Hapannaama

Minä siis. Eijeijei, en luonteeltani... Otetaanpas muutama päivä takapakkia, malttakaa hetki niin selitän.

Taustaksi näin alkuun: toisen kerran kuukauden sisään inhaakin inhottavampi flunssa.

Maanantaina alkoi kurkkua aristaa eli taisi pihasiili eksyä reitiltään ja käydä tekemässä pesän kitusiin. Tiistaina iski kaamean nuhan, keskiviikkona yskän. Helvetin helvetti.

Eeeeei kuulkaa nyt tämä peli vetele. Missä mättää?

Vilustunut? Njoo, mahdollista kyllä, ensin oltiin lauantaina lasten kanssa Robinin keikalla kuumassa teltassa, törkkäsin muksut sen jälkeen siskon mukaan mummille yökylään ja kurvasin suoraan Annin luo juhlakampausta ja pikapesua varten. Sieltä suoraan nopean vaatteidenvaihdon jälkeen ystävien häihin. Siellä minulla olikin sitten moooonta kaveria:

Siis ihan oikeiden kavereiden lisäksi, toki. Seuraavana aamuna kutitti ja syyhytti ihan joka puolelta, plus että olo oli aika vetämätön (mitään en siis ottanut, pois se minusta!!). Maanantaiaamukin valkeni vielä ihan kohtuuhyvissä fiiliksissä, mitä nyt vähän väsytti, mutta siili tai kaktus tai mikä nyt sitten mahtoikaan olla, löysi tiensä napakymppiin iltapäiväneljään mennessä. Fiddu. Taas mennään.

Eli. Nyt podettu kolmisen päivää ja olo ei juurikaan ole parantunut, vaikka on sarvikuono kaivettu esiin (siis nenäkannu), nenäliinoja kulutettu paketti poikineen ja kuumelääkettäkin vedetty ihan kiitettäviä määriä. Jotain pitää keksiä ja ÄKKIÄ!! 

Niin... Tosiaan... Mitäs mä olen tässä viime aikoina syönyt...? Öö en ainakaan mitenkään terveellisesti. Herkkuja, no pikkusen. Kasviksia? Joojoo, liian vähän, tiedetään. Mutta hei, nyt nyt nyt harmaat aivosolut alkaa ottaa jotain kontaktia kaiken rään keskellä. 

Niinpä tietysti. Silloin vuosi sitten kun aloiteltiin Terhin kanssa niin taisipa kuulua useampaan otteeseen muistutus syödä tarpeeksi vihreää, että kehon pH -tasapaino pysyy kurissa. Google, missä google?! Hakusanaksi kehon pH -tasapaino ja johan alkaa valjeta. Olen virallisesti hapannaama.

Hieman lisää googlausta ja ensiapuna päivällislautasella "shitloadofveggies" sekä ruokasoodaa veden sekaan. Sitruunamehukin olisi kuulemma käynyt mutta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt kaapista. Sooda saa luvan kelvata vaikka paskalta maistuukin. 

Jaa auttoiko? 

No ainakin päänsärky katosi puolen tunnin päästä soodaveden nauttimisesta ja nenäonteloiden paine tuntuu helpottavan. Jos tämä menee tällä ohi niin IKINÄ en enää jätä kasviksia pois lautaselta, vaikka ne ei nyt juuri tällä kerralla mieleisiä sattuisi olemaan!! Pistäkää rasti seinään, tämä lupaus pitää.

Uraäidin elämää?

Otsikko puhuukin puolestaan - on tämä hurjaa touhua välillä...

Ensinnäkin olen viettänyt suht kiireisen viikon töissä, kun on ollut rästiinjääneitä labrahommia, hyödyllisiä koulutuksia, artikkelin korjaamista jne jne. Kauhukseni joudun tunnustamaan, että nämä hommat pääsivät niin pahasti käymään hermoon, että näin jo parina yönä niistä jonkunsortin painajaisiakin. Ei hyvä.

