Zzzzz...

Jostain kumman syystä olin eilisillan ja koko tämän aamun totaalisen poikki, eilenkin kaaduin suihkun ja ruoan jälkeen sohvalle ja vetäisin tunnin torkut - ne ei kuulu normaalisti päivärytmiin... Yöllä ukkonen piti hereillä, ja olkapäät tuntui puutuvan vähän joka asennossa, eli eipä tullut kovin hyvin nukuttua. Ei liene siis yllätys, että aamun valjetessa sängystä kömpi ylös enemmän zombie kuin iloisen pirtsakka ja hyvin levännyt perheenäiti. Palautetaanpa siis tämä taas mieleen ja työnnetään uutta kuulaa kanuunaan:

Tänään olisi tarkoitus vielä tempaista pienet iltajoogat, mutta ensin se kiinnostavampi osuus - missä mennään?

Aijaijai. 

Tunnustan. Tässä vaiheessa olisin aiemmin ehkä luovuttanut (ja itse asiassa, niin useimmat taitavat tehdäkin): paino on pysynyt viikon, puolentoista verran suunnilleen samoissa eikä muutosta tapahdu vaikka päällään seisoisi. Sokerinhimoiset solut huutaa kropassa että ei tästä mitään tule, voit ihan hyvällä omallatunnolla ottaa jätskin tai suklaata... 

Järki huutaa kuitenkin onneksi jossain taustalla VÄÄRIN!! Nyt vasta keho on polttanut ne helposti lähtevät höttöset pois, ja aletaan kunnolla töihin, eli tämä tasaantuminen ei ole se lopullinen totuus vaan pelkkä satulakohta (pääsin sitten heittämään mukaan ihan insinööritermejäkin, hihih...) josta vielä jatketaan - kunhan vaan pysytään samalla polulla. Pääasia on, että ylöspäin ei olla lähdetty, vaikka sekin on todennäköisesti vielä jossain vaiheessa edessä. Lihaksethan tunnetusti painaa läskiä enemmän, ja tuosta jälkimmäisestä tahdon eroon. Silläkin hinnalla että joudun uusimaan koko vaatevaraston!!

Hyvä treeni, parempi mieli

Tänään(kin) oli tarkoitus suunnata tankotanssitunnille, mutta aamulla nukkumatti teki tepposet - eli tuli nukuttua pommiin. Tai no, oikeammin sanottuna en viitsinyt lähteä heti aamupalan jälkeen tankoilemaan, olisin varmaan päätynyt harjoittelemaan laatoitusta samalla keikalla. Pikainen viesti Terhille ja siirrettiin sujuvasti salitreeni tälle päivälle!

Ja mitäpä sitä muutakaan ahkera treenari tekisikään kuin hyppäisi polkupyörän selkään, törkkäisi napit korviin ja lähtisi pyörällä salille!! Oli muuten ensimmäinen kerta pyörällä tänä kesänä, mutta ihmeen kevyeltä tuo tuntui, ja kun radio suolsi korviin hyvää musaa niin avot - mahtava pössis!! Tuli muuten samalla lisättyä vähän lisäprotskuakin ruokavalioon, kun onnistuin nielaisemaan matkalla jonkun pörriäisenkin...

Salilla tehtiin sitten tunnin olkapäätreeni (voi apua...) ja pelkäsin jo valmiiksi, miten kotimatkan jaksaisi. Ihan turhaan, eihän sitä pyörää onneksi käsillä poljeta!! Kotimatkaksi ajattelin laittaa Sports Trackerin päälle, kaivoinkin sen esille puhelimesta, törkkäsin radion päälle ja matkaan. Kotipihassa sitten fiksuna hoksasin, että en ollut klikannut Trackeria päälle, eli treenidata jäi saamatta... Onneksi Google Maps auttaa, pyörämatkan edestakaiseksi pituudeksi sain sieltä kautta 20,6 km eli ei paha. Tämä otetaan ehdottomasti uusiksi!!

Muutama sana lisäravinteista

Olen aikaisemmin suhtautunut hyvinkin nihkeästi lisäravinteisiin, ja ollut vakaasti sitä mieltä, että tarvittavien ravintoaineiden pitää tulla ruoasta. Niin sitä ihmisen mieli muuttuu, kun huomaa, että a) ne oikeasti toimivat, b) kun niihin saa riittävän opastuksen, ja c) kun syyt niiden käyttöön on hyviä ja perusteltuja.

Eli ennenkuin kukaan ehtii kysellä, niin tässäpä listaa siitä, mitä "uutta" projekti on tuonut ruokavaliooni.

Omega-3

Omega-3 -rasvahapot kalaöljykapseleiden muodossa ei kuuluneet lainkaan suosikkeihini, sillä aiemmat kokeilut kalaöljykapseleiden kanssa olivat osoittaneet sen, miten yököttävän kalanmaun ihminen voi saada kitusiinsa niiden aiheuttamien röyhtäyksien muodossa... No, hyvinpä nuo tuntuvat nyt uppoavan, ei tosin vieläkään ilman röyhtäilyjä, mutta näemmä niiden kanssa oppii elämään - läheiset tosin taitavat välillä kärsiä noista enemmän kuin minä itse!

Miksi niitä sitten kannattaa syödä? No. Wikipediahan tietää kaiken, eli sitä lainaten: omega-3-rasvahappoihin kuuluvat muuan muassa alfalinoleenihappo (ALA), joka on ihmiselle välttämätön rasvahappo, dokosaheksaeenihappo (DHA), ja eikosapentaeenihappo (EPA). Ihmisen pitää saada ravinnosta etenkin alfalinoleenihappoa, koska keho ei pysty valmistamaan sitä itse. Omega-3 -rasvahapot osallistuvat mm.  verisuoniston, hermoston ja rauhasten toimintaan ja kehitykseen sekä auttavat alentamaan kolesterolia. ALA lievittää tulehduksen oireita, vähentää veren hyytymistä ja ehkäisee sydämen rytmihäiriöitä sekä rintasyöpää.

Lienee vielä syytä mainita, että omega-kolmosia saa kalaöljyn (sisältää pääasiassa DHAa ja EPAa) lisäksi kasvikunnan tuotteista kuten pellavansiemenöljy, hamppuöljy, rypsiöljy ja saksanpähkinä (erinomaisia ALAn lähteitä - etenkin pellava!!). Itseltäni löytyykin kaapista näitä, molemmat säännöllisessä käytössä:

Vielä sen verran lisään, että näiden lisäksi aktiivikäytössä on muitakin rasvan lähteitä, mm. kylmäpuristettua kookosöljyä laitan joka ikinen aamu puuron sekaan, ja paistamisessa käytän oliiviöljyä. Myös avokadoöljyä löytyy kaapista, sitä lorautan vaihtelun vuoksi aina välillä salaatinkastikkeeksi balsamicon sijaan.

Malto

Malto eli maltodekstriini on puolestaan nopeaa tärkkelystä, joka valmistetaan tärkkelyspitoisista kasveista (perunasta, maissista tai vehnästä). Sitä käytetään hiilihydraattien lähteenä etenkin urheilijoiden suosimissa ns. palautusjuomissa. Se täydentää tehokkaasti kehon glykogeenivarastoja ja siten edesauttaa rasituksesta palautumista. Maltoa on mukana luonnollisesti myös valmiissa palautusjuomajauheessa, joka myös lymyilee kaapin perällä sellaisia päiviä varten, kun ei omaa palkkarisekoitusta jaksa alkaa mittailemaan!

Lisäprotskut

Ensin se tietopläjäys: kaikkihan tietää, että proteiinit koostuvat aminohapoista, joita on kaikenkaikkiaan noin 80. Ihminen tarvitsee näistä 20 erilaista elimistön normaaliin toimintaan. Yhtätoistä näistä keho pystyy tuottamaan itse, loppuja on saatava ruoasta. Jos keho ei saa riittävästi protskua (tai kaikkia tarvittavia aminohappoja), keho alkaa pilkkomaan lihaskudosta korvatakseen puuttuvat aminot. Toisin sanoen lihasten säilyttäminen tai kasvattaminen on tällöin mahdotonta.

Oikaisen ja yksinkertaistan nyt vähän tässä kohtaa, ja totean vaan, että vaikka ruoasta saisikin tarpeelliset aminot, niin niiden ottaminen erikseen lisäravinteen muodossa saa ne vaikuttamaan täysin eri tavalla aikaansaaden paljon enemmän kuin vain lihaskasvua. 

Itseltäni löytyy kaapista toistaiseksi puhtaana aminona vain L-arginiinia, joka lisää veren virtausta eli toisin sanoen vie lihaksiin enemmän ravintoaineita, nopeuttaa niiden kasvua sekä lisää lihasvoimaa. Samaan kuvaan on eksynyt myös Foreverin protskupirtelöjauheet, joista löytyy peräti 18 eri aminohappoa yhdistettynä aloeen - hyvää!! Jos jotakuta kiinnostaa nämä niin pistäkää viestiä, mielelläni kerron lisää ja tarjoan vaikka testikierroksenkin!

Protskupirtelöistä tuli mieleen vielä, että näiden lisäksi kaapissa piileksii palkkarijuomasekoitusta varten myös aiemmin hankkimaani heraproteiinijauhetta, jossa on mm. glutamiinia (edistää palautumista, parantaa immuunipuolustusta, helpottaa ruoansulatusta, estää uupumista ja vähentää makeanhimoa) ja BCAAta eli mm. leusiinia, valiinia ja isoleusiinia (lihasten rakennusaineita, lisäävät myös kestävyyttä, vähentävät väsymystä ja kiihdyttävät immuunijärjestelmän toimintaa). 

Muuta kaappiin eksynyttä...

Mainitsin edellisessä kirjoituksessa tuon MSMn, eli sitäkin löytyy kaapista. Se on siis dimetyylisulfonia, joka tosiaan auttaa mm. lihaskramppeihin (monista muista vaivoista puhumattakaan, googlatkaa jos kiinnostaa). Lisäksi sen sisältämä rikki osallistuu kehossa joidenkin aminohappojen muodostamiseen, eli siitä on siinäkin mielessä hyötyä! Toinen pussukka mitä kaapin perällä on, on hamppuproteiinia, käytännössä olen lisännyt sitä viherpirtelöihin sekä noihin suklaanamusiin, joita jokunen postaus sitten mainostin. Se sisältää kaikkiaan 21 proteiinia, eli siis myös noita, joita keho ei itse pysty valmistamaan, plus omega -rasvahappoja (sekä kuutosta että kolmosta) ja kuituja. Hyvä paketti kaikenkaikkiaan, itse en vaan ole tuohon makuun niin paljoa tykästynyt että pystyisin tuota sellaisenaan protskujuomassa käyttämään...

Lisäksi tietty Frantsilan yrttiuutteita, Aurinkovoimaa (nokkos/yrttivalmiste, oikea vitamiinipommi siis), chlorellaa, spirulinaa jne jne on kaappeihin eksynyt, niitä tulee käytettyä silloin tällöin kun mieli tekee, mutta jotenkin ne eivät ole iskeneet (vielä?) itseään läpi. Ai niin ja ne kaakaonibsit, ne on herkkua!! 

Hitsit, nyt alkoi tehdä mieli taas mansikkarahkaa kaakaonibseillä kuorrutettuna, taidanpa hipsiä tästä pikkuhiljaa iltapalalle... 

Paras kaverini keittiössä

Vaikka kirjevaaka onkin nykyisin oikein hyvä kaveri, niin se yksi ja ehdottomasti paras on kuitenkin tämä - ihan vaan syystä että pelkkää vettä en saa lipitettyä neljää litraa, vaikka päälläni seisoisin...

Eli kuplavettä sen olla pitää, luonnollisesti kotikonstein valmistettuna! Ja kun mukaan heittää ropauksen ruususuolaa, niin avot, ei tarvitse kaupan vissyhyllyillä enää vierailla. Näin lämpiminä päivinä olen alkanut heittää mukaan myös MSMää (eli dimetyylisulfonia), joka auttaa mm. lihaskramppeihin. Tuon käyttö oli jo tässä välissä ehtinyt unohtua, kunnes sain taas sekä maanantaina että eilen joogatessani pari mojovaa suonenvetoa pohkeeseen... Pelkkään veteen sekoitettuna en MSMn mausta välitä yhtään, mutta kuplavedessä se toimii mainiosti!!

Pitääkin muuten ottaa asiakseen kirjoitella jokunen sana myös noista lisäravinteista, laitetaanpa muistiin... Nyt ei ehdi, kun vuorossa on projekti Pakastemansikka:

Tämä ilta oli muuten alunperin tarkoitettu tankotanssille, joka jäi tällä kertaa väliin aivan tajuttoman päänsäryn takia. En tiedä onko muilla samaa vaivaa, mutta nykyään tunnun tietävän päänupin perukoilla aina sen, milloin on ukkosta ilmassa. Eipä siis muuta kuin Buranaa naamariin ja rauhallinen ilta edessä. Blaah. No, tuleepahan tehtyä samalla taas jotain pientä hyödyllistä...

