Terveisiä Barcelonasta!

Kuten joku varmaan jo edellisestä tekstistä arvasi, niin maailmalla on tullut taas reissattua ja nähtyä paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä... Kyseessä oli siis työmatka Espanjaan, jossa en ollutkaan aiemmin käynyt - eli ihan mielenkiinnolla lähdin matkaan.

Syömisten suhteen mietitytti miten onnistun pitämään hyvin alkaneen Alku -polkuni mahdollisimman hyvin, mutta sitten fiksuna likkana totesin että mitä siitä jos jonkun kerran vähän joutuu venymään. Pääasia on paluu polulle ja arkeen. Toisin sanoen maistelin hyvällä ruokahalulla pinchoja (paikallinen nimi tapakselle), söin paellaa, perunoita, suklaajälkkäriä, join maitokahvia ja viiniä jne jne. Ja hyvää oli!!

Rehellisesti sanottuna ruokien joukossa oli myös sellaisia, joita en toistamiseen halua enää maistaa... Esimerkkinä jotain yybersuolaista ja tahmaista töhnää, hyi olkoon. Mutta - jälleen kerran löytyi kaupunki, jonne haluan vielä palata!

 

  

Tuliaisiksi tarttui mukaan jokunen Desigualin mekko, osa viime vuoden kokoelmaa, osa tämän. Kun halvalla sai niin pakkohan se oli ostaa... Nyt on kiva odotella Suomen kesää, kun tietää että muutaman kuukauden päästä saa vetää ihanan mekon päälle lämpimänää kesäpäivänä!!

Nyt vaan lisää treeniä niin saa taas talven (lue: joulun) aikana kertyneen rasvakerroksen sulateltua. Treenistä voisinkin kirjoitella lisää taas seuraavassa postauksessa - nyt jään fiilistelemään vielä hetkeksi Espanjan tunnelmia!

Joogaa keholle, lepoa sielulle

Kyllä kuulkaa elämä on aika ihanaa.

Viikko joogakurssilla Helsingissä on nyt takana. Myönnän - tuli tarpeeseen. Nyt on ollut pakko sulatella kaikkea muutama päivä, että tähän postaukseen saisi jonkunlaisen järkevän punaisen langan (jos nyt yleensäkään sellaisia näistä löytyy!!), niin tehokkaasti sain pääkopan tyhjennettyä ja siinä sivussa sydämen avattua. Kuulostaako hienolta? No sitä se kyllä oli/on!

Aloitetaan joogasta. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen joogasin kurssilla kuusi harjoitusta viikon sisällä, eli juuri sen verran mitä "pitäisi" tehdä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siihen oli yksinkertaisesti sekä intoa että mahdollisuus. Edellinen kerta oli vähän vastaavassa tilanteessa, kun oltiin Päivin kanssa joogaretriitillä Thaimaassa, jossa sai keskittyä - aivan kuten nyt - vain ja ainoastaan joogaan. Niin fyysiseen kuin henkiseenkin.

Nämä kuvat siis Koh Makilta, tammikuulta 2012. Jostain syystä tällä kertaa ei tullut paljonkaan valokuvia räpsittyä, johtuneeko siitä että Helsinkiä ei pidä niin eksoottisena paikkana, josta kannattaisi paljonkaan kuvia ottaa!

Miten kyynärpää sitten jaksoi? Varovaisesti kun aloitti, ja jätti "riittävän" määrän välivinyasoja välistä niin hyvinhän tuo pärjäsi. Vaati tosin pääkopalta suht paljon, että malttoi ottaa kevyemmin vaikka tuntuikin ihan hyvältä taas pitkästä aikaa... Uskon tosin nyt yhä vahvemmin, että universumilla oli tässäkin hommassa sormensa pelissä, sillä se, että käsi alkoi tuntua hyvältä ei riittänyt hidastamaan, vaan katkeraa lisäkalkkia tuli nieltäväksi armottoman nuhan seurauksena! Sen onnistuin saamaan torstaina, kun kävin harjoituksen jälkeen jääkylmässä suihkussa pesemässä hiukset ja lähdin sen jälkeen kaupungille haahuilemaan viideksi tunniksi. Mikäs siinä sitten, kun ei henki kulje niin ei henki kulje, nenäliinoja olikin siitä lähtien murha nippu maton kulman alla piilossa. Note to self - myös pranayamaa on turha yrittää kun on nokka tukossa.

