Pitkä aika on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, ja nyt voin ihan rehellisesti sanoa ettei vaan ole ollut aikaa. Taitaa itse asiassa olla ensimmäinen viikonloppu vuodenvaihteen jälkeen, kun olen OIKEASTI ehtinyt istua alas ja hengähtää hetken. En itse asiassa taida olla täällä kertonut mitä elämääni nykyisin kuuluu? Aloitetaanpa siis siitä.
Syy miksi irtisanouduin yliopistolta ja jätin väitöskirjan kesken oli siis hyppy tuntemattomaan. Syy hyppyyn löytyy itse asiassa Lahdesta, ja tarkemmin Lahden Hierojakoulusta, jonne minut hyväksyttiin opiskelemaan kuluvaksi vuodeksi. Valitsin opiskelumuodoksi päiväryhmän eli käytännössä edessä oli paluu koulun penkille ihan aikuisten oikeasti. Ja itse asiassa jo parin viikon jälkeen olin täysin varma, että valintani oli oikea, sillä ryhmähenki porukassa on aivan uskomaton, opiskelukaverit yhtä motivoituneita aiheen opiskeluun kuin mitä itsekin ja opettajat huippuja (paitsi opettajina myös ihmisinä)!! Ja vaikka opiskelu on ollut rankkaa - luita, lihaksia, latinaa, anatomiaa, käytäntöä ja myös kokeita (joka viikko, toisesta opiskeluviikosta alkaen...) - niin se palkitsee yllättävillä tavoilla (siitä lisää sitten joskus). Lisäksi kun miettii tähän mennessä opitun asian määrää niin tuntuu aivan käsittämättömältä, että koulua on ollut vasta vajaa pari kuukautta!
Vaikka matka on vasta alussa ja varmasti tulee vuoden aikana hetkiä, jolloin varmasti mietin tekemäni ratkaisun järkevyyttä, niin tiedän jo nyt, että tämä oli varmasti elämäni paras päätös. Ja se joka kuvittelee, että sen tekeminen oli helppo, niin voin kertoa: itse päätöksen tekeminen oli se kaikkein vaikein osuus. Kaikki muu tuntuu tulevan nyt kuin itsestään!! Ja muista suunnitelmistani ne, joita en tämän päätöksen vuoksi juuri nyt pysty toteuttamaan, odottavat kyllä - ne tulevat sitten kun niiden aika on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti