Joogaa keholle, lepoa sielulle

Kyllä kuulkaa elämä on aika ihanaa.

Viikko joogakurssilla Helsingissä on nyt takana. Myönnän - tuli tarpeeseen. Nyt on ollut pakko sulatella kaikkea muutama päivä, että tähän postaukseen saisi jonkunlaisen järkevän punaisen langan (jos nyt yleensäkään sellaisia näistä löytyy!!), niin tehokkaasti sain pääkopan tyhjennettyä ja siinä sivussa sydämen avattua. Kuulostaako hienolta? No sitä se kyllä oli/on!

Aloitetaan joogasta. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen joogasin kurssilla kuusi harjoitusta viikon sisällä, eli juuri sen verran mitä "pitäisi" tehdä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siihen oli yksinkertaisesti sekä intoa että mahdollisuus. Edellinen kerta oli vähän vastaavassa tilanteessa, kun oltiin Päivin kanssa joogaretriitillä Thaimaassa, jossa sai keskittyä - aivan kuten nyt - vain ja ainoastaan joogaan. Niin fyysiseen kuin henkiseenkin.

Nämä kuvat siis Koh Makilta, tammikuulta 2012. Jostain syystä tällä kertaa ei tullut paljonkaan valokuvia räpsittyä, johtuneeko siitä että Helsinkiä ei pidä niin eksoottisena paikkana, josta kannattaisi paljonkaan kuvia ottaa!

Miten kyynärpää sitten jaksoi? Varovaisesti kun aloitti, ja jätti "riittävän" määrän välivinyasoja välistä niin hyvinhän tuo pärjäsi. Vaati tosin pääkopalta suht paljon, että malttoi ottaa kevyemmin vaikka tuntuikin ihan hyvältä taas pitkästä aikaa... Uskon tosin nyt yhä vahvemmin, että universumilla oli tässäkin hommassa sormensa pelissä, sillä se, että käsi alkoi tuntua hyvältä ei riittänyt hidastamaan, vaan katkeraa lisäkalkkia tuli nieltäväksi armottoman nuhan seurauksena! Sen onnistuin saamaan torstaina, kun kävin harjoituksen jälkeen jääkylmässä suihkussa pesemässä hiukset ja lähdin sen jälkeen kaupungille haahuilemaan viideksi tunniksi. Mikäs siinä sitten, kun ei henki kulje niin ei henki kulje, nenäliinoja olikin siitä lähtien murha nippu maton kulman alla piilossa. Note to self - myös pranayamaa on turha yrittää kun on nokka tukossa.

Sitä hyvää sitten olikin Eddien luennot. Asia mitä käsiteltiin (en niistä ala tässä nyt sen kummemmin kirjoittelemaan, tulkaa kysymään livenä jos haluatte kuulla lisää) kolahti korkealta ja kovaa, juuri noita asioita on itse omassa päässään monta kertaa sivunnut mutta tuskin koskaan käsitellyt tuolta kantilta. Opening new horizons, siis.

Ehdottomasti mieleenpainuvin hetki, jonka muistan varmasti lopun ikääni oli sunnuntaina 18.5. kun vietimme hetken Yoga Therapy -tunnin yhteydessä chantaten Gurujin muistolle. Tuolloin sattui siis olemaan Sri K. Pattabhi Joisin kuoleman viisivuotispäivä, ja chanttasimme erästä hänen lempimatraansa. Se mitä tuon hetken aikana koin, sitä ei pysty (lue: en halua) sanoin kuvaamaan, mutta sanotaan vaikka näin että se oli varmastikin se hetki, miksi maailmankaikkeus oli tuupannut minut yleensäkään koko kurssille. 