Sitä hyvää sitten olikin Eddien luennot. Asia mitä käsiteltiin (en niistä ala tässä nyt sen kummemmin kirjoittelemaan, tulkaa kysymään livenä jos haluatte kuulla lisää) kolahti korkealta ja kovaa, juuri noita asioita on itse omassa päässään monta kertaa sivunnut mutta tuskin koskaan käsitellyt tuolta kantilta. Opening new horizons, siis.

Ehdottomasti mieleenpainuvin hetki, jonka muistan varmasti lopun ikääni oli sunnuntaina 18.5. kun vietimme hetken Yoga Therapy -tunnin yhteydessä chantaten Gurujin muistolle. Tuolloin sattui siis olemaan Sri K. Pattabhi Joisin kuoleman viisivuotispäivä, ja chanttasimme erästä hänen lempimatraansa. Se mitä tuon hetken aikana koin, sitä ei pysty (lue: en halua) sanoin kuvaamaan, mutta sanotaan vaikka näin että se oli varmastikin se hetki, miksi maailmankaikkeus oli tuupannut minut yleensäkään koko kurssille. 

Sujuvasti Pikku Prinssillä eteenpäin... Olen joskus saanut kyseisen kirjan ystävältäni Hannalta lahjaksi ranskankielisenä, mutta koskaan (tunnustan nolona tämän tosiseikan...) en ole tuota lukenut suomeksi käännettynä. Nyt kun sattui olemaan aikaa ja törmäsin kirjaan kirjakaupassa haahuillessani, niin tuli sitten korjattua tämäkin epäkohta. Jotenkin se oli juuri oikea kirja taas siihen hetkeen, jolloin sitä aloin lukea!! Darian suosituksesta kävin poikkeamassa pikkukuppilassa nimeltään Brooklyn Cafe, ja siellä - latten ja bagelin ääressä mielettömän viihtyisässä ympäristössä juuri sopivan musiikin soidessa taustalla - kaivoin Prinssini esiin ja luin sen yhdellä istumalla kannesta kanteen. Jos joskus olet pystynyt olemaan hetken läsnä juuri tässä hetkessä, ilman että menneellä tai tulevalla on mitään valtaa mihinkään, niin sitten tiedät millaisen muiston sain lukutuokiostani... Huoh. Näitä lisää!

Dariasta muuten puheen ollen, tavattiin hänen kanssaan lauantaina (niin siis hän on ihana ystävä ja BTW huonekaverini töissä Lappeenrannassa...) ja piipahdettiin tutustumassa Ravintolapäivän antiin. Kävellä Espan puistossa, jossa toinen toistaan herkullisemmat tuoksut leijuu nenään!! Namnam... Onneksi ei enää millään dieetillä tullut oltua, vedettiin sen verran herkulliset hampurilaiset ja maapähkinävoi -pirtelöt nassuun! Ja jälkkäriksi tietysti oli pakko saada jotain, eli poikettiin kahvilla ja raakakakulla Johan & Nyströmillä. Herkkua kerrakseen... Ensi kerralla pitää käydä kokeilemassa tuo Maria Löfgrenin Hymy Raw Food Cafe, nyt kävin kääntymässä kyllä sen edessä mutta kun ei sattunut olemaan yhtään nälkä niin en sisään asti poikennut. Ensi kerralla sitten!

Mitäköhän muuta... No olkonn nyt taas tältä erää. Jotain jää varmasti vielä kirjoittelemattakin, eiköhän tässä ollut nyt jo yhteen postaukseen riittävästi BSää. Yhteenvetona todettakoon vaan että kyllä se elämä on ihmisen parasta aikaa!! Kesääkään unohtamatta!

T -2d

*Raks raks raks...*

Voin melkeinpä kuulla miten uteliaimmat miettii parhaillaan päänsä puhki että mihin on kaksi päivää. Hihih, sitä en ole monelle kertonut, ja saa nähdä, kerronko tuon jälkeenkään. Riippuu lopputuloksesta (Anni, suu suppuun siellä)!! Kerrotaan tässä nyt vaan, että se liittyy jollain tavalla oman mukavuusalueen rajojen ylittämiseen (ja big time, tällä kertaa) - toisin sanoen

Eli palaamme asiaan. Tai sitten emme. Hihih... Oonko ilkeä? No ehkä vähän!

Kuntoilusta. Se on ollut nyt pari viikkoa vähän heikoilla kantimilla, jumppailua on tullut suoritettua lähinnä pienillä harmailla aivosoluilla - mutta nyt siihen on taas tulossa muutos. Nyt on taas aika ottaa sitä laatuaikaa itselle ja palata kunnolla saleilemaan, vaikka ykkösluokan treeniseura onkin puolittunut. Sitä isommalla sydämellä nyt salille, kunnon niskalenkki lapamatoilusta ja kroppa kesäkuntoon!

Suurin haaste lienee kuitenkin palata vielä hetkeksi tiukemman ruokavalion pariin. Työmatka, kiireet töissä ja treenien puute on saaneet otteen herpaantumaan, parista lastenkutsuista puhumattakaan... Tosin kun täytekakku on tämän näköinen niin kukapa sitä voisi olla ottamatta pientä palasta - tai paria?!

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin tällaisessa päivässä - rakas isosisko pääsi yllättämään kantaessaan minullekin lahjan (vaikka olin sanonut etten mitään tarvitse)... Paketista löytyi nimittäin näpsäkän oloinen blenderi kahden juomapullon kera! Ja nyt illalla pakettia availlessani ja vekottimeen tarkemmin tutustuessani hoksasin, että tämähän on juuri se mitä olen kaivannutkin - välipalana minulla on Terhin menyyssä aina smoothie, ja tähän asti ongelmana on ollut se, että siihen mukaan kuuluva banaani tummuu inhottavasti päivän aikana. Eli vaikka smoothie olisikin mukana ja tehtynä, niin se on muuttunut kauniin pinkistä iljettävän rusehtavaksi iltapäivään mennessä. Eikä siitä sitten enää nauti samalla tavalla, makukin kun on - no, ruskea. Vaan eipä ole enää, kun vien uudenkarhean pinkin vekottimeni työpöydän nurkalle (on siihen JUURI oikean kokoinen, sopivan "mini") ja varaan mukaan aina vain smoothietarvikkeet. Surrurrur... Tsa-daa! Aina tuoretta ja pinkkiä smoothieta. Viherpirtelöt voin blendata kotona jatkossakin Vitamixilla, varsinkin kun nuo lehtikaalit vaatii himppasen tehokkaamman pelin silppuuntuakseen tarpeeksi pieneksi. Toisin sanoen kiitos Johanna (ja perhe), tämä oli aivan täydellinen lahja!!

Omantunnon tuskia potemassa

Nämä päivitysvälit senkuin pitenee ja pitenee... En tykkää!! Laiskistunut en toivottavasti ole, vaan kyse on vaan siitä, että aikaa on vuorokaudessa aika rajallinen määrä, ja kun pitää valita teenkö illalla seuraavan päivän eväät vai kirjoittelen blogiin niin yllättäen mahani tyytyväisenä pitäminen vie voiton!

Niinpä. Tekosyitä? Joo ja ei.

Pakko se on varmaan tunnustaa, että treeniinkin pääsi livahtamaan pari kevyempää viikkoa väliin - tosin en jaksa uskoa että niistä olisi tässä tilanteessa haittaa. Sen verran mennään kuitenkin miinuskaloreilla ja suhteellisen vähillä hiilareilla, että se vähän sokeri mitä elimistö saa on pakko kuluttaa päivätöiden vaatimaan ajatustyöhön. Onneksi nyt on töissäkin ollut pari fyysisempä viikkoa, eli 30 litran kanisterit on tulleet taas tutuiksi! Noita kun nostelee muutaman päivän peräkkäin niin kädet ja yläselkä on tikissä - enkä tarkoita sitä kaikella hyvällä... 

