Terveisiä Barcelonasta!

Kuten joku varmaan jo edellisestä tekstistä arvasi, niin maailmalla on tullut taas reissattua ja nähtyä paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä... Kyseessä oli siis työmatka Espanjaan, jossa en ollutkaan aiemmin käynyt - eli ihan mielenkiinnolla lähdin matkaan.

Syömisten suhteen mietitytti miten onnistun pitämään hyvin alkaneen Alku -polkuni mahdollisimman hyvin, mutta sitten fiksuna likkana totesin että mitä siitä jos jonkun kerran vähän joutuu venymään. Pääasia on paluu polulle ja arkeen. Toisin sanoen maistelin hyvällä ruokahalulla pinchoja (paikallinen nimi tapakselle), söin paellaa, perunoita, suklaajälkkäriä, join maitokahvia ja viiniä jne jne. Ja hyvää oli!!

Rehellisesti sanottuna ruokien joukossa oli myös sellaisia, joita en toistamiseen halua enää maistaa... Esimerkkinä jotain yybersuolaista ja tahmaista töhnää, hyi olkoon. Mutta - jälleen kerran löytyi kaupunki, jonne haluan vielä palata!

 

  

Tuliaisiksi tarttui mukaan jokunen Desigualin mekko, osa viime vuoden kokoelmaa, osa tämän. Kun halvalla sai niin pakkohan se oli ostaa... Nyt on kiva odotella Suomen kesää, kun tietää että muutaman kuukauden päästä saa vetää ihanan mekon päälle lämpimänää kesäpäivänä!!

Nyt vaan lisää treeniä niin saa taas talven (lue: joulun) aikana kertyneen rasvakerroksen sulateltua. Treenistä voisinkin kirjoitella lisää taas seuraavassa postauksessa - nyt jään fiilistelemään vielä hetkeksi Espanjan tunnelmia!

Uusia alkuja

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. 

Päivän ensimmäinen ajatus.

Uusi päivä ja uusi alku. Uudet valinnat. Uusi mahdollisuus.

Välillä uusi päivä tuo tullessaan vain arjen ja sen harmauden ja ankeuden. Pimeän talven, kylmän tuulen. Tavallisuuden, keskinkertaisuuden.

Välillä taas se raottaa ovea sen verran, että saa nähdä jotain sellaista jonka siivin jaksaa taas eteenpäin - alla aukeavat Alppien lumihuiput, auringonlaskun valon kauniin katedraalin lasi-ikkunoiden takana. Yläpuolella aukeavan tähtitaivaan ja hennon revontulen pyyhkäisyn sen yli. Maailman kauneuden.

Välillä toivoisin pystyväni näkemään maailman lapsen silmin. Nähdä kaiken taas ensimmäistä kertaa. Kykyä uskoa ihmisistä vain hyvää. Uskallusta luottaa ja koskea. Ehkä huomenaamulla?

Minun ALKUni

No niiiiin!! Ensimmäistä väliraporttia pukkaa, kun ensimmäinen viikko uudella Alku -polulla takana. Ensi alkuun myönnän, että kauhistutti sekä maitotuotteiden että viljan tipauttaminen ruokavaliosta pois yhdellä ja samalla kerralla. Kuitenkin niitä kun on syönyt (ja myös tykännyt niistä) jo reilun 35 vuotta elämästään niin jotenkin ne ovat olleet se tuttu ja turvallinen ruokailun peruspilari. Päätin kuitenkin ottaa hypyn tuntemattomaan, sillä

No mitä on jäänyt ekasta viikosta käteen? Painoa tippunut noin puolitoista kiloa, eli tainnut vähän tuota turvotusta ollut kerääntynyt... Olo on kevyt, mahassa ei kierrä (mitä nyt alkuun kun tuli lisättyä muutama sellainen ruoka-aine listoille josta tiesin alkuun tapahtuvan jotain ei-niin-hauskaa) ja turvotus mahan kohdalta on sulanut tiehensä. Mittanauhaa en ole vielä kaivanut esiin (katsotaan sitä sitten viikon päästä). Mitä sitten olen syönyt? No ruokaa. Ja ihan riittävästi. Perunaa en ole kaivannut, kahvia opettelin juomaan sekä mustana (lähinnä töissä koska siellä ei ole muuta tarjolla) että mantelimaidon kera. Rahkaa en ole kaivannut hetkeäkään. Kuidun saamisesta on turha olla huolissaan, koska se määrä kasviksia ja marjoja, joka nyt kuluu, riittää takuuvarmasti kattamaan päivän kuitutarpeen. Sanalla sanoen - TYKKÄÄN!