Sujuvasti Pikku Prinssillä eteenpäin... Olen joskus saanut kyseisen kirjan ystävältäni Hannalta lahjaksi ranskankielisenä, mutta koskaan (tunnustan nolona tämän tosiseikan...) en ole tuota lukenut suomeksi käännettynä. Nyt kun sattui olemaan aikaa ja törmäsin kirjaan kirjakaupassa haahuillessani, niin tuli sitten korjattua tämäkin epäkohta. Jotenkin se oli juuri oikea kirja taas siihen hetkeen, jolloin sitä aloin lukea!! Darian suosituksesta kävin poikkeamassa pikkukuppilassa nimeltään Brooklyn Cafe, ja siellä - latten ja bagelin ääressä mielettömän viihtyisässä ympäristössä juuri sopivan musiikin soidessa taustalla - kaivoin Prinssini esiin ja luin sen yhdellä istumalla kannesta kanteen. Jos joskus olet pystynyt olemaan hetken läsnä juuri tässä hetkessä, ilman että menneellä tai tulevalla on mitään valtaa mihinkään, niin sitten tiedät millaisen muiston sain lukutuokiostani... Huoh. Näitä lisää!

Dariasta muuten puheen ollen, tavattiin hänen kanssaan lauantaina (niin siis hän on ihana ystävä ja BTW huonekaverini töissä Lappeenrannassa...) ja piipahdettiin tutustumassa Ravintolapäivän antiin. Kävellä Espan puistossa, jossa toinen toistaan herkullisemmat tuoksut leijuu nenään!! Namnam... Onneksi ei enää millään dieetillä tullut oltua, vedettiin sen verran herkulliset hampurilaiset ja maapähkinävoi -pirtelöt nassuun! Ja jälkkäriksi tietysti oli pakko saada jotain, eli poikettiin kahvilla ja raakakakulla Johan & Nyströmillä. Herkkua kerrakseen... Ensi kerralla pitää käydä kokeilemassa tuo Maria Löfgrenin Hymy Raw Food Cafe, nyt kävin kääntymässä kyllä sen edessä mutta kun ei sattunut olemaan yhtään nälkä niin en sisään asti poikennut. Ensi kerralla sitten!

Mitäköhän muuta... No olkonn nyt taas tältä erää. Jotain jää varmasti vielä kirjoittelemattakin, eiköhän tässä ollut nyt jo yhteen postaukseen riittävästi BSää. Yhteenvetona todettakoon vaan että kyllä se elämä on ihmisen parasta aikaa!! Kesääkään unohtamatta!

Rakastuin raakapuuroon!

Otsikko sen jo sanoo - NYT on sen ruokapostauksen aika jo viimeinkin!!

Eli. Kyllähän se ruoka maittaa edelleen, kuten edellisen kirjoituksen pitsaövereistä voi päätellä. Mutta kuten sanottu, taisi tulla tuo hiilaritankkaus tarpeeseen, sillä nyt on taas ihan eri meininki salilla. Meidän pikkutiimi jyrää menemään kuin juna(n vessa), koitettiinpa kehittää sille jo omaa nimeäkin. Team Fit kun on jo varattu niin ehdottelin Team Fat -nimeä tilalle. Yllättäen ei kelvannut muille... Nimi siis edelleen hakusessa, hyviä ehdotuksia otetaan mielenkiinnolla vastaan!

Niin se ruoka. Hitto. Eikun hitsi. 

Siis että rakastuin raakapuuroon. Joku saattoi nähdäkin kun postasin Faceen kuvan ensimmäisestä yritelmästäni, joka oli otettu suoraan kirjasta Fuel Food. Ei siis muuta kuin sörsselit Vitamixiin blendaten ja lopuksi sekoitellen, ja lautaselle jääkaappiin yöksi tekeytymään. Aamulla päästäisiin nauttimaan... Tai no, otetaanpas vielä hetkeksi takaisin tuo "nauttiminen"!

