti kaivaa siitä palasia lusikalla tai veitsellä. Minullapa ei kuitenkaan aamuisin ole sellaiseen taiteiluun aikaa (taidan rakastaa unta liikaa...), niin keksin kokeilla tehdä tuosta valmiita annospaloja. Eli eipä muuta kuin jääpalamuotit esiin ja öljy sulamaan. Lopputulos: 


 Tämä on tietty eksperteille tuttua huttua, mutta jos joku tästä innostui niin saa apinoida ideaa vapaasti!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kiire viikko

Vihdoinkin lauantai eli hetken hengähdystauko. Töissä on pitänyt sen verran kiirettä, ettei ole ehtinyt edes miettimään blogia, eilenkin tein vaatimattomat 12h perjantai-illan kunniaksi. Toisaalta oli ihan hauska rupeama, syistä että alkuviikosta helpottaa kummasti ja toisaalta siksi, että jutustelin välillä samassa labrassa yhtä pitkään töitä tehneen pakistanilaisopiskelijan kanssa niitä näitä mukavia.

Lupasin salitreenistä kertoilla aiemmassa postauksessa, siitäpä liikkeelle. Hyvin meni, tosin samana päivänä aloitettu Terhin ruokavalio sai mahan pullistelemaan siihen malliin, että alkuun mietitytti että mitäköhän tästä tulee. Hyvä tuli, selkätreenit vedettiin ja tekniikat kerrattiin. Paikat tuntui parina seuraavana päivänä himppasen "saaneilta", mutta sehän se tarkoitus olikin... Tästä on siis hyvä jatkaa!

Ruokavaliosta jo mainitsinkin, ja todettava on, että enpä ole aikoihin syönyt yhtä paljon!! Toisaalta, nyt on jaksanut painaa töissäkin pitkää päivää, kun on syönyt tasaiseen (ja paljon) eli kulutettavaakin on ollut. Aineenvaihdunta toimii, koska pienikin raskaampi homma saa hien pintaan. Ja se vesi, sitä menee nyt jo ihan helposti vaaditut 4 litraa, huh heijaa. Pikemminkin nyt on jano jos ei juo tarpeeksi, niinhän sen kai pitääkin olla! Ainoa mikä vaatii vielä opettelua on ruokien valmistaminen mukaan matkaan jo edellisenä iltana, parina päivänä olen kokkaillut illalla 10 aikaan...


Silti - kellonajasta huolimatta voin kyllä hyvillä mielin kyseenalaistaa sen, että laihduttaminen olisi yhtä kuin jatkuvassa nälässä elämistä. Vai mitä tästä herkkuannoksesta sanotte?!


Tämän aamun aamiaisherkusta vielä loppukaneetiksi yksi kuva, sitten lasten joogaa ohjaamaan! Iloista viikonloppua!!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Jumi ja sen kaveri

Tuplajumi nimittäin. Päivän liikuntapläjäys tuli tehtyä rakkaimman harrastuksen eli astangajoogan parissa, ja kylläpä se nyt taas tekikin kipeää - kiitos vaan tankotanssi. Siitä on nimittäin aikaa kun punnertaminen sattui yhtä paljon, eli ei ihmekään ettei oikein sujunut. Tuplajumin aiheutti yllättäen päälle pukannut nuha, jota epäilen tällä kertaa hyvinkin vahvasti allergiapohjaiseksi - samanlainen kun iskee päälle joka ikinen kevät suunnilleen samaan aikaan lehtien puhkeamisen kanssa. Eipä siis ollenkaan hyvä pössis tänään. Toivottavasti helpottaa keskiviikkoon mennessä, silloin on suunnitelmissa mennä vetämään ensimmäinen kunnon salitreeni varmaan 15 vuoteen... Siitä kuitenkin lisää sitten, eipä hypitä asioiden edelle!

Onneksi kuitenkin poikkesin kotimatkalla postissa, jossa odotteli tällainen tehotreenaajan kaveri (kuva kaiveltu lainaan netin syövereistä):


Kertakaikkisen näppärä kapistus näin pitkää työmatkaa (ja välillä myös päivää) tekevälle, saa pidettyä syömiset kurissa!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Perkele kun sattuu...

Eilisen starttipäivän kunniaksi tein uuden lajivaltauksen ja uskaltauduin kokeilemaan tankotanssia. Aivan mielettömän hauska laji, mutta nyt on olo sellainen kuin joku olisi hakannut minut sillä tangolla... Mustelmia pukkaa joka puolelle, ja ojentajat ja rintalihakset huutaa hoosiannaa siihen malliin, että auton vaihteiden vaihtaminen pitää tehdä hammasta purren. Tässä parhaita paloja uudesta ihonväristä - nämä siis otettuna kolmisen tuntia tanssitunnin päättymisen jälkeen, taivas yksin tietää minkänäköiset nuo on illalla tai huomenna...:


Niinpä. Ja näitä sitten riittääkin... Kuvissa olevien jalkaterien lisäksi polvien sisäsivut sinertää iloisesti, kyynärvarret on täynnä laikkuja ja takapuolestakin taitaa jotain uutta sävyä pukata esiin (ainakin lievien palovammojen muodossa). Mutta ei jotain pahaa ettei hyvääkin - oli se sen verran hauskaa ja haastavaa että uudestaan on päästävä!

Ruokailun puolella suurin haaste vielä toistaiseksi on vesimäärän lisääminen noin puolestatoista litrasta kolmeen... Tuntuu siltä että takahampaat kelluu jo, vessassa saa ravata suunnilleen tunnin välein, ja viimeiset lasilliset tekee _todella_ tiukkaa saada alas. No, ehkä tähän tottuu kun vähän aikaa lipittää. Muuten ei vielä uutta raportoitavaa, odottelen jo innolla viestiä Terhiltä päivitetystä ruokavaliosta - eli siitä lisää sitten kun sen aika on.

Nyt takaisin Äitienpäivän viettoon - iloista sellaista myös ruudun sille puolelle!!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Paikoillanne... Valmiit.... HEP!

Huomentapäivää vaan!

Operaatio Ryhtiliikkeen virallinen 1. päivä valkenee, siitähän tämä koko höpötys on hyvä aloittaa. Todellakin kaksi lasta ja kotiäitinä oleminen on jättäneet aiemmin niin urheilullisen rouvan ulkomuotoon omat merkkinsä, ja nyt - viimeinkin - otin itseäni niskasta kiinni ja päätin karistaa nuo loputkin (ne sitkeimmät) läskit tästä tomumajasta. Lisäpökköä pesään tuli ystävältäni P:ltä, joka on jo jonkun aikaa treenannut personal trainerin kanssa - ja sen on kyllä huomannut! Yllätys ei siis liene se, että päätin itsekin ottaa olkapäälleni pienen takapirun eli PT:n, vanhan tuttuni Terhin.

Tavoite on simppeli - 10 kg pois seuraavien 4 kuukauden aikana. No problem, realistinen tavoite ja uskon tuohon pystyväni, vaikkakin omat haasteensa soppaan heittää työ/opiskelu naapurikaupungissa 100 km päässä, muksuista ja omasta pikkufirmasta puhumattakaan...

Ruokakuvia ja ehkä vähän treenaamistakin postailen tänne, eli jos ei kiinnosta niin ei ole pakko lukea, maailma on blogeja pullollaan eli mars matkaan vaan sopivampaa etsimään! Jos kiinnostaa niin vertaistukea saa antaa/ottaa vastaan, kommenttikentät odottelee tsemppausviestejä.

Tästä se alkaa!