Ajatus tähän päivään

Olipa muuten eilen jännä tunne, kun tajusin, että ollaan oltu isännän kanssa yhdessä yli puolet meikäläisen elämästä. Paljon on nähty ja koettu näinä vuosina, mukana on ollut sekä helppoja että vähemmän helppoja hetkiä... Sitkeästi vaan ollaan porskutettu eteenpäin, ja loppujen lopuksi - mikäpä tässä on ollut porskutellessa!

Miten tämä liittyy edes kaukaisesti nykytilanteeseen? No, siinä se päivän ajatus onkin:

Mitäpä tuohon enää voisi lisätä.

Kokeilevaa ruoanlaittoa, osa 38

Postailin jo aiemmin kuvan duunailemistani lipstikka/öljykuutioista, ja niitä kerran kokeiltuani innostuin tekemään vähän lisää... Tällä kertaa kasvimaalta löytyi sekaan jo muutakin, joten lipstikka sai seurakseen ruohosipulia, oreganoa, salviaa ja timjamia. Nips naps kaikki vaan silpuksi ja jääpalakuutioiksi, tällä kertaa ihan vaan veteen säilöttyinä. Onpahan ainakin vihreitä!

Tänään pääsinkin jo kokeilemaan noita ihan käytännössä - paistoin vähän jauhelihaa ja tuuppasin kuution paistovaiheessa sekaan. Loppuvaiheessa kyytipojaksi ropsaus ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria, ja täytyy todeta - ei pöllömpää!! Pistäkääs kokeillen jos ette usko, meidän pakastimeen näitä ainakin kotiutuu vielä lisää.

Ja ettei ihan vaan vihreydellä koristettaisi tätä postausta, niin tekaisin tuossa juhannuksen päättymisen kunniaksi myös raakasuklaanamusia, joista tuli niistäkin (vaniljan puuttumisesta huolimatta) aivan mahtavia! Pääsivätpä samalla Ikeasta joskus mukaan tarttuneet silikoniset jääpalamuotit käyttöön:  

Hivenen ehkä ensi kerralla lisää sitruunamehua, tai sitten karaisen mieleni (ja kieleni) ja törkkään mukaan pienen palasen chiliä... Ohje näihin löytyy muuten Terhin Tasapainossa -blogista eli täältä.

Ps. Jottei totuus unohtuisi, niin kyllä, olen myös treenannut, viimeksi tänään hellepäivän kunniaksi kävin rehkimässä joogasalilla. Ja as usual, hyvää teki, sekä fyysisesti että korvien välissä... Lisäponttakin harjoittelulle tuli taas tänään hommattua, kun käytiin Maaritin kanssa shoppaamassa, ja mukaan tarttui henkkamaukalta jopa koon 38 hameita - tuo koko on viimeksi mahtunut päälle bauttiarallaa kuusi vuotta sitten!!

Hmm... Missäs se mittanauha taas onkaan...?

Juhannusjuhlat

Keskikesän juhlat vietetty, ja tunnustan - söin sitä mitä tarjottiin. Oltiin nimittäin koko perhe vanhempieni luona pari päivää, ja koska olen yhä edelleen sitä mieltä, että yksi päivä ei tätä hommaa saa kaataa suuntaan tai toiseen, niin söin varsin hyvällä omallatunnolla kaikenlaista: grillattua hirvenlihaa pekoniin käärittynä, grillikasviksia, salaattia, fetajuustoa, täytekakkua jne jne. Kukapa tällaista mansikkakakkua voisi vastustaa?

Liikuntaakin tuli harrastettua, hyötysellaista nimittäin, koska siivosimme autotallia hiki hatussa äitini kanssa lauantaina tunnin ajan. Ja hei, taisipa olla ensimmäinen juhannus kuuteen vuoteen kun ei tullut otettua yhden yhtä saunasiideriäkään... Kun ei tehnyt edes mieli niin mitäpä sitä sitten!! Kaikenkaikkiaan mukava juhannus siis - hyvin syöty, ei darraa, ja lapsetkin viihtyi!

 

Yllätys oli kyllä kieltämättä suuri, kun tänä aamuna pääsi taas kotivaa'alle ja katsomaan, mitä tuhoja tuo herkkuperseily oli mahtanut saada aikaan. Tsa-daa: ei_niin_mitään!! Paino on samoissa lukemissa kuin mitä jussireissuun lähtiessä, eli tilanne on tällä hetkellä tämä:

Hyvillä mielin uuteen viikkoon!

Luova tauko ajattelutyöstä

Nyt sitä tarvitaan... Töissä kun on viimeinkin sellainen hetki, että on päässyt labratöistä hetkeksi eroon ja tietokoneen ääreen kirjoittamaan. Tai tällä hetkellä oikeammin lukemaan. Tämän päivän aikana on tullut käytyä läpi kolmisenkymmentä lehtiartikkelia, ja tuntuu jo siltä että nuppi pamahtaa ihan justiinsa!! Onneksi illalla pääsee taas "rentoutumaan" Terhin hellään huomaan jalkatreenien muodossa. Auts. No, eipä sitten enää satu korvien väliin vaan jonnekin ihan muualle.

Eilen pääsin tekemään joogaakin pitkästä aikaa ihan kunnolla, sain jopa houkuteltua pitkään salilta poissa olleen Anninkin mukaan taas aloittelemaan (hei vaan, rouvaseni, pääsit mukaan!). Ilo oli tehdä harjoitusta, johtuiko sitten Annista vai siitä, että sai taas uutta potkua omaan harjoitukseen - kroppa tuntui samalla kertaa kevyeltä ja voimakkaalta, eli jotain hyötyä salitreenistä ja/tai painonpudotuksesta on selvästi ollut!!

Ruokajorinoitakin on kyllä taas pakko ottaa mukaan... Löysin nimittäin netin pohjattomista syövereistä tällaisen ihanan havainnollisen linkin: Tältä 200 kilokaloria näyttää eri ruokalajeina. Aika silmiä avaavat kuvat, vai mitä? Johtuiko sitten näistä vai jostain muusta (sokeriaddiktiosta irti pääsemisestä), etten sortunut entiseen tapaan poikkeamaan Arnoldsissa hakemassa donitsia siitä ohi kävellessäni. Hyvä minä!

Vapaapäivän viettoa!

Niinhän se on, että yksi päivä ei tätä hommaa voi kaataa suuntaan eikä toiseen. Eilen oli nimittäin ohjelmassa pitkään ja hartaasti odotettu Linnanmäen visiitti koko perheen voimin, ja sinnehän ei tietty viitsinyt alkaa raahaamaan omia eväitä mukaan autoon pilaantumaan... Eipä taida muutoksesta tulla pysyvää, jos ei välillä pysty antamaan itselleen yhtään löysää? Itse ainakin ajattelisin asian niin päin, että kyse on enemmänkin siitä, että pystyy sujahtamaan sujuvasti tällaisten päivien jälkeen takaisin oikealle uralle, eikä jää junnaamaan herkkulinjastolle päiväkausiksi!

Eli - vaikka tulikin syötyä muutama ranskalainen, kanahamppari sekä vähän lakua ja jätskiä, niin tuli myös käveltyä reippaasti noidenkin edestä: kolme tuntia laitteissa, pari tuntia Sea Lifessa ja hännähuipuksi vielä parituntinen Ikeassa (siitä tosin tunti lihapullalautasen ääressä lapsia - ja itseä - ruokkimassa). Illalla kotona väsynyt mutta hyvinkin onnellinen perhe. Tämähän on se toinen puoli kolikosta, vai kuinka?

Mitäpäs muuta? No pari pikaista salitreeniä on käyty vetäisemässä, samoin vähän joogaa. Niistä nyt ei sen kummempaa mainittavaa, itsekseen kun treenaa niin paikkoja ei saa ihan niin tehokkaasti jumiin kuin Terhin sivaltaessa vieressä. Jotain kuitenkin tapahtuu, koska 

Missäköhän vaiheessa tämä eteenpäin meneminen loppuu ja päästään pakkivaihteeseen? Juhannuksena?

Ps. Joogasta muuten vielä puheen ollen, olen ollut tässä ihan täpinöissäni kun Lappeenrantaan aukesi viime viikolla uusi joogasali Padma Shala, jossa on tarjolla myös aamujoogaa joka arkipäivä alkaen klo 7. Ihan mahtavuutta, kiitos Maarit!! Tuonne kyllä on pakko surauttaa silloin käymään, kun ei töissä ole kiirettä! 

Jokaisessa meistä asuu pieni...

Kokki. Ja taisin tänä iltana löytää omani. Alkaa tuo perussetti jo käymään tylsäksi, eli nyt mukaan vähän luovuutta niin maistuu taas. Huomisen evääksi taioin ihan vaan lohisalaattia, kanaa ja nuudeleita sekä mansikkarahkaa kanelilla maustettuna. Nopeaa ja hyvää, puhumattakaan siitä miten herkullisen näköisiä annoksia näistä tuli!

Jos muuten nämä ainaiset ruokajorinat tunkee jo korvista pihalle niin kertokaa ihmeessä, kirjoittelen vaan aina mitä sattuu päähän pälkähtämään!!

Voisihan sitä toki treenaamisestakin kirjoittaa vähän. Tänään oli tarkoitus lähteä joogasalille "lämmittelemään", mutta koska työaamu venähti lasten mummolaan kuskaamisen takia vähän pitkäksi niin en sinne ajoissa ehtinyt. Otin kuitenkin vahingon takaisin oman olohuoneen rauhassa, ja vaikka paikat jumitti ja harmitti etten ehtinyt salille, niin päädyin lopulta pohtimaan tätä:

Niinpä. I rest my case.

Lähiruokaa parhaimmillaan

Sattuneesta syystä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän, mitä sitä suuhunsa oikein tulee työnnettyä... Sain tässä yhtenä päivänä viimeinkin aikaiseksi toteuttaa yhden kokeilun, joka on pyörinyt mielessä jo pitkään. Alkunsa koko homma sai siitä, että Puotimaalla -putiikin emäntä Liisa viestitteli Facebookissa vastajauhetuista luomujauhoista. Otinkin heti yhteyttä Liisaan ja sain tilaukseni tehtyä. Pussista löytyi seuraavaa:

Puurohiutaleet on tietty tuttuja kaikille, mutta mitäs nuo jyvät sitten? No. Ne jotka on Facebookissa kavereitani, niin tietävät, että kaapistani löytyy tällainen ihanuus:

Eli siis Vitamix -blender, jolla saa tehtyä aivan ihanan sileitä viherpirtelöitä, smoothieta, keittoja jne jne. Lisäksi olen hommannut normaalin kannun lisäksi toisen, kuivien aineiden prosessoimiseen soveltuvalla terällä varustetun kappaleen. Nokkelimmat varmaan keksikin jo, eli siis halusin kokeilla jauhaa kokonaisista jyvistä täysin lisäaineetonta luomujauhoa. Ja koskapa tätä päivitystä kirjoitan, niin kokeilu onnistui hienosti - epäonnistuneesta tuskin tänne kehtaisin edes kirjoittaa...

Ja mitä sitten jauhoista? Niistähän nyt voisi leipoa vaikka mitä, mutta lähdin rohkeasti kokeilemaan jotain ihan muuta... Näistä lähdettiin liikkeelle:

Välituloksena syntyi tämä pallero, josta edelleen prosessoituna syntyi - täysjyväluomupastaa!! Pastahan kuuluu tällä hetkellä jokapäiväiseen ruokavalioon, eli siitä tämä ajatus alunperin lähti liikkeelle.

Yllättävän hyvin pysyi taikina pastakoneessa kasassa, hieman tuon riittävän sitkon syntyminen arvelutti, mutta turhaan. Ehkä vähän normipastataikinaa paksummaksi nuo levyt joutui jättämään, mutta se ei haittaa. Ja maku... Voi pojat. Ei voi verrata kaupasta ostettuun, ei sitten millään!

Ja koskapa se on sunnuntai ja uusi viikko taas täynnä, niin lisätään tämäkin tänne loppuun:

Aijaijai, pakko maistaa...

Kaivelin tänään ensimmäisen kerran tänä kesänä kaapin perukoilta jätskikoneen, kun rakkaat siskontytöt oli käymässä. Ja pakkohan sitä oli sitten ihan pikkupikku pallo maistaa... Eihän tällaista vaan VOI vastustaa!

Ja kun tähän päälle lisää vielä viipaleen töissä tarjoiltua mansikkakermakakkua, niin voi todeta (maha täynnä herkkuja) että tämä päivä oli nyt sitten tällainen. Positiivista on, että nyt ei enää tee mieli kumpaakaan, pötsiä turvottaa ja olo ei ole mikään erityisen loistelias... Yäh. Huomenna uusi alku makeanhimo selätettynä!!

Hame päällä uuteen päivään!

