Aloitin vaatimattomasti kurpitsa-kesäkurpitsapaistoksesta, eli puolet ja puolet kumpaakin, pari punasipulia, vähän oliiviöljyä ja mausteeksi suolaa ja pippuria. Uunissa paistettuna al dente, ja ihan kelvollista sapuskaa. Makua parantelin vielä jälkikäteen seesamiöljyllä ja sweet chili -kastikkeella, ja johan alkoi kurpitsakin maistua. Luonnollisesti koska lounaalta ja päivälliseltä oli karsittu hiilarit pois niin tällä sai mahan kyllä täyteen!
Päivä 2. Kurpitsaa jäljellä 3/4... Voi apua. Google avuksi ja ideoita etsimään! Sattuman kaupalla olin ostanut kaupasta paria päivää aiemmin inkivääriä (ajatuksena omena-inkiväärihillon tekeminen), ja löysin kuin löysinkin herkulliselta kuulostaneen vinkin: kurpitsa-inkiväärikeitto höystettynä chilillä ja kookoksella. Avot, ainekset löytyy eli pata tulille ja maistelemaan! Mmmm... Taidan alkaa tykkäämään kurpitsasta!!
Keiton väri jäi vähän haljuksi, johtunee tuosta kurpitsan laadusta (ei talvikurpitsaa niinkuin alkuperäisessa ohjeessa, vaan pyöreää syyskurpitsaa), mutta makuun se ei tainnut paljoa vaikuttaa. Pehmeän tulinen soppa, lämmitti mukavasti jälkeenpäinkin - voin suositella! Ohjettakin voin koittaa kirjoittaa jos joku sellaista kaipaa?
Niin muuten. Tuohon soppaan olisi alkujaan kuulunut kookoskerma, mutta kaapista ei löytynyt kuin kookoshiutaleita niin törkkäsin sekaan niitä. Kermaosuuden korvasin sujuvasti mantelimaidolla, jota sitäkin kokeilin tehdä tässä kuluneella viikolla. Sepä olikin yllättävän hyvää, etenkin kahvin joukkoon lorautettuna ja kanelilla höystettynä. Tulee varmasti tehtyä tuota toistekin!
Ja sitten se loppuhuipennus, mitä kurpitsaan tulee. Puolet käytetty, puolet jäljellä. Nyt on pakko kokeilla perinteistä Pumpkin pie'ta, kun siihen on kerrankin ainekset ja mahdollisuus. Alkuperäistä pohjataikinaa muokkasin sen verran, että käytin vehnäjauhojen sijasta kaura- ja ruisjauhoja. Koska halusin myös isäni maistavan piirakkaa, käytin rasvana ihan perus-Oivariinia... Menköön tämän kerran. Täytteeseen pistin kerman sijasta taas mantelimaitoa, ja sokerin sijasta steviaa. Kanelin unohdin lahjakkaasti, mutta eipä tuo paljoa haitannut, kun tehtiin kyytipojaksi kermavaahtoa sillä ja stevialla maustettuna. Lopputulos: aivan täydellinen piirakka täynnä jouluisia makuja!! Eipä siis liene yllätys, että keittelin lopun kurpitsan soseeksi pakastimeen, että saadaan vastaavaa herkkua tehtyä myös jouluna. Projekti Gone pumpkins finished!
Hännänhuippuna vielä tämän viikon eli 15 tilanne - missä mennään?
Hitaasti hyvä tulee!! Treeneistä lisää taas ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti