Hips tuonne, heps tänne

Tämäkin teksti on taas ollut kohta viikon verran kesken, josko sitä nyt ehtisi saada tämän kirjoitettua loppuun (tietty sopivilta osin muokaten jo kirjoitettuja tekstinpätkiä)... Sen verran on hyppyytetty tätä akkaa ympäriinsä viimeiset muutaman viikkoa, että tänään taitaa olla ensimmäinen ilta kun on saanut oikeasti istua rauhassa paikoillaan! Hullun hommaako? Ehkä.

Mistä aloitetaan? No vaikka siitä korukurssista, jota olin pitämässä kansalaisopistolla melkein pari viikkoa sitten. En sitten kuitenkaan käynyt tiimitreeneissä sunnuntaiaamuna, jostain kumman syystä lämmin peitto ja kaksi onnellista lasta kainalossa houkutti rinta/olkapäätreeniä enemmän. Ihan hyvä ratkaisu, sillä selkä oli tuon viikonlopun kumartelun jälkeen aika paskana. Välillä se lepokin on ihan tarpeen, varsinkin kun tietää että 12 työpäivän putkesta on vielä lähes puolet jäljellä... Pakko ottaa se pieni hetki rauhaa ja hiljaisuutta sieltä mistä sen vaan pystyy!!

Siitä viikko jatkui neljän joogaharjoituksen (!!) ja parien salitreenien siivittämänä viikkoa eteenpäin. Viikon paras liikuntasuoritus oli tällä kertaa aivan ehdottomasti alusvaatejooga, joka tuli tehtyä takkatulen ääressä ihan vaan stringeissä ja rintsikoissa. On sitä tullut joogattua muutamaankin otteeseen tuossa samassa paikassa, mutta ihan oli ensimmäinen kerta kun lähes nakuna vedin - toimii kun ei tuijota liikaa mahamakkaroita tai reisilöllyköitä! Taisi muuten olla ensimmäinen kerta kun laitoin olohuoneesta verhot kiinni, syystä että naapurin teini-ikäisen pojan makuuhuoneen ikkunasta on näin talvisaikaan suht esteetön näkymä meidän olkkariin...

Siinähän se viikko sitten sujuvasti vierähtikin. Viikonlopun hulinoihin kuului puolestaan taas ihan kaheli sunnuntai (en viitsi lauantaista edes puhua, vaikkei se paljoa tässä pelissä hävinnyt): aamun lähes parituntinen tiimitreeni - jalat - salilla, parikymmentä minuuttia päälle crosstrainerilla (Miksikö?! No kun jäi ylimääräistä aikaa!!), pikasuihku ja lounas salilla, lasten hiihtokoulut ja ryhmänä reippaat 8-9 -vuotiaat, joille piti opettaa luisteluhiihtoa. Voihan ***tu. Siihen sekaan kun vielä leikittiin pariin otteeseen hippaa kymmenen sentin upottavassa loskapaskassa sekä sukset jalassa että ilman, niin yllättäen kotona löytyi sohva liimaantuneena selästä. Täytyy myöntää, että puolentoista tunnin Barbie-elokuva on harvinaisen tasokasta viihdettä, kun pää ja kroppa on niin puhki ettei edes aivosolut jaksa kommunikoida keskenään...

Ehkä tämä tästä helpottaa. Tuleva viikonloppu vielä painettavana, sitten _toivottavasti_ saa hetken hengähtää. Josko saisin seuraavaan postaukseen kirjoiteltua sanasen ruokajutuistakin, kun ollaan taas kohtapuoleen aloittelemassa pientä ruokavalion kiristelyä kesää silmälläpitäen!