Tänään sain viimeisenkin isomman osan koko viime vuoden työjutuista halki, poikki ja pinoon, kun meillä oli projektin loppupalaveri. Sen kunniaksi kaivelin eilen illalla vaatevarastojani ja laitoin kaikki kaapistani löytyneet hameet riviin ja valitsin sieltä sellaisen, jonka tiesin viimeksi mahtuneen päälleni. Ja hahaa, sehän sopii!! Mahtavuutta! Vaviskaa rakkaat hameeni, here I come!!

Treenien puolestakin alkaa näyttää valoisammalta, tällä viikolla on ehditty jo sekä joogaamaan että punttitreeniä tekemään salille. Nauroinkin tänään Terhille, että viime treeniemme jälkeen piti töissäkin räplätä aina kävellessään jotain käsissään muutaman päivän ajan, muutoin olisin riiputtanut niitä sivulla kuin gorilla konsanaan... Ja sitten kun sain viimeinkin kädet taas suunnilleen suoraksi eli hauikset murjottua auki, niin onnistuin samantien saamaan jotenkuten kondiksessa olleet ojentajat jumiin - vatsalihastreeni muutaman kilon kuntopalloa seinään heitellen osoittautui kohtalokkaaksi tässä suhteessa. Lopputulos gorillakäsien paluu, ei kiva!

Ruoka-asiaakin on pitänyt kirjoittaa jo monta päivää. Keittiöön on nimittäin alkanut kasautua kaikenlaista pientä kivaa, joista saa monenlaista maukasta suuhunpantavaa loihdittua. Yksi suosikkini (ja näemmä myös vanhemman tyttärenikin) on tämän ajankohdan suuri herkku parsa, sitä on kulunut jo useampi nippu. Ihan ykkösvihannes pannulla tilkassa oliiviöljyä paistettuna ja sitruunapippurilla sekä hippusella merisuolaa maustettuna! Toinen ehdoton suosikki on kesäkurpitsa, tässä siitä tehty paras kasvislisäke:

Punaista paprikaa ja kevätsipulia joukkoon ja tosi pikainen lämmitys pannulla, päälle tilkka oliiviöljyä ja mustapippuria. Mmmm...  Ja ettei salaatinsyöminen kävisi tylsäksi, niin näitä kasvaa sivupöydällä (ja puutarhasta löytyy onneksi paaaaljon lisääkin vastaavia):

 Basilikaan ei vaan voi kyllästyä, se käy ihan kaikkeen... Kannattaa kokeilla!!

Viikko 3 takana...

Ja eiliseen ei muuta lisättävää kuin tämä:

Aikataulussa ollaan! Tänään lepopäivä, huomenna tutustumaan työpaikan saliin.

Toukokuun saldoa

Toukokuuhan oli se aika, jonka ajan alkuun lupasin tsempata kesäkuntoon -haasteen myötä. Mittanauha siis käteen ja tarkistuksia tekemään... Lopputulos yllätti itsenikin:
- Vyötärönympärys -5cm (!!!)
- Lantionympärys -4cm
- Reiden ympärys -2cm
- Rinnanympärys -2cm

Huisia... Tuon vyötäröltä kadonneen viisisenttisen kyllä näkeekin jo, jenkkakahvat on sulaneet jonnekin ja vatsan kohdalla löllötellyt outokumpukin on hävinnyt kuin pieru Saharaan. Reidenympäryksen muuttumattomuutta viimeisen viikon, puolentoista aikana en ihmettele, onhan noita tässä tullut treenattuakin eli sen sulaneen rasvakerroksen tilalle on toivottavasti muodostunut ihan oikeaa lihasmassaa.

Painonpudotus näyttää tällä viikolla olleen plusmiinus nolla verrattuna edellisen viikon tulokseen, ellei nyt sitten huomisaamu tuo tullessaan jotain uutta. Mutta eipä hätää vaikkei toisikaan, yhtään en ole huolissani, koska lisääkään ei ole tullut! Uusi kymmenluku odottaa vielä itseään, mutta ehkä ensi viikolla...?

Tämän päivän treeni puolestaan muodostui muutaman tunnin metsäretkestä yhdessä lasten kanssa: ajelimme nimittäin Repovedelle kansallispuiston maisemiin, ja kävimme siellä tekemässä tuttavuutta Katajavuoren portaiden kanssa... 

Yksi kerta ylöspäin riitti kyllä tällä kertaa, ensi kerralla toinen kierros perään!!