keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hetki aikaa hengähtää - pakon sanelemana

Hienoista post-unelman jälkeistä krapulaa havaittavissa kenties... Nyt kun se mitä pitkään oli suunnitelmissa on tehty, niin annoin itselleni hetken aikaa höllätä - sekä fyysisesti että psyykkisesti. Samalla jatkoin ihmettelyä, kun ei tuo maaliskuun kolmen rankan labratyöviikon jälkeen kipeäksi äitynyt kyynärpää tahtonut parantua... Päinvastoin, se tuntui kipeytyvän koko ajan vaan lisää. Hei camoon, ei nyt, Eddie Sternin joogakurssi on kolmen viikon päästä ja siellä haluan oikeasti joogata!!

Evan kanssa diagnosoitiin vaiva viime viikolla tennis- tai golfkyynärpääksi, ja pienen googlettelun jälkeen totesin vaivan täsmäävän tuohon jälkimmäiseen aivan täysin. Niinpä tietysti... Toisin sanoen - pakkolepo edessä. Nyt vaan kolmen päivän hevoskuuri tulehduskipulääkettä, ja käteen kaiken maailman salvoja päälle (Voltarenia, Aloe Heat Lotionia ja MSMää, Mobilatia... mikä vaan auttaa). Lisäksi aion hakea tuohon kinesioteipit, jos ne vaikka auttaisi asiaa, mitään puolen vuoden lepotaukoa en pysty tai halua pitää!!

Melkoinen jorma keskellä otsaa siis juuri tällä hetkellä... Tästä voi suunta olla vain ylöspäin, vai kuinka?

torstai 24. huhtikuuta 2014

Mistä sinä unelmoit?

Otsikon teksti osui silmiini niinkin eksoottisesta paikasta kuin Facebookin mainoksista, mutta jotenkin se vaan sopi siihen, mitä ajattelin kirjoitella. Nimittäin tuo edellinen postaukseni, sehän jätti jokusen asian auki, ja koskapa itselleni jäi hyvä fiilis maanantaisesta niin pakkohan se on jakaa tännekin!

Olin nimittäin lupautunut iki-ihanalle Barrylle, että lähden kokeilemaan hänen valokuvausprojektiinsa mallina toimimista. Omalta osaltani harppasin valovuoden päähän omalta mukavuusalueeltani, sillä yleensä kun joku kaivaa kameran esiin, niin reaktioni siihen on lähinnä tyyliin "Onks sun hei nyt taas IHAN pakko", "Älä musta ainakaan ota yhtään kuvaa" jne. Lähinnä varmaan siitä syystä, että jostain on nupin pohjalle iskostunut ajatus siitä, että koska tästä naamasta ei saa koskaan yhtäkään onnistunutta kuvaa josta itse tykkäisin, niin onko pakko edes yrittää. Onneksi yritettiin, nyt sen uskallan sanoa!

 

Tässä on tosiaan vasta pari, jotka olen Barrylta saanut, mutta uskallan odottaa suurella innolla lisää nähtäväksi. Vajaa kuusi tuntia kun vietettiin laatuaikaa kameran kanssa tähän tarkoitukseen täydellisesti sopivissa paikoissa (minulle mieleisissä sellaisissa), niin kuvia tuli otettua oikeasti aikas ja paljon. Ja mitä näitä pääsin kamerasta välillä katselemaan, niin itsetunto kyllä koheni kummasti - hei oikeasti, myös minusta SAA hyviä kuvia - eli toisin sanoen uskallan reilusti todeta, että kamerakammoni on sataprosenttisella varmuudella kukistettu, lopullisesti!!


Ja isoisoiso kiitos vielä kerran Barrylle tästä mielettömästä mahdollisuudesta <3 !!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

T -2d

*Raks raks raks...*

Voin melkeinpä kuulla miten uteliaimmat miettii parhaillaan päänsä puhki että mihin on kaksi päivää. Hihih, sitä en ole monelle kertonut, ja saa nähdä, kerronko tuon jälkeenkään. Riippuu lopputuloksesta (Anni, suu suppuun siellä)!! Kerrotaan tässä nyt vaan, että se liittyy jollain tavalla oman mukavuusalueen rajojen ylittämiseen (ja big time, tällä kertaa) - toisin sanoen


Eli palaamme asiaan. Tai sitten emme. Hihih... Oonko ilkeä? No ehkä vähän!

Kuntoilusta. Se on ollut nyt pari viikkoa vähän heikoilla kantimilla, jumppailua on tullut suoritettua lähinnä pienillä harmailla aivosoluilla - mutta nyt siihen on taas tulossa muutos. Nyt on taas aika ottaa sitä laatuaikaa itselle ja palata kunnolla saleilemaan, vaikka ykkösluokan treeniseura onkin puolittunut. Sitä isommalla sydämellä nyt salille, kunnon niskalenkki lapamatoilusta ja kroppa kesäkuntoon!


Suurin haaste lienee kuitenkin palata vielä hetkeksi tiukemman ruokavalion pariin. Työmatka, kiireet töissä ja treenien puute on saaneet otteen herpaantumaan, parista lastenkutsuista puhumattakaan... Tosin kun täytekakku on tämän näköinen niin kukapa sitä voisi olla ottamatta pientä palasta - tai paria?!


Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin tällaisessa päivässä - rakas isosisko pääsi yllättämään kantaessaan minullekin lahjan (vaikka olin sanonut etten mitään tarvitse)... Paketista löytyi nimittäin näpsäkän oloinen blenderi kahden juomapullon kera! Ja nyt illalla pakettia availlessani ja vekottimeen tarkemmin tutustuessani hoksasin, että tämähän on juuri se mitä olen kaivannutkin - välipalana minulla on Terhin menyyssä aina smoothie, ja tähän asti ongelmana on ollut se, että siihen mukaan kuuluva banaani tummuu inhottavasti päivän aikana. Eli vaikka smoothie olisikin mukana ja tehtynä, niin se on muuttunut kauniin pinkistä iljettävän rusehtavaksi iltapäivään mennessä. Eikä siitä sitten enää nauti samalla tavalla, makukin kun on - no, ruskea. Vaan eipä ole enää, kun vien uudenkarhean pinkin vekottimeni työpöydän nurkalle (on siihen JUURI oikean kokoinen, sopivan "mini") ja varaan mukaan aina vain smoothietarvikkeet. Surrurrur... Tsa-daa! Aina tuoretta ja pinkkiä smoothieta. Viherpirtelöt voin blendata kotona jatkossakin Vitamixilla, varsinkin kun nuo lehtikaalit vaatii himppasen tehokkaamman pelin silppuuntuakseen tarpeeksi pieneksi. Toisin sanoen kiitos Johanna (ja perhe), tämä oli aivan täydellinen lahja!!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Elämä päälaellaan


- - -

SINÄ OLET 
OHJAKSISSA

Et voi päättää elämäsi pituudesta, 
mutta voit vaikuttaa sen sisältöön. 

Et voi päättää toisten ihmisten 
mahdollisuuksista, mutta omiisi voit tarttua. 

Et voi päättää säästä, 
mutta voit vaikuttaa ilmapiiriin. 

Et voi vaikuttaa siihen kuinka korkealla 
pääsi keikkuu, mutta sinä itse päätät mitä 
ajatuksia mukanasi kuljetat. 

Et voi päättää kovista ajoista tai sateisista 
päivistä, mutta voit varautua siihen, 
että tulet niistä selviytymään.

