lauantai 7. syyskuuta 2013

Yskänparahduksia

Ja tuskan siinä samalla. Ei suostunut tauti karttamaan minuakaan, eli onpa taas tutustuttu siihen ah niin herkkään tunteeseen, joka valtaa kropan kun tauti iskee. Armottomaan vitutukseen siis. Olo on lähestulkoon tämä:


Kävin sentään vetämässä kevyen punttitreenin eilen - oli pakko kun alkoi jumittaa sekä takaosastossa että pääkopassa jo tuo keuhkojen ulos kakominen. Armottomalla vitutuksella höystettynä lopputulos oli varsin kelvollinen, nukuin kuin pikkuvauva 9 tunnin yöunet (tai itse asiassa pidempäänkin, koska nukahdin sohvalle jo reilua tuntia aiemmin...) ja aamulla heräsin levänneenä ja suht hyvinvoivana. Terve? No ei. Yhä edelleen yskittää kuin pientä eläintä.

Tänään on onneksi (muutamaa "pikkujuttua" lukuunottamatta) ollut ihan kelpo päivä lasten kanssa, ja huomenna pääsee purkamaan nämä sieltä ja syvältä olleet päivän tapahtumat sinne itseensä - hanuriin. Treenitreffit Terhin kanssa siis luvassa! Mutta sitä ennen taidan vetää tämän armottoman vitutuksen päähäni ja sihauttaa siiderin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti