Aa aa ankka, takapuoli vankka...

Mistäköhän syystä pääkopassa on jollotellut koko päivän kyseinen lastenlaulu...? Aivan - maanantain salitreenit. Tällä kertaa tehorääkkiin pääsi pakarat ja etureidet, ja siitäpä syystä käveleminen muistuttaa tällä hetkellä ankan vaappumista. Vähän kyykkyjä, vähän etureisiä, sitten vähän lisää kyykkyjä, ihan vaan muutama penkillenousu, ja loppuhuipennuksena... Tsadaa: lisää kyykkyjä!! Voihan veetu.

Myönnän. Sattuu!

Siitäkin huolimatta että vessanpöntölle istuminen (ja etenkin siltä nouseminen) on tällä hetkellä työn ja tuskan takana, niin pääkoppa ei antanut periksi olla lähtemättä joogaamaan. Hienoisen ähinän ja puhinan sekä muutamien hyvinkin tuskaisten irvistysten tahdittamana sain kuin sainkin kuitenkin ykkössarjan tehtyä taas muutamaa asanaa vaille kokonaan. Hyppyläpsyhymiöt sille, varsinkin kun ensimmäistä kertaa onnistuin tekemään jotain sellaista, mitä on tähän asti pitänyt lähestulkoon mahdottomana!!

(Niin siis ei tätä liikettä nyt ihan vielä kuitenkaan...)

Muutenkin viime viikolla tuli yksi uusi motivaatiotekijä lisää punttien nostelemiseen, nimittäin sen avulla saa nupin pohjalla huhuilevat ikävämmät jutut työnnettyä hetkeksi ajatuksista sivuun. Tai jos ei sivuun, niin niiden aikaansaamaa huonoa energiaa on erinomaisen hyvä tuhlata treenaamiseen!