Mutta. On tässä kiireessä nähtävä taas jotain hyvääkin. Huomasin taas kaiken kiireen keskellä, miten asiat saa järjestymään ja tulosta syntyy, kunhan vaan miettii ja suunnittelee asiat huolellisesti etukäteen. Toki on ollut pakko opetella myös siihen, että aina ei asiat suju just presiis niinkuin suunnittelee, vaan Plan B (tai C tai D tai K tai jotain) on pystyttävä ottamaan käyttöön nopeallakin aikataululla!!

Pienellä suunnittelulla onnistuin nimittäin mahduttamaan viikkooni yhden pikavisiitin työpaikan salille. Suht napakka olkapäätreeni tuli vedettyä, taisi siinä opiskelijapojat ihmetellä tätä täti-ihmistä joka tulee salille hippulat vinkuen, lämppää paidan läpimäräksi viidessä minuutissa Crosstrainerissa ja sitten vetää naama punaisena ja hikeä valuen olkatreenit suht napakoilla painoilla. Sitten pikasuihkun kautta työvaatteet taas päälle ja jatkamaan duunia. Works for me!

Ja siis eihän ne kiireet tosiaan sinne työpaikalle jääneet, vaan maanantaina vedettiin taas joogat käsilläseisontoineen ja taaksetaivutuksineen kaikkineen, tiistaina nappuloiden kanssa uimassa, keskiviikkona oma joogaohjaus, torstaina putkirullaus (TUSKAA tuutin täydeltä, siitä kohta lisää...), perjantaina salin (hauis/ojentajatreenin) kautta kansalaisopistolle helmikorukurssia pitämään ja sillä tiellä vielä nyt viikonloppuna. Ja sitten tietty heti maanantaista taas uusi työviikko käyntiin. Ai mikä vapaa-aika...? Näiden on nyt pakko olla ne ruuhkavuodet!

Tosiaan putkirullauksesta. Opittiin taas uusia tapoja kiduttaa itseään. Voi luoja. En tiennytkään miten kipeitä pisteitä noista koipeloista voikaan löytyä. Takareidet, sivureidet, etureidet, pakarat, you name it. Kaikki sattui. Jos ette usko niin rohkeasti mukaan kokeilemaan joogayhdistyksen salille taas torstaina 20. päivä klo 17 eteenpäin. Hyvää se kyllä teki, vaikka sitä ei ihan ensialkuun uskonutkaan!

Mitäköhän vielä... Pää tyhjeni jo. Mieli tekisi jättää huominen tiimitreeni aamusta väliin, mutta näinköhän maltan...

Happy to be me?

On se kumma miten suhtautuminen itseen muuttuu sen jälkeen, kun on saanut muutaman kilon karistettua ja tuntee olonsa hyväksi. Onko kukaan muu huomannut tätä? Sitä alkaa meinaan pitää muutenkin parempaa huolta itsestään, tekemään sellaisia asioita jotka oli aikaisemmin kyllä mielessä mutta sivuhuomautuksen "sitten jossain vaiheessa kun on aikaa" -kanssa.

Itselläni nämä asiat ovat olleet mm. hammaslääkärikäynti, jota on lykännyt jo pari vuotta syystä että sinne on muutenkin niin pitkä jono eikä nyt välttis yksityiselle jaksais mennä, sekä optikko - nooo, kyllähän nuo lasit alkaa olla jo aika naarmuiset ja sumeat, eikä niillä nyt kyllä oikein hyvin näekään... Niin ja piilarit, kai nekin (vuoden linssit siis minulla käytössä) tarviis uusia jossain vaiheessa, kai siitä on kohta pari vuotta kun nuo otti käyttöön.

Muutos siis tässäkin suhteessa. Uudet lasit Feenikslinnun henkeen - check. Piilaritkin sain eilen, nyt ihan kunnolliset eli hajataittokorjauksella. Josko vaikka niitä tulisi nyt sitten käytettyäkin ahkerammin, kun maailma ei enää näytä toisen silmän osalta sumealta. Ja yksityisellä hammaslääkärilläkin käyty rapsuttamassa vuosien hammaskivikertymät irti - rahaahan se vaan on. Sen verran tosin turhamainen olin tämän viimeisen suhteen, että valitsin sitten suoraan sellaisen aseman, jossa tehdään myös hampaiden valkaisua. Pitkäaikainen unelma tämäkin, mutta enköhän ole sen arvoinen!!

