Rakastuin raakapuuroon!

Otsikko sen jo sanoo - NYT on sen ruokapostauksen aika jo viimeinkin!!

Eli. Kyllähän se ruoka maittaa edelleen, kuten edellisen kirjoituksen pitsaövereistä voi päätellä. Mutta kuten sanottu, taisi tulla tuo hiilaritankkaus tarpeeseen, sillä nyt on taas ihan eri meininki salilla. Meidän pikkutiimi jyrää menemään kuin juna(n vessa), koitettiinpa kehittää sille jo omaa nimeäkin. Team Fit kun on jo varattu niin ehdottelin Team Fat -nimeä tilalle. Yllättäen ei kelvannut muille... Nimi siis edelleen hakusessa, hyviä ehdotuksia otetaan mielenkiinnolla vastaan!

Niin se ruoka. Hitto. Eikun hitsi. 

Siis että rakastuin raakapuuroon. Joku saattoi nähdäkin kun postasin Faceen kuvan ensimmäisestä yritelmästäni, joka oli otettu suoraan kirjasta Fuel Food. Ei siis muuta kuin sörsselit Vitamixiin blendaten ja lopuksi sekoitellen, ja lautaselle jääkaappiin yöksi tekeytymään. Aamulla päästäisiin nauttimaan... Tai no, otetaanpas vielä hetkeksi takaisin tuo "nauttiminen"!

Ihan aikuisten oikeesti... Voi jessus. Olen ensinnäkin erittäin tykästynyt kuumaan puuroon, johon länttään jäiset mustikat päälle, eli että ne sulavat siihen ja jäähdyttävät puuron sopivaksi lusikoida. Ensimmäinen ongelma - kylmyys. Sen lisäksi että lautasella näytti olevan kasa ripulip***aa se oli myös kirjaimellisesti aivan jäätävää syödä!! Pakotin itseni syömään kaiken ja hoin koko ajan itselleni, että kaksikymmentä lusikallista pitää maistella että makuun tottuu, niinhän sitä aina tolkutetaan kun totutetaan lapsia uusiin ruokiin. No daa-a. Kaksikymmentä oli kyllä tässä tapauksessa erittäin pahasti alakanttiin... Lisäksi palelin koko hemmetin päivän töissä, voin vaikka lyödä vetoa että autoon istuessani klyyvarini oli sinistynyt mustikoiden kanssa sävy sävyyn!!

Juuei näin. Seuraavana päivänä on aivan pakko kokeilla jotain muuta. No samalla kirjalla jatkettiin, tsemppasin itseni sammakonkutupuuron pariin eli chia-puuro oli seuraavana listalla. Makuna ei paha, mutta myönnän - suutuntuma noihin niljakkaantuntuisiin lylleröpalleroisiin vaatii tottumista. Sekoittaminenkin taisi olla hieman vajavaista, koska protskujauhoklönttejäkin puuroon jäi. Yih. Lisäksi vaatii ehdottomasti vaniljaa, jonka korvasin tällä kertaa kanelilla. All in all, voisin kyllä kokeilla uudestaankin, muttei ehkä nyt ihan heti kuitenkaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kokeiluja, kun oppii jokaisesta yrityksestä aina jotain uutta - eli paranee pikkuhiljaa. Seuraavan on paras jo onnistua, muutoin iskee epätoivo!

Niin. 

Onnistuihan se sitten viimenään, kun totesin, että miksi muuttaa sitä yhdistelmää josta tykkään ja johon olen tottunut? Jos sen vaan söisi kylmänä eli aamullisen puuronkeiton sijaan heittäisi tarveaineet lautaselle illalla ja nauttisi sen aamulla, tosin jääkaappikylmänä? Tätä on vaan pakko testata, ei kai se pahemmaksikaan voi enää muuttua... Eikä tosiaan muuttunut. Heitin kokeeksi lautaselle kaurahiutaleita, tyrni-pellavarouhettä, chiansiemeniä, ropsauksen kanelia mausteeksi ja raejuustot, lisäsin puolet maitoa ja puolet vettä ja ripottelin päälle mustikat. Siitä jääkaappiin yöksi ja aamulla nauttimaan. Ja nimenomaan nauttimaan!! Siinä se minun täydellinen puuroni on, maistuu sekä kylmänä että kuumana <3. Tältä se näyttää illalla, aamun kuvaa en ole onnistunut vielä nappaamaan, koska yleensä ehdin herkkuni vetäistä ennenkuin ajattelenkaan kameraa. Ja hyvä kai niin, mahaanhan se puuro kuuluu eikä valokuviin!

Ohessa perusohje, jota muuntelen aina vähän siten mitä mieleen tulee - nyt lautasella on pellavan tilalla hamppurouhetta ja maidon tilalla mantelimaitoa. Pitää vaan uskaltaa kokeilla!

Raakapuuro

1 dl kaurahiutaleita

1 rkl chiansiemeniä

1-2 rkl pellavarouhetta

50 g raejuustoa

ripaus kanelia, kardemummaa, vaniljaa tms.

2 dl nestettä (esim. normimaitoa, kauramaitoa, mantelimaitoa, vettä tai näiden yhdistelmää)

(1-2 rkl protskujauhetta)

Sekoita lautaselle, ripottele päälle 100 g mustikoita ja törkkää jääkaappiin yöksi.