Ihan aikuisten oikeesti... Voi jessus. Olen ensinnäkin erittäin tykästynyt kuumaan puuroon, johon länttään jäiset mustikat päälle, eli että ne sulavat siihen ja jäähdyttävät puuron sopivaksi lusikoida. Ensimmäinen ongelma - kylmyys. Sen lisäksi että lautasella näytti olevan kasa ripulip***aa se oli myös kirjaimellisesti aivan jäätävää syödä!! Pakotin itseni syömään kaiken ja hoin koko ajan itselleni, että kaksikymmentä lusikallista pitää maistella että makuun tottuu, niinhän sitä aina tolkutetaan kun totutetaan lapsia uusiin ruokiin. No daa-a. Kaksikymmentä oli kyllä tässä tapauksessa erittäin pahasti alakanttiin... Lisäksi palelin koko hemmetin päivän töissä, voin vaikka lyödä vetoa että autoon istuessani klyyvarini oli sinistynyt mustikoiden kanssa sävy sävyyn!!

Juuei näin. Seuraavana päivänä on aivan pakko kokeilla jotain muuta. No samalla kirjalla jatkettiin, tsemppasin itseni sammakonkutupuuron pariin eli chia-puuro oli seuraavana listalla. Makuna ei paha, mutta myönnän - suutuntuma noihin niljakkaantuntuisiin lylleröpalleroisiin vaatii tottumista. Sekoittaminenkin taisi olla hieman vajavaista, koska protskujauhoklönttejäkin puuroon jäi. Yih. Lisäksi vaatii ehdottomasti vaniljaa, jonka korvasin tällä kertaa kanelilla. All in all, voisin kyllä kokeilla uudestaankin, muttei ehkä nyt ihan heti kuitenkaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kokeiluja, kun oppii jokaisesta yrityksestä aina jotain uutta - eli paranee pikkuhiljaa. Seuraavan on paras jo onnistua, muutoin iskee epätoivo!

Niin. 

Onnistuihan se sitten viimenään, kun totesin, että miksi muuttaa sitä yhdistelmää josta tykkään ja johon olen tottunut? Jos sen vaan söisi kylmänä eli aamullisen puuronkeiton sijaan heittäisi tarveaineet lautaselle illalla ja nauttisi sen aamulla, tosin jääkaappikylmänä? Tätä on vaan pakko testata, ei kai se pahemmaksikaan voi enää muuttua... Eikä tosiaan muuttunut. Heitin kokeeksi lautaselle kaurahiutaleita, tyrni-pellavarouhettä, chiansiemeniä, ropsauksen kanelia mausteeksi ja raejuustot, lisäsin puolet maitoa ja puolet vettä ja ripottelin päälle mustikat. Siitä jääkaappiin yöksi ja aamulla nauttimaan. Ja nimenomaan nauttimaan!! Siinä se minun täydellinen puuroni on, maistuu sekä kylmänä että kuumana <3. Tältä se näyttää illalla, aamun kuvaa en ole onnistunut vielä nappaamaan, koska yleensä ehdin herkkuni vetäistä ennenkuin ajattelenkaan kameraa. Ja hyvä kai niin, mahaanhan se puuro kuuluu eikä valokuviin!

Ohessa perusohje, jota muuntelen aina vähän siten mitä mieleen tulee - nyt lautasella on pellavan tilalla hamppurouhetta ja maidon tilalla mantelimaitoa. Pitää vaan uskaltaa kokeilla!

Raakapuuro

1 dl kaurahiutaleita

1 rkl chiansiemeniä

1-2 rkl pellavarouhetta

50 g raejuustoa

ripaus kanelia, kardemummaa, vaniljaa tms.

2 dl nestettä (esim. normimaitoa, kauramaitoa, mantelimaitoa, vettä tai näiden yhdistelmää)

(1-2 rkl protskujauhetta)

Sekoita lautaselle, ripottele päälle 100 g mustikoita ja törkkää jääkaappiin yöksi. 

Käynnistyy, käynnistyy...

Meinaa välillä yskiä niin pahasti tämä mopo (ja välillä taas mennään sellaista vauhtia että päätä huimaa), että otettiin uusi startti kevääseen - liityin nimittäin Team Fitin 3 kk valmennusryhmään. Treenin ja ruokavalion saan nyt sitten "samaan hintaan" lisäksi luentoja ja tiimipäivää, plus myös Johannan ammattitaidon käyttööni. Sopii mulle!