Nämä kevyet viikot olisi voineet jo pikkuhiljaa alkaa käydä nupin päälle, ellei PT Team Fitin tiimipäivä olisi sattunut tähän välille. Luennolla kun oli puhetta juuri näistä kevyistä viikoista, ja sain suunnattomasti lohtua siitä, kun Sampo sanoi jättävänsä mielummin koko salillakäymisen väliin sen pienen kevyen heiluttelun sijaan!! Luojan kiitos, joku toinenkin... Muutenkin tiimipäivä oli kiva kokemus, vaikken itse (plääh) salin puolelle päässytkään - olin nimittäin mukana vetämässä osallistujille alkeisastangatunteja, ja muistuipa siitä taas mieleen miksi itse joogaan eksyin ja mitä kaikkea siitä on saanut <3 . Plus että pääsin treenaamaan taas kunnolla ennen tiimipäivän alkua meidän oman pikkutiimin kanssa "vähän vaan pakaraa"... Joo-o. Ihan vähän vaan - käveleminen kun sattui vielä kolme päivää tuon treenin jälkeen, vessanpöntölle istuessa oli pakko ottaa pöntön reunoista tukea kuin vanhat mummot konsanaan (... vaikken tosin tiedä tarvitseeko hekään apuja istunnolle käydessään...), ja portaiden käveleminen ihan kumpaan suuntaan vaan toi tuskan parahdukset huulille. Tiesi taas tehneensä - kiitos Anni ja Mallu!

Nyt taas motivaatio on tikissään, tosin se vaati vielä tähän kaiken päälle kunnon pitsa/jätskiöverit yhdessä perheen kanssa. Väliin pienet hiilaritankkaukset, ja nyt on taas energiaa jatkaa! Tosin suunnaton vitutus iski hetikohta tuon jälkeen kun päästiin takaisin kotiin - eli ei muuta kuin salikassi olalle ja heti autoon ja nokka treeniä kohti... En voi suositella puolentoista tunnin rivakkaa hanska/pakaratreeniä maha killillään, jonniin verran sai siinä hikipäissään nieleskellä soosseja takaisinpäin... 

Mutta tulipa tehtyä, eli again - going strong!!

Se saaplarin ruokapäivitys jota viimeksi jo lupailin saa muuten vielä toistaiseksi jäädä. Nyt mie painun taas viihdyttämään itseäni ja hyppimään seinille (suomeksi: harjoittelemaan vähän käsilläseisontaa)!

Joulunajan köllöttelyä

Joulu lähestyi, tuli ja myös meni. Olen itse ollut aiemmin niin joulustressaaja että oksat pois - koti pitänyt siivota katosta lattiaan, ruoat tehdä alusta alkaen itse ja leivonnaiset myös. Järki onneksi pääsi kotiutumaan noiden marraskuun kiireiden jälkeen myös meikäläisen päähän, toivottavasti se ei lähde sieltä enää minnekään, sen verran kiireetön ja stressitön oli tämä joulunaika!!

Mutta. Koskapa edellisestä postauksesta on kulunut hitusen aikaa niin palataan vielä hetkeksi aikaan ennen joulua. Ja mistäpä aloitetaan? No reissukiloista vaikka. Ne tuntuu olevan nyt kiinni jossain kuin purkka kengänpohjassa, tosin ei sitä ulkopuolelle juurikaan näy. Joulunajan mässäilytkään ei luonnollisesti tilannetta parantaneet, vaikkakin treenirintamalla on tullut saatua paljonkin aikaan tässä parina viime viikkona! Siihen puoleen kuitenkin vasta kohta, nyt on vaan ihan pakko postata pikkuinen kuva ikiomasta nassukastani ja Sannan karonkkaan löytämästäni puvusta! Sai tämäkin lepakko taas vähän positiivista buustia kun näytti nätiltä mekossa...

(Kuvan epätarkkuus johtunee kuvaajan tottumattomuudesta selfien ottamisessa peilin kautta... Mutta you'll get the point!)

Jaa sitten se treenipuoli. Terhin kanssa ollaan suunniteltu jatkoa siten, että vuorossa on Operaatio Päin persettä. Eli siis tiukkaa alapäätreeniä luvassa. Uusi saliohjelma pitääkin vallan ihanasti (NOT) sisällään useamman konttirääkin per viikko, kuulemma nyt on hyppysissä samanlainen ohjelma kuin Bikini Fitness -treenaajilla. Kohta pitäisi siis kontista näkyä, että sillä osastolla viihdytään...!

 

Oheiset kuvat on parin viikon takaa, eli koitetaan napsia kevään edetessä vertailukohtaa näille. Ja myös sille peppukuvalle, jonka postailin jo jonkin aikaa sitten tännekin. 

Niin pistettiinhän me peliin vielä muitakin tavoitteita. Leuanvetoa ja kesäkuntoon trimmaamista luvassa. Uuteen vuoteen siis uusi eväin! Joululahjankin hommasin itselleni ihan vaan näitä juttuja silmälläpitäen, kun investoin 8 kk salikorttiin. Eipä ole tekosyytä olla menemättä, ja ei myöskään kanttia olla käymättä - sen verran kuitenkin tuohon sai investoitua puhdasta pätäkkää!

Eipä kai tässä kauheasti muuta uutta. Ruokaa, treeniä ja lepoa, niistä on vuosi 2014 tehty!

Paluu arkeen

Arjen autuutta: istuttaa perse aamulla ratin taakse, ajaa pimeässä töihin, jumittaa päivä sisätiloissa, kammeta itsensä päivän jälkeen taas rattiin ja ajaa pimeässä (ja vesisateessa/lumituiskussa) kotiin, käydä joogassa tai salilla, valmistella joulua, viettää aikaa lasten kanssa... Mihin helvettiin se lomafiilis katosi?!

Toivottavasti tilannetta helpottaa edes hieman se, että huomenillalla pääsee Sannan karonkkaan virkistäytymään. Totesin kauhukseni tosin kutsun saadessani, että jumalauta, mullahan ei ole yhtäkään sellaista iltapukua joka menisi päälle - se yksi joka kaapista löytyy on ajalta ennen muksuja, eli tuo katiskan malli on sen verran muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana ettei toivoakaan. Ne ainoat siistit mustat juhlakengätkin on lojuneet saman ajan vintin perukoilla, eli eipä nekään taida olla edustuskelpoiset... Kauppaan mars, lisää stressiä tiedossa! Tai niin luulin - totesin pukuja sovitellessani että DÄÄM, määhän näytän hyvältä koon 38 mekoissa! Me likes!! Suomennettuna - iltapuku: check. Kengät - check. Hiukset - no, niiden suhteen tilanne voisi olla parempikin, mutta onneksi ihana hovikampaajani Anna lupasi kiireisenäkin järjestää sen verran aikaa, että saadaan liuhuletti siististi kiinni. Viimeinen rasti ruutuun olikin sitten mukavasti järjestynyt yöpymispaikka oman väitöskirjani ohjaajan Marin sohvan kulmalle, eli all set to go. Ehkäpä rohkaistun laittamaan vielä kuvaakin tänne, motivoimaan itseänikin taas jatkotreenejä ajatellen - varsinkin kun parin viimeisen viikon epäsäännölliset ja ei-niin-tarkat ruokailut ovat saaneet vaakaa heilahtamaan takaisin väärään suuntaan!

Loppuun vielä pikapikaa väsätty piirakkaohje herkkusuille - fetajuustossa alkoi parasta ennen -päiväys paukkumaan niin sille piti keksiä jotain. Tällainen siitä syntyi, kuvan lisään kunhan saan sen ladattua kamerasta tietokoneelle:

Fetajuusto-punasipuli-pinaattipiirakka

Pohja:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja (vaihtoehtoisesti kaurajauhoa + 1 tl psylliumia, kuten itse käytin)
1 kananmuna
1 rkl vettä

Täyte:
2 punasipulia
2-3 rkl oliiviöljyä
8 aurinkokuivattua tomaattia
½ rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl basilikaa
½-1 pss pakastepinaattia
1 prk fetajuustoa valutettuna
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
pinnalle rouhittua mustapippuria

Nypi voi ja jauhot sekaisin, sekoita joukkoon kananmuna ja vesi. Painele voidellun paistovuoan (n. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Kuullota ohuiksi viipaloidut punasipulit pehmeiksi oliiviöljyssä, lisää joukkoon paloitellut tomaatit, hunaja, mausteet ja pinaatti. Levitä valutettu feta ja kasvispaistos vuokaan, kaada päälle keskenään sekoitetut kananmunat ja ruokakerma. Rouhi pinnalle mustapippuria. Paista 200 asteessa n. 30-35 minuuttia.

Tiukka etukeno ja kohti marraskuun hulinoita

Tällä hetkellä tahti on sen verran hektistä kaikissa suhteissa, että ei juuri ehdi kunnolla treenaamaan. Nyyh... Viime viikonlopun  joogakurssilta on toivuttu, ja keskiviikkona oli tarkoitus käydä vetämässä taas Terhin kanssa treeni, mutta jouduin ne perumaan työpalaverin takia. Kun nekin velvollisuudet on vaan pakko hoitaa kunnialla... Nytkin isäntä on kalassa ja nyhjätään lasten kanssa kotona, mutta tällä kertaa ihan mieluisten puuhien parissa:

Jos nimittäin jotain olen kaivannut toukokuun jälkeen niin leipomista!! Tälläkin hetkellä pöydällä odottelee toinen setti kuppikakkuja Halloween -henkeen, niistä olisi tarkoitus pyöräyttää kummituksia - katsotaan kuin meille käy. Huomenna olisi toiveissa ehtiä taas salillekin, niin se ei pääse ihan vallan unohtumaan. Samoin olen päättänyt raahata tiistaina salikamat mukaan töihin ja käydä vetämässä reippaan punttitreenin yliopiston salilla ennen töiden aloittamista. Muutoin tässä kyllä loppuu päivät viikosta kesken, kun on joogaa ja artikkeleita/tutkimusta ja omankin yrityksen duuneja väännettävänä. Puhumattakaan niistä lukemattomista synttärikemuista ja joogakurssista ja edessä olevista viikon reissuista ensin Turkuun ja sitten Tallinnaan. Siinäpä se marraskuu sitten sujahtaakin ohi lähes huomaamatta... Itsenäisyyspäivänä ehkä on jo aikaa hengähtää. EN TYKKÄÄ.

Lihaton lokakuukin tosiaan veteli viimeisiään, sain pidettyä pakan kasassa ja ainoa "silmällinen" jota koko lokakuun aikana söin oli kalaa, suunnilleen kerran viikossa. Taidanpa jatkaa samalla linjalla, tosin sillä erotuksella, että hyväksyn riistan aika ajoin lautaselleni - ja sitäpä sieltä löytyy heti huomenna kun mennään anoppilaan Pyhäinpäivän hanhipaistille. Kauhistuttaa tosin jo pelkkä ajatuskin lihasta, kun muistissa on niin elävästi Thaimaassa vedetty lammaskorma kahden viikon kasvisruokavalion jälkeen... Maha oli kuin jalkapallo ja pitkään... No, pitää ottaa vähän pienempi palanen ja reilusti kasviksia, ehkä se siitä.

Niin että palataan asiaan sitten joulukuussa... Ei vaan, vitsit vitsinä. Ehkä tämä tästä!

Yskänparahduksia

Ja tuskan siinä samalla. Ei suostunut tauti karttamaan minuakaan, eli onpa taas tutustuttu siihen ah niin herkkään tunteeseen, joka valtaa kropan kun tauti iskee. Armottomaan vitutukseen siis. Olo on lähestulkoon tämä:

Kävin sentään vetämässä kevyen punttitreenin eilen - oli pakko kun alkoi jumittaa sekä takaosastossa että pääkopassa jo tuo keuhkojen ulos kakominen. Armottomalla vitutuksella höystettynä lopputulos oli varsin kelvollinen, nukuin kuin pikkuvauva 9 tunnin yöunet (tai itse asiassa pidempäänkin, koska nukahdin sohvalle jo reilua tuntia aiemmin...) ja aamulla heräsin levänneenä ja suht hyvinvoivana. Terve? No ei. Yhä edelleen yskittää kuin pientä eläintä.

Tänään on onneksi (muutamaa "pikkujuttua" lukuunottamatta) ollut ihan kelpo päivä lasten kanssa, ja huomenna pääsee purkamaan nämä sieltä ja syvältä olleet päivän tapahtumat sinne itseensä - hanuriin. Treenitreffit Terhin kanssa siis luvassa! Mutta sitä ennen taidan vetää tämän armottoman vitutuksen päähäni ja sihauttaa siiderin.

