maanantai 30. syyskuuta 2013

Painovirhepaholainen!

Aamulla vaa'alla käydessäni totesin, että eihän tuo edellisen postaukseni Missä mennään -lukema pidä alkuunsa paikkaansa, vaan että siinä on käynyt pahemman luokan näppihärö tai ajatusvirhe kuvaa muokatessa. Onneksi ei ole iso ongelma, eli korjataanpa tilanne:

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Palapelin rakennusta

Otsikko ei kuulosta siltä, että se liittyisi millään tapaa liikuntaan ja/tai tähän käynnissä olevaan elämänmuutokseen? No kylläpä vaan liittyy, useammallakin tavalla.


Aloitetaan helpoimmasta, josta itse asiassa ajatus koko otsikosta lähti liikkeelle: Ikeasta kotiin raahattu uusi sohvakalusto. Ensin vanhat puurunkoiset nahkasohvat ei-niin-tilavasta eteisestä ulos kahdestaan isännän kanssa ja suoraan autotalliin säilöön hajottamatta mitään. Ylimääräistä tilaa kääntelyyn jäi varmaan se 2 cm, ja kun painoa isommalla sohvalla likemmäs 70-80 kg niin hiki tuli jo tämän palasen kanssa... Ok, eli you get my point. Sitten seuraavana Ikeaan ja siellä jumppaamaan varastomyymälään. Ja taas - painavin laatikko 77 kg. Fiddu. Samoja laatikoita ja sohvakappaleita saikin sitten kannella peräkärriin ja siitä pois ja vielä käännellä sisälläkin, ja siitä se palapeli sitten muodostui. Hyvän jalkatreenin kera.


Toinen palapeli: ruoto. Kevään ja kesän ajan vaivannut selkäjumi on nyt virallisesti selätetty, eli kaikki palikat on ruodossa taas paikallaan ja lihasjumit tiessään. Melkoinen palapeli sekin on ollut, varsinkin kun selkä on sellainen laitos, ettei jumitukset ole aina lähtöisin siitä paikasta mistä se on kipeä. Näin taas tässäkin tapauksessa. Elokuussa rebalancing -käynti taikoi selkäpalapelin lähestulkoon paikoilleen, ja viikonlopun aikana viimeisetkin palaset loksahtivat kuntoon. Nyt kun vielä saa sisäistettyä kaikki Hannelta joogakurssilla saadut opit niin avot.


Kolmas palapeli: ruoka. Viime aikoina on tullut sattuneesta syystä kiinnitettyä enemmän huomiota siihen, mitä syö. Sipsit on vaihtuneet sujuvasti kuivattuihin bataattilastuihin, ranskanperunoiden tilalle tekaisin tässä päivänä eräänä "kesäkurpitsaranskiksia" - kuivurilla tottakai. Kokeilulistalla on odottelemassa vielä myös kräkkerit eli raakakeksit, sekä suolaisena että makeana versiona, samoin marjanahkoja on pakko päästä kokeilemaan. Se, mitä tuntuu olevan jäämässä yhä enenevässä määrin pois palapelistä on punainen liha, etenkin nauta. En koskaan uskonut ajattelevani, että kasvisruoka olisi minulle vaihtoehto, sillä oikeasti tykkään lihasta... Mutta jostain syystä tuo nauta on alkanut tökkiä. Yih. Tämän palapelin rakentaminen on vielä pahasti vaiheessa, mutta Terhin opeilla on huomannut olleen jo jotain vaikutusta, ehkä tämä tästä rakentuu vielä loppuun saakka jossain vaiheessa!


Ja ettei totuus unohtuisi, niin kyllähän se painopalapeli on vielä myös mukana kuvioissa! Viikonlopun ajan olen syönyt varsin tavallista ruokaa, eli en ole rajoittanut hiilareita vaan syönyt kunnolla. Jaksaminen joogassa onkin ollut aivan toista luokkaa kuin monesti, perjantaina vedin harjoituksen läpi mielettömällä energialla, lauantaina vähän väsyneemmin (aamuharjoitus ensimmäistä kertaa kuukauteen) ja sunnuntaina sitten vieläkin väsyneemmin - sohvapalapelistä johtuen. Luulenpa kuitenkin, että ilman hiilareita olisin ollut aivan loppu jo lauantaina! Eipä sen puoleen, vaikutus ei ole näkynyt painossa, vaan tilanne sairastelujen, treenitauon ja VHH -putken jälkeen on tämä:


Vielä jatketaan siis alaspäin, tavoite on päästä vielä hitusen lähemmäs sitä alkuperäistä kymmentä miinuskiloa, ennenkuin aloitetaan voimatreenit. Se onkin sitten taas oma palapelinsä!

tiistai 24. syyskuuta 2013

InBodysta ja vähän muustakin

Toipilasaika jatkuu, eli sillä saralla ei paljon uutta kerrottavaa. Eilen uskaltauduin jo joogaamaankin kevyesti, viikonloppuna kun on tulossa Hannen astangakurssi niin oli päästävä vähän totuttamaan kroppaa taas työntekoon. Hyvältä tuntui yleisesti ottaen, tosin luulen että viikonlopuksi on pakko lisätä ruokavalioon vähän hiilareita että jaksaa vääntää kolme päivää peräjälkeen...


