Hips tuonne, heps tänne

Tämäkin teksti on taas ollut kohta viikon verran kesken, josko sitä nyt ehtisi saada tämän kirjoitettua loppuun (tietty sopivilta osin muokaten jo kirjoitettuja tekstinpätkiä)... Sen verran on hyppyytetty tätä akkaa ympäriinsä viimeiset muutaman viikkoa, että tänään taitaa olla ensimmäinen ilta kun on saanut oikeasti istua rauhassa paikoillaan! Hullun hommaako? Ehkä.

Mistä aloitetaan? No vaikka siitä korukurssista, jota olin pitämässä kansalaisopistolla melkein pari viikkoa sitten. En sitten kuitenkaan käynyt tiimitreeneissä sunnuntaiaamuna, jostain kumman syystä lämmin peitto ja kaksi onnellista lasta kainalossa houkutti rinta/olkapäätreeniä enemmän. Ihan hyvä ratkaisu, sillä selkä oli tuon viikonlopun kumartelun jälkeen aika paskana. Välillä se lepokin on ihan tarpeen, varsinkin kun tietää että 12 työpäivän putkesta on vielä lähes puolet jäljellä... Pakko ottaa se pieni hetki rauhaa ja hiljaisuutta sieltä mistä sen vaan pystyy!!

Siitä viikko jatkui neljän joogaharjoituksen (!!) ja parien salitreenien siivittämänä viikkoa eteenpäin. Viikon paras liikuntasuoritus oli tällä kertaa aivan ehdottomasti alusvaatejooga, joka tuli tehtyä takkatulen ääressä ihan vaan stringeissä ja rintsikoissa. On sitä tullut joogattua muutamaankin otteeseen tuossa samassa paikassa, mutta ihan oli ensimmäinen kerta kun lähes nakuna vedin - toimii kun ei tuijota liikaa mahamakkaroita tai reisilöllyköitä! Taisi muuten olla ensimmäinen kerta kun laitoin olohuoneesta verhot kiinni, syystä että naapurin teini-ikäisen pojan makuuhuoneen ikkunasta on näin talvisaikaan suht esteetön näkymä meidän olkkariin...

Siinähän se viikko sitten sujuvasti vierähtikin. Viikonlopun hulinoihin kuului puolestaan taas ihan kaheli sunnuntai (en viitsi lauantaista edes puhua, vaikkei se paljoa tässä pelissä hävinnyt): aamun lähes parituntinen tiimitreeni - jalat - salilla, parikymmentä minuuttia päälle crosstrainerilla (Miksikö?! No kun jäi ylimääräistä aikaa!!), pikasuihku ja lounas salilla, lasten hiihtokoulut ja ryhmänä reippaat 8-9 -vuotiaat, joille piti opettaa luisteluhiihtoa. Voihan ***tu. Siihen sekaan kun vielä leikittiin pariin otteeseen hippaa kymmenen sentin upottavassa loskapaskassa sekä sukset jalassa että ilman, niin yllättäen kotona löytyi sohva liimaantuneena selästä. Täytyy myöntää, että puolentoista tunnin Barbie-elokuva on harvinaisen tasokasta viihdettä, kun pää ja kroppa on niin puhki ettei edes aivosolut jaksa kommunikoida keskenään...

Ehkä tämä tästä helpottaa. Tuleva viikonloppu vielä painettavana, sitten _toivottavasti_ saa hetken hengähtää. Josko saisin seuraavaan postaukseen kirjoiteltua sanasen ruokajutuistakin, kun ollaan taas kohtapuoleen aloittelemassa pientä ruokavalion kiristelyä kesää silmälläpitäen!

Uraäidin elämää?

Otsikko puhuukin puolestaan - on tämä hurjaa touhua välillä...

Ensinnäkin olen viettänyt suht kiireisen viikon töissä, kun on ollut rästiinjääneitä labrahommia, hyödyllisiä koulutuksia, artikkelin korjaamista jne jne. Kauhukseni joudun tunnustamaan, että nämä hommat pääsivät niin pahasti käymään hermoon, että näin jo parina yönä niistä jonkunsortin painajaisiakin. Ei hyvä.

Mutta. On tässä kiireessä nähtävä taas jotain hyvääkin. Huomasin taas kaiken kiireen keskellä, miten asiat saa järjestymään ja tulosta syntyy, kunhan vaan miettii ja suunnittelee asiat huolellisesti etukäteen. Toki on ollut pakko opetella myös siihen, että aina ei asiat suju just presiis niinkuin suunnittelee, vaan Plan B (tai C tai D tai K tai jotain) on pystyttävä ottamaan käyttöön nopeallakin aikataululla!!

