Paluu arkeen

Lapset onnellisesti päiväkodissa, ja allekirjoittanut taas töissä. Pitäkää sitten ihan hulluna, mutta tähän voi todeta vaan että I-H-A-N-A-A!!! Ruokailujen järjestäminen helpottuu kummasti, kun voi illalla kaikessa rauhassa punnailla oikeat ruokamäärät eväslaatikoihin, ilman että tarvitsee miettiä sen enempää sitä, millaisen vaikutelman ja opin lapset saa äidin touhuista... Pari viimeistä viikkoa piti meinaan lounas ja päivällinen annostella lautaselle enemmän tai vähemmän arvioimalla, kun jostain kumman syystä en halua opettaa tytöille sitä, että jokainen suupala pitää punnita. Tervettä? Toivottavasti.

Muutenkin loma selvitti pääkoppaa ihanasti, ensimmäinen työviikko on ollut aivan unelmaa. Hommat tuntuu sujuvan, ajatus luistaa ja päivän aikana ehtii saada paljon kaikenlaista aikaan. Nyt viimeinkin ymmärrän mitä joskus on kuullut sanottavan - lomaltapaluu voi olla taivaallinen kokemus!!

No mutta. Palataanpas tähän projektiin ja jätetään ne muut taas taka-alalle... Eli 13 viikkoa haastetta takana ja painonpudotus on hidastunut noin puoleen kiloon viikossa. Pahakseni en pistä vaikka hieman hitaammin edetään, kun muutos on muutoin ollut aivan huikea. Tällä hetkellä (tai oikeammin viime sunnuntaina) tilanne oli tämä: 

Still going strong. And feeling strong. Iso kiitos kuuluu ehdottomasti ihan parhaalle treenikaverille jota maailmasta löytyy!! Kropasta alkaa kuoriutua näkyviin lihaksia, jopa reisilihakset alkaa hahmottua entisten löllyköiden seasta. Ja se epämääräinen möhkyräiho, jota en tässä aio ääneen mainita, on aikalailla sulanut. Ou jee!! Sikspäkkikin alkaa hahmottua, ja myönnän - selkälihaksia kurkistelen välillä (ihan pikkuisen ja ihan silleen salaa) kotona peilistä... 

Aivan. Voittajaolo!! Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin - ensi viikolla edessä onkin taas uudenlainen heittäytyminen ja rajojen kokeileminen, kun lähes jokaisena salipäivänä on luvassa reippaasti painojen lisäystä. Hammasta purren eteenpäin: