lauantai 31. elokuuta 2013

Ripsaus sitä ja ropsaus tuota...

Niin lopputuloksena syntyy syntisen hyvää - ja terveellistä, ainakin kaupan vastaavaan verrattuna:


Sarjassamme pitänyt kokeilla jo pitkään, nytpä sen tein. Kukapa ei innostuisi, jos Facebookin etusivulle lätkähtää kahden päivän aikana kolme erilaista versiota raakasuklaasta... Slurps. Eihän nämäkään siis kalorittomia ole, eeeeei suinkaan, mutta eipä noita montaa palasta tarvitse vetää että on suklaanhimo tyydytetty. Ja luoja tietää, sitä olen tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana kaivannut!!

Pikaresepti, määrät "noin suunnilleen":
1 dl kaakaovoita
1 dl kookosöljyä
ripaus suolaa (meri/ruusu/tms mineraalisuolaa)
6 rkl raakakaakaojauhetta
6 rkl lucumaa
2 rkl hunajaa
1 dl pähkinöitä murskattuna

Helppoa kuin heinänteko - rasvat sulatetaan vesihauteessa, sekoitetaan joukkoon hunaja sekä keskenään sotketut kuivat aineet (ei pähkinät). Kaadetaan joko muotteihin tai ihan vaan lautaselle, ripotellaan päälle pähkinämurut (itselläni ne oli jo lautasella murskattuna ennenkuin kaadoin suklaamössön päälle, mutta nyt tekisin sen näin päin, koska suklaamassaa kannattaa sekoittaa koko ajan, koska ainekset kerrostuu helposti kulhossa). Pakastimeen tunniksi. Säilytys jääkaapissa, parhaimmillaan maku on kun suklaan antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen nauttimista! Ja hei, tuon kovettumattoman massan maku EI ole hyvä, eli sen perusteella ei vielä kannata johtopäätöksiä tehdä...


Treenit. Kulunut viikko on ollut nyt huilia täynnä, paristakin syystä. Ensinnäkin halusin saada tuon selkäjumin nyt kunnolla auki, kun kerran onnistuin kartoittamaan sen paikan mistä kiikastaa. Erinomainen apu tässä oli Rebalancing -hoito, jossa Magnus kävi nuo ah niin saatanallisen kipeät triggerit läpi ja muutenkin hoiti jumilihakset kuntoon. Jottei joku nyt erehdy, niin Magnuksen hoito ei suinkaan ole kivuton (päinvastoin, tuskanhiki helmeili taas otsalla ja kirosin taas kuin pieni eläin - tällä kertaa myös ääneen). Riitan tekemänä sama hoito onkin sitten aivan taivaallinen kokemus, käsittely ei satu vaan tuntuu vaan mielettömän hyvältä. 

Googlettakaa ihmeessä jos kiinnostuitte, ja suosittelen myös kokeilemaan!

Niin siitä treenitauosta. Siis kehonhuolto, yksi. Kakkosena joogakurssi. Vaikka salitreeni onkin mielettömän ihanaa ja sitä tekee mielellään kolme kertaa viikossa, niin silloin kun on menossa joogakurssille niin sitä haluaa olla "iskussa". Eli ilman että paikat on jo valmiiksi kipeinä... Kahden päivän intensiivinen joogaaminen heti aamuvarhaisella, etenkin pitkän sarjan muodossa, on vielä tällä hetkellä sellainen henkireikä itselleni, että sitä varten pitää antaa pääkopalle - ja kropalle - aikaa valmistautua. Sitten joskus ehkä, kun joogaa muutenkin aamuisin ja pidemmälle, niin voisikin käydä salilla vaikka vielä edellisenä iltana. Mutta ei nyt. Kurssilta saa niin paljon enemmän irti kun on vastaanottavainen kroppa!!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Gone pumpkins

Sain isältäni viime viikolla ihan järjettömän kokoisen viipaleen kurpitsaa (ehkä noin kahdeksasosa 50 kg mötikästä...), josta sitten piti kehitellä jotain kun ei sitä pilaantumaankaan raaskinut jättää... En ole mikään vannoutunut kurpitsan ystävä - poikkeuksena kesäkurpitsa - eli en alkuun ollut järin innoissani palasen koosta. No, vannomatta paras!

Aloitin vaatimattomasti kurpitsa-kesäkurpitsapaistoksesta, eli puolet ja puolet kumpaakin, pari punasipulia, vähän oliiviöljyä ja mausteeksi suolaa ja pippuria. Uunissa paistettuna al dente, ja ihan kelvollista sapuskaa. Makua parantelin vielä jälkikäteen seesamiöljyllä ja sweet chili -kastikkeella, ja johan alkoi kurpitsakin maistua. Luonnollisesti koska lounaalta ja päivälliseltä oli karsittu hiilarit pois niin tällä sai mahan kyllä täyteen!


Päivä 2. Kurpitsaa jäljellä 3/4... Voi apua. Google avuksi ja ideoita etsimään! Sattuman kaupalla olin ostanut kaupasta paria päivää aiemmin inkivääriä (ajatuksena omena-inkiväärihillon tekeminen), ja löysin kuin löysinkin herkulliselta kuulostaneen vinkin: kurpitsa-inkiväärikeitto höystettynä chilillä ja kookoksella. Avot, ainekset löytyy eli pata tulille ja maistelemaan! Mmmm... Taidan alkaa tykkäämään kurpitsasta!!


Keiton väri jäi vähän haljuksi, johtunee tuosta kurpitsan laadusta (ei talvikurpitsaa niinkuin alkuperäisessa ohjeessa, vaan pyöreää syyskurpitsaa), mutta makuun se ei tainnut paljoa vaikuttaa. Pehmeän tulinen soppa, lämmitti mukavasti jälkeenpäinkin - voin suositella! Ohjettakin voin koittaa kirjoittaa jos joku sellaista kaipaa?

Niin muuten. Tuohon soppaan olisi alkujaan kuulunut kookoskerma, mutta kaapista ei löytynyt kuin kookoshiutaleita niin törkkäsin sekaan niitä. Kermaosuuden korvasin sujuvasti mantelimaidolla, jota sitäkin kokeilin tehdä tässä kuluneella viikolla. Sepä olikin yllättävän hyvää, etenkin kahvin joukkoon lorautettuna ja kanelilla höystettynä. Tulee varmasti tehtyä tuota toistekin!


Ja sitten se loppuhuipennus, mitä kurpitsaan tulee. Puolet käytetty, puolet jäljellä. Nyt on pakko kokeilla perinteistä Pumpkin pie'ta, kun siihen on kerrankin ainekset ja mahdollisuus. Alkuperäistä pohjataikinaa muokkasin sen verran, että käytin vehnäjauhojen sijasta kaura- ja ruisjauhoja. Koska halusin myös isäni maistavan piirakkaa, käytin rasvana ihan perus-Oivariinia... Menköön tämän kerran. Täytteeseen pistin kerman sijasta taas mantelimaitoa, ja sokerin sijasta steviaa. Kanelin unohdin lahjakkaasti, mutta eipä tuo paljoa haitannut, kun tehtiin kyytipojaksi kermavaahtoa sillä ja stevialla maustettuna. Lopputulos: aivan täydellinen piirakka täynnä jouluisia makuja!! Eipä siis liene yllätys, että keittelin lopun kurpitsan soseeksi pakastimeen, että saadaan vastaavaa herkkua tehtyä myös jouluna. Projekti Gone pumpkins finished!


Hännänhuippuna vielä tämän viikon eli 15 tilanne - missä mennään?


Hitaasti hyvä tulee!! Treeneistä lisää taas ensi kerralla!

maanantai 19. elokuuta 2013

Golfpalloterapiaa

Jokusen kerran kesän jälkeen joogatessa on tuntunut sen verran ikävältä alaselässä, että oli pakko alkaa miettimään taas kerran, missä kohtaa kropassa on jotain vinksallaan. Alkuun epäilin, että ruodossa on taas nikamat viturallaan, mutta Anni - ammattilaisen ottein - kuntosalin penkillä tarkisteli eilen vähän asiaa ja totesi ettei siltä vaikuttaisi (mahdettiin muuten herättää ihmetystä salillisessa populaa...). No hittoako sitä sitten mitään niksauttajaa miettii ja rahojaan tuhlaa, lähestytäänpäs asiaa ihan uudelta kantilta!