Ryhmä aloitteli eilen, ja käytiin vetämässä yhteiset aamutreenit salilla. Hassua, kun muut enemmän tai vähemmän aloittelee saliuraansa, ja sitten mukana olen minä, joka on jo jonkun aikaa käynyt rautaa pumppailemassa... No ei siinä, jokaisella on omat tavoitteensa, minulla myös, ja niillä mennään! Tosin eilen huomasi hyvin, että siinä ajassa kun muut tekivät yhden tutustumiskierroksen laitteissa niin ehdin vetäistä soolona lähes kaikilla laitteilla täydet sarjat painojen kanssa, kaikki laitteet ja liikkeet kun oli jo valmiiksi tuttuja. Muutamat tosi hyvät vinkitkin ehdin Johannalta siinä ähkimisen lomassa saada, eli ei tuo tutustuminen itsellenikään mikään huono juttu ollut - päinvastoin. Nyt kun joutui taas kertaamaan puhtaat tekniikat niin saa treenistä enemmän irti!

(Nämä kuvat on napsittu jo jokunen viikko sitten, mutta isketään nekin nyt tänne...) 

Eilisessä treenissä oli mahtavaa myöskin se, että käytiin vetämässä pikapikaa (lue: lyhyillä palautuksilla) muutama sarja prässiä ja penkkiä yhdessä Terhin kanssa. Enkathan siinä paukkui prässissä hienosti, 150 kg näytti olevan painoa kyydissä parhaimmillaan!! Ja jos tuo lukema ei siellä päässä näin heti suoraan herätä hurraahuutoja, niin voin kertoa että tämän polven kanssa mikä minulla roikkuu vasemman jalan jatkeena, nuo on ihan mielettömät lukemat - alkuun ei uskaltanut tehdä prässiä edes puolellakaan tuosta, kun nivel rahisi ja rohisi ja rutisi. Nyt rutinat alkaa vasta tuossa 140 kg kohdilla eli edistystä on tapahtunut siinäkin suhteessa!

Ruokapuolelta voisin vielä vinkata yhden uuden jutun. Kokeilin nimittäin eilen illalla allaolevasta ruotsinkielisestä kirjasta tattarinarskujen tekemistä (toisella kotimaisella bovetecrunch, eli eikös se suomennu sujuvasti narskuksi...). Ne osoittautuivat aivan loistaviksi! Muksutkin narskutteli niitä menemään ihan innoissaan - ovat mukavan rapeita eikä makukaan ole mitenkään liian voimakas. Herkkua ilman suolaa ja rasvaa siis. Nyt aamusella törkkäsin näitä pari ruokalusikallista jogurtin ja marjojen sekaan kaurahiutaleiden/leseiden sijaan (sori Terhi, en jaksa aina blendata näitä smoothieksi asti vaan vetelen satsin sellaisenaan...), ja voi pojat kuulkaa... Suosittelen kokeilemaan, ohje alla!

Tattarinarskut

3-5 dl kuorittua tattaria (mielellään luomua)

vettä

Huuhtele tattarit hyvin lävikössä ja laita likoamaan yön yli. Huuhtele aamusella huolellisesti ja kuivaa joko tavallisessa uunissa noin 50 asteessa 8-12 h tai kuivurissa 40-42 asteessa kunnes ovat täysin kuivia (itselläni tähän meni Excaliburissa noin 5 h). Säilytä tiiviissä purkissa.

Ps. Näitä voi siis käyttää myslissä tai jogurtin päällä tai raakanameissa tai tai tai... Kirjassa oli ainakin useampi raakaruokaohje, jossa näitä voisi hyödyntää. Ja sopivat siis niillekin, jotka ovat gluteenittomalla tai muuten vaan välttelevät viljaa!