- - -

Siinä muutama kullanarvoinen ajatus, joka tiivistää varsin hyvin tämän viikonlopun saldon. Saatoit ehkä arvatakin, eli siis joogakurssiviikonloppu aina niin ihanan Hannen kanssa. Oivalluksia yläselän avaamiseen, yllätyksellisiä onnistumisia käsilläseisonnassa, tuskaisia eteentaivutuksia kireillä takareisillä, jäykkääkin jäykempiä etureisiä, jne jne. Kuten tavallista, lista on aika loputon, mutta luulen päässeeni jollekin uudelle tasolle "oman sipulini kuorimisessa". Näin ainakin niin uskomattoman häröjä unia lauantai-sunnuntai välisenä yönä, enkä mitään muuta keksi niille syyksi kuin sen, että sain rintarankaani aukeamaan aivan uudella tavalla sekä aurinkotervehdyksissä (!!) että viimeisimmissä kakkossarjan asanoissa joita teen. Toivottavasti tällä kertaa nuo uniongelmat ei jatku yhtä pitkään kuin viimeksi kun kävi samoin - silloin nukuin todella huonosti kolmisen viikkoa (jos sitä nyt voi edes nukkumiseksi kutsua)... Allaoleva tiivistänee varsin hyvin kurssiviikonlopun annin:


Ja ettei nyt lähde turhan lennokkaaksi tämä(kin) kirjoitus, niin palataan takaisin maan pinnalle - vaikkakin ylösalaisin tällä kertaa. Pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa kokeilemaan nyt viikonloppuna pitkään hankintalistalla olleita Teekin housuja, jotka valmistetaan kierrätysmuovipulloista. Ihan halvimmasta päästä nuo pöksyt ei kyllä ole (Suomessa näistä saa pulittaa 65 euroa ja jenkeistäkin tilattuna hinta nousee noin kuuteenkymppiin toimituskuluineen ja tulleineen), mutta on ne vaan niin ihanat jalassa, että taitaa olla vielä ainakin kahdet ostettava, kunhan vaan noita kuoseja taas saisi, mitä himoitsen!! Meillä on muuten oma pikku Teeki-tiimikin jo joogasalilla, nimittäin meitä taitaa olla ainakin neljä joilta löytyy näitä kyseisiä pöksyjä kaapista... Ohessa meistä kolme (kiitos yhteiskuvasta Heidi ja Mallu, sekä Hannelle kuvan räppäämisestä):


(Joukossa oli myös yksi hieno härskimmänpuoleinen pyllistyskuva, mutta taidan jättää sen julkaisematta - mahdollisten miespuolisten harmiksi)

Nyt vaan jalat maassa ja maltilla kohti Eddie Sternin toukokuun kurssia, mielenkiinnolla odotan jo sen antimia!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Rakastuin raakapuuroon!

Otsikko sen jo sanoo - NYT on sen ruokapostauksen aika jo viimeinkin!!

Eli. Kyllähän se ruoka maittaa edelleen, kuten edellisen kirjoituksen pitsaövereistä voi päätellä. Mutta kuten sanottu, taisi tulla tuo hiilaritankkaus tarpeeseen, sillä nyt on taas ihan eri meininki salilla. Meidän pikkutiimi jyrää menemään kuin juna(n vessa), koitettiinpa kehittää sille jo omaa nimeäkin. Team Fit kun on jo varattu niin ehdottelin Team Fat -nimeä tilalle. Yllättäen ei kelvannut muille... Nimi siis edelleen hakusessa, hyviä ehdotuksia otetaan mielenkiinnolla vastaan!


Niin se ruoka. Hitto. Eikun hitsi. 

Siis että rakastuin raakapuuroon. Joku saattoi nähdäkin kun postasin Faceen kuvan ensimmäisestä yritelmästäni, joka oli otettu suoraan kirjasta Fuel Food. Ei siis muuta kuin sörsselit Vitamixiin blendaten ja lopuksi sekoitellen, ja lautaselle jääkaappiin yöksi tekeytymään. Aamulla päästäisiin nauttimaan... Tai no, otetaanpas vielä hetkeksi takaisin tuo "nauttiminen"!