Uusi kantti nimittäin lävähti vastaan ihan itsekseen vielä saman illan aikana Facebookissa, tämän linkin muodossa. Lyhyesti ja suomennettuna - pakaralihas tai tarkemmin anatomiaa tunteville gluteus medius, ja sen triggerpisteet (kuva lainattu artikkelista):


Tänään käytinkin joogassa hieman aikaa golfpalloterapiaan, eli siis törkkäsin pienen kovan matolle ja köllähdin sujuvasti sen päälle makailemaan. Eipä tarvinut juurikaan oikeaa kohtaa etsiä, se löytyi lähestulkoon itsestään... Kipeäähän tuo teki, mutta kyllä se oli taas sen arvoistakin - ei ole nimittäin aikoihin silta tuntunut yhtä hyvältä, siinä aiemmin vaivannut alaselkäjumi katosi aivan täysin!! Triggerpisteet rules!

Sillasta innostuneena jatkoin golpallohäröilyä vielä kotosalla ja painelin samoilla lämpimillä myös toisen puolen ja tensor fascia lataen auki, "sukkanauhoista" puhumattakaan. Nyt vaan tätä muutaman kerran vielä ennen Magnuksen käsittelyä reilun viikon päästä, niin ei toivottavasti tarvitse manata taas hoitopöydällä niinkuin pieni eläin...

Mitäs muuta? Salilla taas tosiaan eilen, kinttupuoli treenattu, ja kyllä se taas tänään siltä tuntuikin. Etureisiä rääkättiin ihan toden teolla, ja eipä sen puoleen, ei nuo muutkaan lihakset helpolla päässeet. Ei siis puujalkavitsejä, kiitos...


Ruokavalioonkin tehtiin tässä pieniä hienoviilauksia, eli painon suhteen tilanne ei ole muuttunut mihinkään tuosta edellisestä postauksesta. Katsotaan nyt sitten mitä pieni hiilaripudotus saa aikaan, lisää siitä sitten kun jotain kerrottavaa on. Nyt eväiden tekoon ja odottelemaan huomisen olkapäätreeniä. Terhin kanssa luonnollisesti...

Ai niin hei yksi juttu vielä. Harrastin pientä kokeilevaa ruoanlaittoa ja tein varmasti jonkun mielestä maailman suurimman perisynnin - törkkäsin kantarellipannuun voin sijasta oliiviöljyä. Epäilin itsekin hetken aikaa lopputulosta, mutta sitten hoksasin palastella mukaan kesäkurpitsaa ja punasipulia sekä mausteeksi hippusen suolaa, mustapippuria ja seesamiöljyä. Oli muuten ihan törkeän hyvää, suosittelen kokeilemaan!

perjantai 16. elokuuta 2013

Paluu arkeen

Lapset onnellisesti päiväkodissa, ja allekirjoittanut taas töissä. Pitäkää sitten ihan hulluna, mutta tähän voi todeta vaan että I-H-A-N-A-A!!! Ruokailujen järjestäminen helpottuu kummasti, kun voi illalla kaikessa rauhassa punnailla oikeat ruokamäärät eväslaatikoihin, ilman että tarvitsee miettiä sen enempää sitä, millaisen vaikutelman ja opin lapset saa äidin touhuista... Pari viimeistä viikkoa piti meinaan lounas ja päivällinen annostella lautaselle enemmän tai vähemmän arvioimalla, kun jostain kumman syystä en halua opettaa tytöille sitä, että jokainen suupala pitää punnita. Tervettä? Toivottavasti.


Muutenkin loma selvitti pääkoppaa ihanasti, ensimmäinen työviikko on ollut aivan unelmaa. Hommat tuntuu sujuvan, ajatus luistaa ja päivän aikana ehtii saada paljon kaikenlaista aikaan. Nyt viimeinkin ymmärrän mitä joskus on kuullut sanottavan - lomaltapaluu voi olla taivaallinen kokemus!!

No mutta. Palataanpas tähän projektiin ja jätetään ne muut taas taka-alalle... Eli 13 viikkoa haastetta takana ja painonpudotus on hidastunut noin puoleen kiloon viikossa. Pahakseni en pistä vaikka hieman hitaammin edetään, kun muutos on muutoin ollut aivan huikea. Tällä hetkellä (tai oikeammin viime sunnuntaina) tilanne oli tämä: 


Still going strong. And feeling strong. Iso kiitos kuuluu ehdottomasti ihan parhaalle treenikaverille jota maailmasta löytyy!! Kropasta alkaa kuoriutua näkyviin lihaksia, jopa reisilihakset alkaa hahmottua entisten löllyköiden seasta. Ja se epämääräinen möhkyräiho, jota en tässä aio ääneen mainita, on aikalailla sulanut. Ou jee!! Sikspäkkikin alkaa hahmottua, ja myönnän - selkälihaksia kurkistelen välillä (ihan pikkuisen ja ihan silleen salaa) kotona peilistä... 