8 viikkoa takana - välitilinpäätöksen aika

Jaa-a. Neljän kuukauden projektista noin puolet takana, eli missäs mennään?

Samassa pisteessä junnataan siis edelleen. Tai no, ei ihan, sillä mittanauhakirjanpidon mukaan jotain tapahtuu. Viimeisen parin, kolmen viikon aikana vyötäröltä on kadonnut taas muutama sentti, eli nyt alkutilanteesta siltä on kadonnut 9cm. Tajuatteko? -9cm. Kahdessa kuukaudessa. Ei helvetti...

Muutkin mitat on pienentyneet hieman, eli tässä kokonaissaldot listattuna:

- vyötärönympärys -9cm

- lantionympärys -5cm

- reiden ympärys -3cm

- rinnanympärys -3cm

Näistä etenkin viimeinen on näkynyt myös vaatekaapissa, oli meinaan pakko käydä ostamassa pienempiä rintsikoita... Plus tietty ne hameet joita hehkuttelin jo aikaisemmin. Nyt kun vielä saadaan tuo perseen päälle jumiutunut löllykkä sulamaan niin bileet pystyyn!

Ja kyllähän tosiaan tuon eteen kokoajan tehdään töitä. Kuluneella viikolla kävin salilla kolmesti plus joogasin kotona pariin otteeseen, eli nyt huomaa että tähän alkaa pikkuhiljaa jäämään koukkuun - hyvässä mielessä siis. Stressiä en suostu edelleenkään noista kiloista ottamaan, koska muutos näkyy tällä hetkellä parhaiten peilissä!

Loppuun sitten se tunnustusosuus. Oltiin eilen kaverin 30v synttäreillä, ja kuinka ollakaan, muutama siideri siellä tuli kumottua. Nyt ON kuitenkin kesä... Eli ei muuta kuin pari reipasta potkua omalle perseelle ja heti uudestaan hevosen selkään!

Nonni. Kesä on ohi...

Eiköhän sitä voida todeta näin, kun juhannus on takana, yöt pimenevät ja aurinkokin katosi. Tosin en laita vastaan, kun metsästä alkaa löytyä kaikenlaista herkkua:

Kuten ehkä joku sieniä yhtä paljon himoitseva voinee arvata, näiden paistamiseen ei käytetty mitään öljyä, vaan tuuppasin sekaan ihan sitä itseään - voita. Silläkin uhalla että se näkyy huomenna vaa'alla. Seuraava ajatus kuitenkin kantanee tästä lipsahduksesta yli!

Tänään se valinta oli tämä. Huomenna on uusi päivä ja hyvää aikaa tehdä taas päätöksiä!!

Juhannusjuhlat

Keskikesän juhlat vietetty, ja tunnustan - söin sitä mitä tarjottiin. Oltiin nimittäin koko perhe vanhempieni luona pari päivää, ja koska olen yhä edelleen sitä mieltä, että yksi päivä ei tätä hommaa saa kaataa suuntaan tai toiseen, niin söin varsin hyvällä omallatunnolla kaikenlaista: grillattua hirvenlihaa pekoniin käärittynä, grillikasviksia, salaattia, fetajuustoa, täytekakkua jne jne. Kukapa tällaista mansikkakakkua voisi vastustaa?

Liikuntaakin tuli harrastettua, hyötysellaista nimittäin, koska siivosimme autotallia hiki hatussa äitini kanssa lauantaina tunnin ajan. Ja hei, taisipa olla ensimmäinen juhannus kuuteen vuoteen kun ei tullut otettua yhden yhtä saunasiideriäkään... Kun ei tehnyt edes mieli niin mitäpä sitä sitten!! Kaikenkaikkiaan mukava juhannus siis - hyvin syöty, ei darraa, ja lapsetkin viihtyi!

 

Yllätys oli kyllä kieltämättä suuri, kun tänä aamuna pääsi taas kotivaa'alle ja katsomaan, mitä tuhoja tuo herkkuperseily oli mahtanut saada aikaan. Tsa-daa: ei_niin_mitään!! Paino on samoissa lukemissa kuin mitä jussireissuun lähtiessä, eli tilanne on tällä hetkellä tämä:

Hyvillä mielin uuteen viikkoon!