Ihan aikuisten oikeesti... Voi jessus. Olen ensinnäkin erittäin tykästynyt kuumaan puuroon, johon länttään jäiset mustikat päälle, eli että ne sulavat siihen ja jäähdyttävät puuron sopivaksi lusikoida. Ensimmäinen ongelma - kylmyys. Sen lisäksi että lautasella näytti olevan kasa ripulip***aa se oli myös kirjaimellisesti aivan jäätävää syödä!! Pakotin itseni syömään kaiken ja hoin koko ajan itselleni, että kaksikymmentä lusikallista pitää maistella että makuun tottuu, niinhän sitä aina tolkutetaan kun totutetaan lapsia uusiin ruokiin. No daa-a. Kaksikymmentä oli kyllä tässä tapauksessa erittäin pahasti alakanttiin... Lisäksi palelin koko hemmetin päivän töissä, voin vaikka lyödä vetoa että autoon istuessani klyyvarini oli sinistynyt mustikoiden kanssa sävy sävyyn!!


Juuei näin. Seuraavana päivänä on aivan pakko kokeilla jotain muuta. No samalla kirjalla jatkettiin, tsemppasin itseni sammakonkutupuuron pariin eli chia-puuro oli seuraavana listalla. Makuna ei paha, mutta myönnän - suutuntuma noihin niljakkaantuntuisiin lylleröpalleroisiin vaatii tottumista. Sekoittaminenkin taisi olla hieman vajavaista, koska protskujauhoklönttejäkin puuroon jäi. Yih. Lisäksi vaatii ehdottomasti vaniljaa, jonka korvasin tällä kertaa kanelilla. All in all, voisin kyllä kokeilla uudestaankin, muttei ehkä nyt ihan heti kuitenkaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kokeiluja, kun oppii jokaisesta yrityksestä aina jotain uutta - eli paranee pikkuhiljaa. Seuraavan on paras jo onnistua, muutoin iskee epätoivo!


Niin. 

Onnistuihan se sitten viimenään, kun totesin, että miksi muuttaa sitä yhdistelmää josta tykkään ja johon olen tottunut? Jos sen vaan söisi kylmänä eli aamullisen puuronkeiton sijaan heittäisi tarveaineet lautaselle illalla ja nauttisi sen aamulla, tosin jääkaappikylmänä? Tätä on vaan pakko testata, ei kai se pahemmaksikaan voi enää muuttua... Eikä tosiaan muuttunut. Heitin kokeeksi lautaselle kaurahiutaleita, tyrni-pellavarouhettä, chiansiemeniä, ropsauksen kanelia mausteeksi ja raejuustot, lisäsin puolet maitoa ja puolet vettä ja ripottelin päälle mustikat. Siitä jääkaappiin yöksi ja aamulla nauttimaan. Ja nimenomaan nauttimaan!! Siinä se minun täydellinen puuroni on, maistuu sekä kylmänä että kuumana <3. Tältä se näyttää illalla, aamun kuvaa en ole onnistunut vielä nappaamaan, koska yleensä ehdin herkkuni vetäistä ennenkuin ajattelenkaan kameraa. Ja hyvä kai niin, mahaanhan se puuro kuuluu eikä valokuviin!


Ohessa perusohje, jota muuntelen aina vähän siten mitä mieleen tulee - nyt lautasella on pellavan tilalla hamppurouhetta ja maidon tilalla mantelimaitoa. Pitää vaan uskaltaa kokeilla!

Raakapuuro

1 dl kaurahiutaleita
1 rkl chiansiemeniä
1-2 rkl pellavarouhetta
50 g raejuustoa
ripaus kanelia, kardemummaa, vaniljaa tms.
2 dl nestettä (esim. normimaitoa, kauramaitoa, mantelimaitoa, vettä tai näiden yhdistelmää)
(1-2 rkl protskujauhetta)

Sekoita lautaselle, ripottele päälle 100 g mustikoita ja törkkää jääkaappiin yöksi.