Nautitaan raakana

Raakaa treeniä ja raakaa ruokaa. Siinä päivän aiheet.

Aloitetaan treenistä. Vaikka Terhin eilen lohduttikin, että "hyvin sä vedät", niin hanuriosasto ei ole tänään ihan samaa mieltä aiheesta. Annin kanssa sunnuntaina vedetty jalka/pakaratreenikin tuntui vielä alla, ja eilen illalla ruuvattiin taas hanuriosastoon pyöreyttä. Uusia kivoja liikkeitä siis... Niiden joukosta löytyi kyllä hyvinkin pikaiseen uusi viha/rakkaussuhteen kohde, joka on pakko varmaan päästä tekemään jokaisessa pakaratreenissä tästä eteenpäin. Aiempaa sumokyykkyä toki unohtamatta!

Raa'asta treenistä sitten siihen maukkaampaan osastoon. Olen tässä koittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti kokeilla myös erilaisia raakaruokia, etenkin sellaisina päivinä kun teen töitä kotoa käsin ja lapset on päiväkodissa. Eli ei tarvitse selitellä kenellekään mitä syö ja miksi! Alkujaan pääsin maistamaan raakaruokaa Magnuksen ruokakurssilla, ja yllätyin siitä, miten mahtavia makuja ruokiin saa ilman että niitä tarvitsee kypsentää. Siitäpä syystä olen hommannut tässä viimeisen vuoden mittaan useammankin raakaruokakirjan, ja voisinpa vähän myös arvostella niitä tänne. Tässäpä ensimmäinen:

Mistä erityisesti tykkäsin: kirja on suomenkielinen, siellä on selkeät ohjeet ja herkulliset kuvat. Ohjeet on helppoja, ainekset (tai ainakin leijonanosa niistä) löytyy ihan normikaupoista, ja kirja kattaa kaikenlaiset ruoat aina aamupalasta iltapuuroon ja keitoista jälkiruokiin. Helppo opus siis aloittelevalle raakailijalle! Itse olen kuolannut etenkin noita jälkkäreitä ja kräkkereitä, mutta päädyin käytännön syistä aloittamaan kokeilut avokadopastasta. Ja vaikka äsken mainitsin, että lähes kaikki ainekset löytyy kaupasta, niin eipä niitä kaikkia sitten omassa kaapissa ollut... Ei muuta kuin soveltamaan, tämän pitäisi olla helppoa - ja sitäpä se olikin. Alla oma soveltamani ohje teillekin, aivan mielettömän ihana ruoka - kokeilkaa jos ette usko! 

RAWokadopasta

(1 annos)

Pasta:

1 pieni kesäkurpitsa

1 valkosipulinkynsi

1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)

Ropsaus suolaa

Loraus oliiviöljyä

Avokadokastike:

1 avokado

3 rkl sitruunamehua

2-3 rkl oliiviöljyä

1/4 tl kuivattua chiliä
Ripsaus suolaa

Mustapippuria myllystä

Ripsaus paprikajauhetta

Ropsaus kuivattua korianteria (lehtiä)

Nippu villirucolaa

1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)

Pasta: Leikkaa kesäkurpitsa ohueksi suikaleeksi julienne -leikkurilla tai vaikkapa perunankuorimaveitsellä. Lisää joukkoon puristettu valkosipulinkynsi, suola ja siirappi, sekoita ja anna tekeytyä kulhossa kastikkeen tekemisen ajan ja lisää lopuksi joukkoon oliiviöljy.

Kastike: Laita kulhoon sitruunamehu, öljy sekä chili, mausteet ja siirappi. Lisää kuutioitu avokado ja silputtu rucola. Sekoita, maistele ja mausta omaan makuusi sopivaksi (ripsaus on siis pienempi määrä kuin ropsaus, sanoisin että ripsaus on noin 1/4 tl ja ropsaus 1/2 tl). Tarjoile heti.