Aivan. Voittajaolo!! Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin - ensi viikolla edessä onkin taas uudenlainen heittäytyminen ja rajojen kokeileminen, kun lähes jokaisena salipäivänä on luvassa reippaasti painojen lisäystä. Hammasta purren eteenpäin:

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Aa aa ankka, takapuoli vankka...

Mistäköhän syystä pääkopassa on jollotellut koko päivän kyseinen lastenlaulu...? Aivan - maanantain salitreenit. Tällä kertaa tehorääkkiin pääsi pakarat ja etureidet, ja siitäpä syystä käveleminen muistuttaa tällä hetkellä ankan vaappumista. Vähän kyykkyjä, vähän etureisiä, sitten vähän lisää kyykkyjä, ihan vaan muutama penkillenousu, ja loppuhuipennuksena... Tsadaa: lisää kyykkyjä!! Voihan veetu.


Myönnän. Sattuu!

Siitäkin huolimatta että vessanpöntölle istuminen (ja etenkin siltä nouseminen) on tällä hetkellä työn ja tuskan takana, niin pääkoppa ei antanut periksi olla lähtemättä joogaamaan. Hienoisen ähinän ja puhinan sekä muutamien hyvinkin tuskaisten irvistysten tahdittamana sain kuin sainkin kuitenkin ykkössarjan tehtyä taas muutamaa asanaa vaille kokonaan. Hyppyläpsyhymiöt sille, varsinkin kun ensimmäistä kertaa onnistuin tekemään jotain sellaista, mitä on tähän asti pitänyt lähestulkoon mahdottomana!!


(Niin siis ei tätä liikettä nyt ihan vielä kuitenkaan...)

Muutenkin viime viikolla tuli yksi uusi motivaatiotekijä lisää punttien nostelemiseen, nimittäin sen avulla saa nupin pohjalla huhuilevat ikävämmät jutut työnnettyä hetkeksi ajatuksista sivuun. Tai jos ei sivuun, niin niiden aikaansaamaa huonoa energiaa on erinomaisen hyvä tuhlata treenaamiseen!

maanantai 5. elokuuta 2013

Puolimatkan krouvissa


Kuten otsikossa jo seisoo - puolimatkan krouvissa ollaan! Viikkoja takana tosin 12, eli muutama enemmän kuin mitä alkuun suunniteltiin, mutta suunta on edelleen oikea. Tässä siis viikon virallinen lukema:


Tämä viikko mennään vielä aiemman ruokavalion mukaan, sitten kuulemma rukataan sitä vähän - josko saataisiin joku reaktio aikaan... Juurikaan muuta uutta ja ihmeellistä ei tällä hetkellä ole kerrottavana, illalla rääkkäämään kinttuja yhdessä Terhin kanssa - ankkakävelyä siis luvassa loppuviikolle!

perjantai 2. elokuuta 2013

Feel the passion?

Tämän viikon treenit on menneet pääosin joogan parissa, eilen illalla otin ja lähdin salille - jos kerran viikonloppuna ei isännän menojen takia sinne pääse. Ei sillä, hyvinhän tuo on tähän asti koko projektin ottanut, ja onpa muistanut kehuakin kun läskit on alkaneet sulaa... Pitää keksiä sitten jotain muuta viikonloppuun, jotain jonne voi raahata lapsetkin mukaan!


Eilinen rinta/selkä -salitreeni meinasi tosin kuivua kasaan heti alkuunsa, kun jouduin lompsimaan yksin salille. Nyyh. Kyllä se kaveri siinä vierellä on NIIIIN hyvä, silloin sitä tekee oikeasti sarjat ihan loppuun ja antaa sen 110 %. Yksin tehdessä pääkoppa suostuu antamaan ehkä sen 80-90 %. Jostain sitä puhtia onneksi löytyi sen verran, että sain kunnon hien pintaan ja paikat saaneen oloisiksi. Eikä tuo peilikuvakaan salilla näyttänyt ollenkaan pahalta, siitä tuli mukavasti lisäpuhtia ja uskoa loppuprojektiin!!