Pienellä suunnittelulla onnistuin nimittäin mahduttamaan viikkooni yhden pikavisiitin työpaikan salille. Suht napakka olkapäätreeni tuli vedettyä, taisi siinä opiskelijapojat ihmetellä tätä täti-ihmistä joka tulee salille hippulat vinkuen, lämppää paidan läpimäräksi viidessä minuutissa Crosstrainerissa ja sitten vetää naama punaisena ja hikeä valuen olkatreenit suht napakoilla painoilla. Sitten pikasuihkun kautta työvaatteet taas päälle ja jatkamaan duunia. Works for me!

Ja siis eihän ne kiireet tosiaan sinne työpaikalle jääneet, vaan maanantaina vedettiin taas joogat käsilläseisontoineen ja taaksetaivutuksineen kaikkineen, tiistaina nappuloiden kanssa uimassa, keskiviikkona oma joogaohjaus, torstaina putkirullaus (TUSKAA tuutin täydeltä, siitä kohta lisää...), perjantaina salin (hauis/ojentajatreenin) kautta kansalaisopistolle helmikorukurssia pitämään ja sillä tiellä vielä nyt viikonloppuna. Ja sitten tietty heti maanantaista taas uusi työviikko käyntiin. Ai mikä vapaa-aika...? Näiden on nyt pakko olla ne ruuhkavuodet!

Tosiaan putkirullauksesta. Opittiin taas uusia tapoja kiduttaa itseään. Voi luoja. En tiennytkään miten kipeitä pisteitä noista koipeloista voikaan löytyä. Takareidet, sivureidet, etureidet, pakarat, you name it. Kaikki sattui. Jos ette usko niin rohkeasti mukaan kokeilemaan joogayhdistyksen salille taas torstaina 20. päivä klo 17 eteenpäin. Hyvää se kyllä teki, vaikka sitä ei ihan ensialkuun uskonutkaan!

Mitäköhän vielä... Pää tyhjeni jo. Mieli tekisi jättää huominen tiimitreeni aamusta väliin, mutta näinköhän maltan...

Kuntotestin aika

Tiimitreeneissä vedettiin tänä aamuna kuntotesti, ja oletan (muistelen) että tarkoitus on tehdä sitten keväämmällä testi uudestaan ja verrata tuloksia. Viitearvotaulukko saatiin mukaan, eli siitä on hyvä vakoilla mitä tämänikäisen pitäisi saada tehtyä. Kuten arvata saattoi, tällä meikäläisen nykykunnolla tuli vedettyä kyseinen pikatesti suoraan parhaaseen A-luokkaan - eli ne viitearvot voin heittää kerralla sivuun ja keskittyä vaan pistämään omia tuloksia paremmaksi! Näillä lähdetään:
- etunojapunnerrus (miesten tyyliin kun ei huvittanut tehdä miljoonaa naisten punnerrusta...): 30
- kyykky (30 sek.): 29
- vatsalihakset (30 sek.): 24
- selkälihakset (30 sek.): 34

Vatsalihastulokseen olin hivenen pettynyt, läksin turhan rauhallisesti liikkeelle, mutta pistetään ensi kerralla paremmaksi!

Kuntotestin päälle sitten vähän selkähaukkaa eli selkä/hauistreeni. Huomenna kävellään taas gorillakätenä, mutta mikäs sen hauskempaa... Jooga voi tosin olla taas pykälän verran epämiellyttävämpää mutta ei välitetä siitä!

InBody päivitetty, hyvältä näyttää!

Kävin taas vaihteen vuoksi pistämässä kehonkoostumusmittauksella tämän hetken statistiikat ajan tasalle, ja olin varsin tyytyväinen tuloksiin. Huolimatta siitä, että edellisellä kerralla oltiin treenattu Terhin kanssa se neljä kuukautta täysillä, ruokavalio oli ollut suht tiukalla ja ylimääräiset työkiireet ei painaneet päälle, niin lukemat oli tällä kertaa aika samansuuntaiset. Toki normaaliin ruokavalioon paluu sekä tauot treenaamisessa oli tuoneet sekä pari kiloa painoa lisää (toki tällä kertaa ei tehty sitä vaatekorjausta, jolla kuulemma saa lukemia kaunisteltua, ja sitähän me ei haluta vaan karuja faktoja...), että rasvaprosentti oli hivenen noussut, mutta muutoin varsin kelpoa luettavaa!

Toukokuussa sitten taas uudelleen, siihen olisi nyt se kolmisen kuukautta aikaa. Tavoitteet paperille ja niitä (sekä kesää) kohti!

Niin ja koska kalenteri on pyörähtänyt helmikuulle, niin vihelletään haastepeli poikki. En sitten saanut kuin kaksi vastausta (voi nyyh teidän kanssa...), eli taidanpa muistaa molempia itsensä haastajia sopivassa välissä jollain pienellä mukavalla. Pitää vaan sopia sopiva ajankohta, joka käy molemmille, niin avot! Eli Maria ja Terhi, ottakaas kalenterit mukaan tiimitreeneihin!!