Ps. Sen verran vielä lisään tähän loppuun, että laitoin itse lautaselle vielä lisäksi mozzarellaa protskulähteeksi, muutoin taisi olla tämän annoksen arvintoarvot kohdillaan!

Ripsaus sitä ja ropsaus tuota...

Niin lopputuloksena syntyy syntisen hyvää - ja terveellistä, ainakin kaupan vastaavaan verrattuna:

Sarjassamme pitänyt kokeilla jo pitkään, nytpä sen tein. Kukapa ei innostuisi, jos Facebookin etusivulle lätkähtää kahden päivän aikana kolme erilaista versiota raakasuklaasta... Slurps. Eihän nämäkään siis kalorittomia ole, eeeeei suinkaan, mutta eipä noita montaa palasta tarvitse vetää että on suklaanhimo tyydytetty. Ja luoja tietää, sitä olen tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana kaivannut!!

Pikaresepti, määrät "noin suunnilleen":

1 dl kaakaovoita

1 dl kookosöljyä

ripaus suolaa (meri/ruusu/tms mineraalisuolaa)

6 rkl raakakaakaojauhetta

6 rkl lucumaa

2 rkl hunajaa

1 dl pähkinöitä murskattuna

Helppoa kuin heinänteko - rasvat sulatetaan vesihauteessa, sekoitetaan joukkoon hunaja sekä keskenään sotketut kuivat aineet (ei pähkinät). Kaadetaan joko muotteihin tai ihan vaan lautaselle, ripotellaan päälle pähkinämurut (itselläni ne oli jo lautasella murskattuna ennenkuin kaadoin suklaamössön päälle, mutta nyt tekisin sen näin päin, koska suklaamassaa kannattaa sekoittaa koko ajan, koska ainekset kerrostuu helposti kulhossa). Pakastimeen tunniksi. Säilytys jääkaapissa, parhaimmillaan maku on kun suklaan antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen nauttimista! Ja hei, tuon kovettumattoman massan maku EI ole hyvä, eli sen perusteella ei vielä kannata johtopäätöksiä tehdä...

Treenit. Kulunut viikko on ollut nyt huilia täynnä, paristakin syystä. Ensinnäkin halusin saada tuon selkäjumin nyt kunnolla auki, kun kerran onnistuin kartoittamaan sen paikan mistä kiikastaa. Erinomainen apu tässä oli Rebalancing -hoito, jossa Magnus kävi nuo ah niin saatanallisen kipeät triggerit läpi ja muutenkin hoiti jumilihakset kuntoon. Jottei joku nyt erehdy, niin Magnuksen hoito ei suinkaan ole kivuton (päinvastoin, tuskanhiki helmeili taas otsalla ja kirosin taas kuin pieni eläin - tällä kertaa myös ääneen). Riitan tekemänä sama hoito onkin sitten aivan taivaallinen kokemus, käsittely ei satu vaan tuntuu vaan mielettömän hyvältä. 

Googlettakaa ihmeessä jos kiinnostuitte, ja suosittelen myös kokeilemaan!

Niin siitä treenitauosta. Siis kehonhuolto, yksi. Kakkosena joogakurssi. Vaikka salitreeni onkin mielettömän ihanaa ja sitä tekee mielellään kolme kertaa viikossa, niin silloin kun on menossa joogakurssille niin sitä haluaa olla "iskussa". Eli ilman että paikat on jo valmiiksi kipeinä... Kahden päivän intensiivinen joogaaminen heti aamuvarhaisella, etenkin pitkän sarjan muodossa, on vielä tällä hetkellä sellainen henkireikä itselleni, että sitä varten pitää antaa pääkopalle - ja kropalle - aikaa valmistautua. Sitten joskus ehkä, kun joogaa muutenkin aamuisin ja pidemmälle, niin voisikin käydä salilla vaikka vielä edellisenä iltana. Mutta ei nyt. Kurssilta saa niin paljon enemmän irti kun on vastaanottavainen kroppa!!