Ja mikä ihaninta, lapsetkin ovat halunneet poikkeuksetta maistella äidin tekemiä ruokia - nytkin kattilassa porisee tomaatti-paprikakeitto, johon paistan päälle leipäkuutioiden sijasta kanaa. Ja sakeutus kerman sijasta kookosmaidolla. Kuulostaa ehkä hivenen eksoottiselta, mutta toimii!! Ohjetta alla.

Tomaatti-paprikakeitto (1-2 annosta)

1 sipuli
1 punainen paprika
2-3 tomaattia
2-3 rkl oliiviöljyä
½ prk Mutti kirsikkatomaatteja tomaattikastikkeessa
suolaa
mustapippuria
basilikaa
Roasted Garlic & Pepper -maustetta (tai vaihtoehtoisesti 2-4 kynttä valkosipulia )
1-1,5 dl kookosmaitoa

Pese ja pilko kasvikset, ja kuullota niitä kattilassa 5-10 min. Lisää säilyketomaatit ja mausteet ja anna muhia vielä n. 15 min. Lisää lopuksi kookosmaito ja surauta tasaiseksi esim. blenderissä tai sauvasekoittimella.

Hyppy tulevaisuuteen

Toisin sanoen - iloista uutta vuotta 2015 kaikille!!

Lokakuun 8. päivä näytti olleen edellinen postaus eli hiljaista on pidellyt. Treenit, no jaa, silloin kun on ehtinyt. Elämänmuutos? Puolessavälissä siitä mitä alkuun suunnittelin, eli jotain olen saanut muutettua pysyvästi ja jotain tarvitsee vielä tehdä. Mutta ei siitä sen enempää, ne tulee pikkuhiljaa jos on tullakseen, ja jos ei tule niin sitten kieltäydyn ottamasta enää stressiä asiasta. Sitten kehitetään jotain muuta. Piste.

Hypätään kaiken jargonin yli suoraan tähän hetkeen. Sitä kun voisi jauhaa taas pienen romaanin verran mutta nääh, skipataan se suuremmilta osin ja pistetään taas homma kuriin. Työkiireet alkaa näillä näkymin taas helpottaa tammikuun lopulla, ja kipuilut kropassa alkaa olla muistoja menneeltä vuodelta. Eijeijei, älkää luulkokaan etten olisi nauttinut näistä kiireistä ja kipuiluista, ne on varmasti olleet sellaisia oppitunteja, jotka on taas vaan pitänyt käydä läpi eteenpäin mennäkseen...

Olen päässyt nimittäin matkailemaan uusissa paikoissa ja maissa (Belgia, Ranska, pian myös Espanja), tavannut monia ihania uusia ihmisiä, oppinut paljon uutta parhaista ystävistäni (ja oppinut arvostamaan heitä - jos mahdollista - vieläkin enemmän!!) sekä päässyt haastamaan itseäni asioissa, joita välttelin ennen viimeiseen saakka ja joista nyt nautin enemmän kuin koskaan luulin olevan mahdollista. Lyhyesti lueteltuna: lisää luottamusta, rohkeutta, arvostusta, itsekunnioitusta ja positiivista asennetta. Sekä ehkä ennen kaikkea lupa luottaa omiin tunteisiin ja tuntemuksiin!

Mitäs nyt sitten?

No uusi Alku. Kirjaimellisesti. Vuoden alusta otin päättäväisen niskalenkin joulun aikana kehittämästäni suklaa-addiktiosta, sekä aloin taas syömään ruokaa. Ihan oikeaa sellaista, eikä mitään mättöä. Lisäksi niskalenkkiä tukemaan ilmoittauduin mukaan Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku -valmennukseen, aloin käydä (jo joulukuussa) taas säännöllisesti salilla, jonne ostin taas pitkän kuukausikortin (voimassa marraskuun puoleenväliin kuluvaa vuotta) sekä alan taas tehdä joogaa ja toivottavasti myös meditointia säännöllisesti. Luulenpa, että tuo Kukan ja Samin valmennustuokio on se jota eniten tarvitsen ja kaipaan, koska joulukuussa pääsi taas ihan konkreettisesti tuntemaan miltä tuntuu kun mättää kehonsa täyteen paskaa... 

Hyvä peukalosääntö, vai mitä ;-) ?

Tästä siis lähtee taas, vuoden aloitusmitat on kirjattu ja treenit käynnissä. Lupaan palata myös raportoimaan säännöllisesti, miten homma taas etenee!