Muutenkin tuntuu, että olen pääsemässä (viimeinkin) kaikkien marras-joulukuun häslinkien jälkeen takaisin raiteille. Suurin muutos tapahtui Magnuksen joogakurssin jälkeen, kun tein itselleni järkevän suunnitelman joogaharjoitusten suhteen. Aiemmin salilla on ollut "pakko" painaa ihan koko sarja läpi, vaikka alkuosa on rajallisen ajan takia tullut "vähän sinnepäin", jotta ehtii tehdä loputkin. Nyt päätin palata siihen, että teen salilla vain ja ainoastaan tietyn pituisen sarjan, ja teen sitten niitä uusia kerran, pari viikossa kotosalla lyhennetyn sarjan jälkeen. Tähän päätin sitoutua nyt ainakin tämän kevään ajaksi, katsotaan sitten toukokuussa miten päätös on pitänyt ja onko mitään muuttunut!

Tänään onkin taas vuorossa salitreeniä, ja sunnuntaina jo vakiintuneeseen tapaan treenataan Terhin kanssa... Jalkoja. Näillä mennään!

Kiputerapiaa

Taas huomaa ettei ole tullut salilla käytyä hetkeen... Terhi näemmä ruoski keskiviikkona niin perusteellisen selkätreenin, että vieläkin jumittaa. Eilisen rinta/ojentaja -iltatreenin jälkeen en meinannut saada jumppatoppia ja toppimallisia rintsikoita päältä, kun käsiä ei pystynyt nostamaan... Harkitsin jo hetken aikaa saksia, mutta tarpeeksi kauan kun apinan raivolla yrittää niin kyllä se lopulta onnistuu. Kevyehkön post-treeni -hien saattelemana.

Ja vaikka pahalta tuntui (ja tuntuu edelleen) niin kyllä se hyvää teki - ja tekee. Kiputerapiaa parhaimmillaan... Siihenkin itse asiassa sain pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen lisäapuja, kun elokuussa tilaamani triggerpistekirja kolahti postilaatikkoon. Taisin joskus aiemmin jo viitata triggereihin ja siihen, että niistä löysin viimeinkin syyn selkäjomotuksiin. No, nyt on sitten tavan kipuraamattu helposti käsillä, eli vaikka internetin ihmeellinen maailma on hyviä triggerisaitteja pullollaan, niin kyllähän tuo kirja helpottaa elämää paljon. Kyseessä siis tällainen opus, jos vaikka jotakuta sattuu kiinnostamaan:

Lihaton lokakuukin tuntuu käynnistyneen ihan hyvin, tosin eilen kauppareissulla kun hain tytöille Hesestä ranskiksia niin ajattelin hetken aikaa napata itselleni mukaan samalla salaatin. Sitten päässä alkoi kaikua että haloo...! Ei sitä nyt mitään kanasalaatteja napata mukaan, liha on nounou. Päädyinkin sitten kotiin päästyäni kokeilemaan jossain blogissa bongaamaani lämpimän kikhernesalaatin ohjetta, ja totesin sen olevan varsin käyttökelpoinen, sekä maultaan että ravintoarvoiltaan. Ohessa ohjetta - helppo, nopea ja riittävän yksinkertainen toteuttaa! 

Artisokka-kikhernesalaatti

(4 lisäkesalaattia tai yksi ruoka-annos)

1-2 rkl öljyä

1 prk latva-artisokan sydämiä suolaliemessä (5-7 sydäntä)

1 prk kikherneitä

50-100 g manteleita

ripaus merisuolaa

1 tl sitruunamehua

2 rkl tuoretta silputtua persiljaa

Valuta ja huuhdo latva-artisokat ja kikherneet. Ruskista herneitä pannulla tilkassa öljyä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia ja siirrä kulhoon odottamaan. Paloittele artisokat ja ruskista nekin öljytilkassa pannulla, sekoita herneiden kanssa. Murskaa mantelit ja halutessasi paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Sekoita artisokkien ja herneiden kanssa. Mausta suolalla, sitruunalla ja persiljalla (itse korvasin persiljan korianterilla, toimi loistavasti!). Tarjoa lämpimänä.

Voisinpa muuten kokeilla jakaa aina päivittäin jonkin hyväksi havaitun vegeruokaohjeen jota kokeilen, tämä kun on itsellenikin varsin uutta... Onneksi sain Annilta pari kasviskeittokirjaa lainaan, niistä on hyvä ammentaa uusia ajatuksia ja ideoita jatkoa varten!!

Palapelin rakennusta

Otsikko ei kuulosta siltä, että se liittyisi millään tapaa liikuntaan ja/tai tähän käynnissä olevaan elämänmuutokseen? No kylläpä vaan liittyy, useammallakin tavalla.

Aloitetaan helpoimmasta, josta itse asiassa ajatus koko otsikosta lähti liikkeelle: Ikeasta kotiin raahattu uusi sohvakalusto. Ensin vanhat puurunkoiset nahkasohvat ei-niin-tilavasta eteisestä ulos kahdestaan isännän kanssa ja suoraan autotalliin säilöön hajottamatta mitään. Ylimääräistä tilaa kääntelyyn jäi varmaan se 2 cm, ja kun painoa isommalla sohvalla likemmäs 70-80 kg niin hiki tuli jo tämän palasen kanssa... Ok, eli you get my point. Sitten seuraavana Ikeaan ja siellä jumppaamaan varastomyymälään. Ja taas - painavin laatikko 77 kg. Fiddu. Samoja laatikoita ja sohvakappaleita saikin sitten kannella peräkärriin ja siitä pois ja vielä käännellä sisälläkin, ja siitä se palapeli sitten muodostui. Hyvän jalkatreenin kera.

Toinen palapeli: ruoto. Kevään ja kesän ajan vaivannut selkäjumi on nyt virallisesti selätetty, eli kaikki palikat on ruodossa taas paikallaan ja lihasjumit tiessään. Melkoinen palapeli sekin on ollut, varsinkin kun selkä on sellainen laitos, ettei jumitukset ole aina lähtöisin siitä paikasta mistä se on kipeä. Näin taas tässäkin tapauksessa. Elokuussa rebalancing -käynti taikoi selkäpalapelin lähestulkoon paikoilleen, ja viikonlopun aikana viimeisetkin palaset loksahtivat kuntoon. Nyt kun vielä saa sisäistettyä kaikki Hannelta joogakurssilla saadut opit niin avot.

Kolmas palapeli: ruoka. Viime aikoina on tullut sattuneesta syystä kiinnitettyä enemmän huomiota siihen, mitä syö. Sipsit on vaihtuneet sujuvasti kuivattuihin bataattilastuihin, ranskanperunoiden tilalle tekaisin tässä päivänä eräänä "kesäkurpitsaranskiksia" - kuivurilla tottakai. Kokeilulistalla on odottelemassa vielä myös kräkkerit eli raakakeksit, sekä suolaisena että makeana versiona, samoin marjanahkoja on pakko päästä kokeilemaan. Se, mitä tuntuu olevan jäämässä yhä enenevässä määrin pois palapelistä on punainen liha, etenkin nauta. En koskaan uskonut ajattelevani, että kasvisruoka olisi minulle vaihtoehto, sillä oikeasti tykkään lihasta... Mutta jostain syystä tuo nauta on alkanut tökkiä. Yih. Tämän palapelin rakentaminen on vielä pahasti vaiheessa, mutta Terhin opeilla on huomannut olleen jo jotain vaikutusta, ehkä tämä tästä rakentuu vielä loppuun saakka jossain vaiheessa!

Ja ettei totuus unohtuisi, niin kyllähän se painopalapeli on vielä myös mukana kuvioissa! Viikonlopun ajan olen syönyt varsin tavallista ruokaa, eli en ole rajoittanut hiilareita vaan syönyt kunnolla. Jaksaminen joogassa onkin ollut aivan toista luokkaa kuin monesti, perjantaina vedin harjoituksen läpi mielettömällä energialla, lauantaina vähän väsyneemmin (aamuharjoitus ensimmäistä kertaa kuukauteen) ja sunnuntaina sitten vieläkin väsyneemmin - sohvapalapelistä johtuen. Luulenpa kuitenkin, että ilman hiilareita olisin ollut aivan loppu jo lauantaina! Eipä sen puoleen, vaikutus ei ole näkynyt painossa, vaan tilanne sairastelujen, treenitauon ja VHH -putken jälkeen on tämä:

Vielä jatketaan siis alaspäin, tavoite on päästä vielä hitusen lähemmäs sitä alkuperäistä kymmentä miinuskiloa, ennenkuin aloitetaan voimatreenit. Se onkin sitten taas oma palapelinsä!

Ripsaus sitä ja ropsaus tuota...

Niin lopputuloksena syntyy syntisen hyvää - ja terveellistä, ainakin kaupan vastaavaan verrattuna:

Sarjassamme pitänyt kokeilla jo pitkään, nytpä sen tein. Kukapa ei innostuisi, jos Facebookin etusivulle lätkähtää kahden päivän aikana kolme erilaista versiota raakasuklaasta... Slurps. Eihän nämäkään siis kalorittomia ole, eeeeei suinkaan, mutta eipä noita montaa palasta tarvitse vetää että on suklaanhimo tyydytetty. Ja luoja tietää, sitä olen tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana kaivannut!!

Pikaresepti, määrät "noin suunnilleen":

1 dl kaakaovoita

1 dl kookosöljyä

ripaus suolaa (meri/ruusu/tms mineraalisuolaa)

6 rkl raakakaakaojauhetta

6 rkl lucumaa

2 rkl hunajaa

1 dl pähkinöitä murskattuna

Helppoa kuin heinänteko - rasvat sulatetaan vesihauteessa, sekoitetaan joukkoon hunaja sekä keskenään sotketut kuivat aineet (ei pähkinät). Kaadetaan joko muotteihin tai ihan vaan lautaselle, ripotellaan päälle pähkinämurut (itselläni ne oli jo lautasella murskattuna ennenkuin kaadoin suklaamössön päälle, mutta nyt tekisin sen näin päin, koska suklaamassaa kannattaa sekoittaa koko ajan, koska ainekset kerrostuu helposti kulhossa). Pakastimeen tunniksi. Säilytys jääkaapissa, parhaimmillaan maku on kun suklaan antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen nauttimista! Ja hei, tuon kovettumattoman massan maku EI ole hyvä, eli sen perusteella ei vielä kannata johtopäätöksiä tehdä...

Treenit. Kulunut viikko on ollut nyt huilia täynnä, paristakin syystä. Ensinnäkin halusin saada tuon selkäjumin nyt kunnolla auki, kun kerran onnistuin kartoittamaan sen paikan mistä kiikastaa. Erinomainen apu tässä oli Rebalancing -hoito, jossa Magnus kävi nuo ah niin saatanallisen kipeät triggerit läpi ja muutenkin hoiti jumilihakset kuntoon. Jottei joku nyt erehdy, niin Magnuksen hoito ei suinkaan ole kivuton (päinvastoin, tuskanhiki helmeili taas otsalla ja kirosin taas kuin pieni eläin - tällä kertaa myös ääneen). Riitan tekemänä sama hoito onkin sitten aivan taivaallinen kokemus, käsittely ei satu vaan tuntuu vaan mielettömän hyvältä. 

Googlettakaa ihmeessä jos kiinnostuitte, ja suosittelen myös kokeilemaan!