Taitaa sama päteä joogaan?

Kävin muuten myös mittauttamassa kehonkoostumusta InBody -analyysillä nyt kun siihen oli tilaisuus. Keväällä missasin mittauspäivän, mikä harmittaa nyt ihan vietävästi - ei ole vertailukohtaa ajalta ennen Ryhtiliikettä... Nyyh. On vaan mentävä tällä lapulla mikä nyt on käsissä, ja todettava että jotain muutahan nuo lukemat on toukokuussa olleet. Pika-analyysinä viimeisestä neljästä kuukaudesta on jäänyt jäljelle seuraavaa:
- Lihasmassan osuus painosta 46,6 %
- Rasvaprosentti 17,0 %
- Painoindeksi 22,5

Kyllähän tuossa paljon muutakin dataa on, mutta sattuneesta syystä en viitsi alkaa jakelemaan ihan jokaista nippelitietoa... Rasvaprosentti oli positiivinen yllätys, ajattelin sen olevan kahdenkympin luokkaa mutta enpä laita tuotakaan pahakseni. Tästä hyvällä pössiksellä eteenpäin!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Snif niisk köh köh

Toisin sanoen perhanan sitkeä tauti. Kolmatta viikkoa jojoillut edestakaisin kunnolla sairastumisen ja paranemisen välillä, treenannut parempina päivinä sen verran mitä on voinut/jaksanut ja niinä huonompina sitten harjoittanut vatsa- ja kylkivälilihaksia yskimällä keuhkoja pihalle. Ilmankin olisi taas pärjännyt.


Osaapa taas arvostaa niitä hetkiä, kun kroppa on kaikin puolin kunnossa ja treenaaminen tuntuu hyvältä. Nyt se ei sitä tee. Kai se on pakko uskoa jo vähitellen, että lepoa tarvitaan - siksi olen ottanut tällä viikolla aamuisin aikaa nukkua tunnin pidempään, ja koettanut tehdä työhommia kevyemmin. Treenaamisen jätän suosiolla loppuviikolta pois... Varsinkin kun maanantain joogakin tuntui älyttämän raskaalta. Onko syy sitten tauti vai muuttunut ruokavalio, sitä en tiedä. Tosiaan siis sunnuntaista alkaen vetänyt vähähiilarista ruokavaliota miinuskaloreilla, eli ei ihmekään jos oli vähän veto pois. Viimeiset löysät pois ennenkuin päästään kasvattamaan kunnolla lihasvoimaa!! 

Edellyttäen siis että saan sitä ennen röörit kuntoon...

tiistai 10. syyskuuta 2013

Operaatio Ryhtiliike paketissa - ja pidot paranee!

Virallisesti kai huomenna on Operaatio Ryhtiliikkeen 4 kk täynnä, eli tarkistellaan alkuun kesän saldoa:


Samoissa lukemissa kilojen puolesta kuin viime viikolla, eikä ehkä välttämättä näytä paljolta raa'aksi kiloluvuksi kirjoitettuna. Mutta onpahan tuo kuitenkin noin 10 % alkupainosta - senttejä on meinaan näiden viikkojen aikana kadonnut vyötäröltä uskomattomat 11!! Eikä itse asiassa paljoa häviä lukemat muuallakaan - hanurista on jäänyt matkalle 9 cm, rinnanympäryksestä 5 cm ja reisistäkin 4 cm. Mieletöntä!!


Isoisoiso kiitos Terhille, ilman häntä tämä olisi jumahtanut siihen ensimmäiseen stoppiin kesäkuun puolessavälissä. Ja tietty Annille <3 siitä armottomasta piiskauksesta salilla!!

Jotain muutakin hienoa koko hommasta on seurannut - paitsi että kilot on karisseet ja läski liuennut autuaammille metsästysmaille, niin (liian) kauan kadoksissa olleet patit kuoriutuneet esiin ja myös joogassa on avautunut uusia lukkoja. Edellisen kerran postausta edelleen mukaillen - I think I like who I'm becoming. Ruoan suhteen on tainnut tapahtua suurin muutos, kun pullat ja piparit ei kuulu enää jokapäiväiseen - tai edes -viikkoiseen - ruokavalioon. Ei vaan tee mieli.


Ja kyse oli siis vaan siitä, etten muka voi jättää niitä pois. No helvetin perkele... Miksen muka voi?!

Lisäksi olen hurahtanut kasviksiin ihan satasella. Uskomatonta, millaisia makuja voi löytää, kun uskaltaa heittää pannulle sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Eksoottisin yhdistelmä on tähän asti ollut kurpitsa, punasipuli ja paprika yhdistettynä kookosöljyyn ja maustettuna mustapippurilla, suolalla ja seesamiöljyllä. Wau.

Viimeisin hankinta liittyykin juuri kasviksiin. Nimittäin olen jo pitkään himoinnut kunnollista hyötykasvikuivuria, jolla voisi kuivata "melkein mitä vaan" eli kaikkea soseista kasviksiin. Panostin sitten kerralla kunnolla, ja Evermatin sijaan kaapista löytyy nyt tämä:


Ja lisänä tietty ne teflonalustat nestemäisten aineiden kuivaamiseen. Ainakin ensimmäisen kokeilun perusteella (omenaa, kesäkurpitsaa ja suppilovahveroita) tuo tulee olemaan jatkossa aika ahkerassa käytössä!! Jatkossakin siis kyllä kasviksille ja etenkin hortalle, ensi kevääksi pitää perehtyä vielä vähän lisää tuohon villivihannespuoleen... 

Ja hei, jos olet näinkin pitkälle jaksanut lukea, niin voin kai jo paljastaa, että vaikka virallinen Ryhtiliike taitaa olla maaliviivoilla, niin treenaaminen ja hyvän olon tekeminen jatkuu edelleen. Terhin kanssa ollaan jatkosuunnitelmia jo hahmoteltu, eli niistä lisää sitten vähän myöhemmin!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Yskänparahduksia

Ja tuskan siinä samalla. Ei suostunut tauti karttamaan minuakaan, eli onpa taas tutustuttu siihen ah niin herkkään tunteeseen, joka valtaa kropan kun tauti iskee. Armottomaan vitutukseen siis. Olo on lähestulkoon tämä:


Kävin sentään vetämässä kevyen punttitreenin eilen - oli pakko kun alkoi jumittaa sekä takaosastossa että pääkopassa jo tuo keuhkojen ulos kakominen. Armottomalla vitutuksella höystettynä lopputulos oli varsin kelvollinen, nukuin kuin pikkuvauva 9 tunnin yöunet (tai itse asiassa pidempäänkin, koska nukahdin sohvalle jo reilua tuntia aiemmin...) ja aamulla heräsin levänneenä ja suht hyvinvoivana. Terve? No ei. Yhä edelleen yskittää kuin pientä eläintä.

Tänään on onneksi (muutamaa "pikkujuttua" lukuunottamatta) ollut ihan kelpo päivä lasten kanssa, ja huomenna pääsee purkamaan nämä sieltä ja syvältä olleet päivän tapahtumat sinne itseensä - hanuriin. Treenitreffit Terhin kanssa siis luvassa! Mutta sitä ennen taidan vetää tämän armottoman vitutuksen päähäni ja sihauttaa siiderin.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Uusi minä kurkistelee

16 viikkoa takana, eli jos tiukasti lasketaan niin neljä kuukautta. Kalenterin mukaan vielä on viikon verran jäljellä, mutta eiköhän tässä voi alkaa jo hehkuttaa!!


Oma tavoite eli 7 kilon pudotus alkaa olla aika lähellä, ja kyllä muuten tuntuu mahtavalta! Oikeastaan tätä tunnetta ei juurikaan voi sanoin kuvata, on niin mielettömän HYVÄ olla. Vahva ja samalla kevyt. Nyt huomaa, että ne aiemmat mieliteot, pullat ja suklaan, voi vallan loistavasti korvata terveellisemmillä versioilla, kunhan uskaltaa kokeilla. Mauttomia niiden nimittäin ei tarvitse olla! Samoin tässä on alknut uskaltaa kokeilla mitä ihmeellisempiä kasvislisukkeita lihan oheen, nytkin pannulla odottelee huomista varten kurpitsaa, punasipulia ja paprikaa. Kypsennetty oliivi- ja kookosöljyssä, mausteina merisuolaa, mustapippuria, seesamiöljyä ja sweet chili -kastiketta. Vielä en ole tuota maistanut, mutta tuoksu on aika mahtava taas kerran... Mmmm...

Treenit on jääneet viikonlopun ja maanantain joogaan, loppuviikosta olisi jo pakko päästä salillekin. Ongelmana on vaan lasten flunssa, joka koittaa päästä iskemään minuunkin. Syksy ja koulujen alku - todistettu taas kerran. Voi paska. Nyt vaan väinönputkitinktuuraa ja kaiken maailman troppeja naamariin, minähän en muuten kipeäksi tule!


Käytiin muuten Annin kanssa viikonloppuna myös kokeilemassa josko päästäisiin katsomaan Nordic Fitness Expoon kisoja, mutta koska ei oltu hankittu lippuja etukäteen niin piti tyytyä messualueen kiertämiseen. Tylsää. Kyllähän tuolta inspistä tuli jatkaa projektia, tosin unohtaen pikkuhiljaa kilojen pudotus ja keskittyen ihan vaan löllykkävaraston pienentämiseen. Tai siis voiman lisäämiseen, ihan miten sen haluaa ajatella. Siihenkin kun sai tänään taas vessassakäynnin yhteydessä lisämotivaatiota, kun paidanhelman alta kurkisteli varsin mukavan näköiset vinot vatsalihakset. Ei kun siis... Ööh... No joo, myönnetään, peilikin on nykyisin jo ihan hyvä kaveri!!