Niin siitä treenitauosta. Siis kehonhuolto, yksi. Kakkosena joogakurssi. Vaikka salitreeni onkin mielettömän ihanaa ja sitä tekee mielellään kolme kertaa viikossa, niin silloin kun on menossa joogakurssille niin sitä haluaa olla "iskussa". Eli ilman että paikat on jo valmiiksi kipeinä... Kahden päivän intensiivinen joogaaminen heti aamuvarhaisella, etenkin pitkän sarjan muodossa, on vielä tällä hetkellä sellainen henkireikä itselleni, että sitä varten pitää antaa pääkopalle - ja kropalle - aikaa valmistautua. Sitten joskus ehkä, kun joogaa muutenkin aamuisin ja pidemmälle, niin voisikin käydä salilla vaikka vielä edellisenä iltana. Mutta ei nyt. Kurssilta saa niin paljon enemmän irti kun on vastaanottavainen kroppa!!

Golfpalloterapiaa

Jokusen kerran kesän jälkeen joogatessa on tuntunut sen verran ikävältä alaselässä, että oli pakko alkaa miettimään taas kerran, missä kohtaa kropassa on jotain vinksallaan. Alkuun epäilin, että ruodossa on taas nikamat viturallaan, mutta Anni - ammattilaisen ottein - kuntosalin penkillä tarkisteli eilen vähän asiaa ja totesi ettei siltä vaikuttaisi (mahdettiin muuten herättää ihmetystä salillisessa populaa...). No hittoako sitä sitten mitään niksauttajaa miettii ja rahojaan tuhlaa, lähestytäänpäs asiaa ihan uudelta kantilta!

Uusi kantti nimittäin lävähti vastaan ihan itsekseen vielä saman illan aikana Facebookissa, tämän linkin muodossa. Lyhyesti ja suomennettuna - pakaralihas tai tarkemmin anatomiaa tunteville gluteus medius, ja sen triggerpisteet (kuva lainattu artikkelista):

Tänään käytinkin joogassa hieman aikaa golfpalloterapiaan, eli siis törkkäsin pienen kovan matolle ja köllähdin sujuvasti sen päälle makailemaan. Eipä tarvinut juurikaan oikeaa kohtaa etsiä, se löytyi lähestulkoon itsestään... Kipeäähän tuo teki, mutta kyllä se oli taas sen arvoistakin - ei ole nimittäin aikoihin silta tuntunut yhtä hyvältä, siinä aiemmin vaivannut alaselkäjumi katosi aivan täysin!! Triggerpisteet rules!

Sillasta innostuneena jatkoin golpallohäröilyä vielä kotosalla ja painelin samoilla lämpimillä myös toisen puolen ja tensor fascia lataen auki, "sukkanauhoista" puhumattakaan. Nyt vaan tätä muutaman kerran vielä ennen Magnuksen käsittelyä reilun viikon päästä, niin ei toivottavasti tarvitse manata taas hoitopöydällä niinkuin pieni eläin...

Mitäs muuta? Salilla taas tosiaan eilen, kinttupuoli treenattu, ja kyllä se taas tänään siltä tuntuikin. Etureisiä rääkättiin ihan toden teolla, ja eipä sen puoleen, ei nuo muutkaan lihakset helpolla päässeet. Ei siis puujalkavitsejä, kiitos...

Ruokavalioonkin tehtiin tässä pieniä hienoviilauksia, eli painon suhteen tilanne ei ole muuttunut mihinkään tuosta edellisestä postauksesta. Katsotaan nyt sitten mitä pieni hiilaripudotus saa aikaan, lisää siitä sitten kun jotain kerrottavaa on. Nyt eväiden tekoon ja odottelemaan huomisen olkapäätreeniä. Terhin kanssa luonnollisesti...

Ai niin hei yksi juttu vielä. Harrastin pientä kokeilevaa ruoanlaittoa ja tein varmasti jonkun mielestä maailman suurimman perisynnin - törkkäsin kantarellipannuun voin sijasta oliiviöljyä. Epäilin itsekin hetken aikaa lopputulosta, mutta sitten hoksasin palastella mukaan kesäkurpitsaa ja punasipulia sekä mausteeksi hippusen suolaa, mustapippuria ja seesamiöljyä. Oli muuten ihan törkeän hyvää, suosittelen kokeilemaan!