Zzzzz...

Jostain kumman syystä olin eilisillan ja koko tämän aamun totaalisen poikki, eilenkin kaaduin suihkun ja ruoan jälkeen sohvalle ja vetäisin tunnin torkut - ne ei kuulu normaalisti päivärytmiin... Yöllä ukkonen piti hereillä, ja olkapäät tuntui puutuvan vähän joka asennossa, eli eipä tullut kovin hyvin nukuttua. Ei liene siis yllätys, että aamun valjetessa sängystä kömpi ylös enemmän zombie kuin iloisen pirtsakka ja hyvin levännyt perheenäiti. Palautetaanpa siis tämä taas mieleen ja työnnetään uutta kuulaa kanuunaan:

Tänään olisi tarkoitus vielä tempaista pienet iltajoogat, mutta ensin se kiinnostavampi osuus - missä mennään?

Aijaijai. 

Tunnustan. Tässä vaiheessa olisin aiemmin ehkä luovuttanut (ja itse asiassa, niin useimmat taitavat tehdäkin): paino on pysynyt viikon, puolentoista verran suunnilleen samoissa eikä muutosta tapahdu vaikka päällään seisoisi. Sokerinhimoiset solut huutaa kropassa että ei tästä mitään tule, voit ihan hyvällä omallatunnolla ottaa jätskin tai suklaata... 

Järki huutaa kuitenkin onneksi jossain taustalla VÄÄRIN!! Nyt vasta keho on polttanut ne helposti lähtevät höttöset pois, ja aletaan kunnolla töihin, eli tämä tasaantuminen ei ole se lopullinen totuus vaan pelkkä satulakohta (pääsin sitten heittämään mukaan ihan insinööritermejäkin, hihih...) josta vielä jatketaan - kunhan vaan pysytään samalla polulla. Pääasia on, että ylöspäin ei olla lähdetty, vaikka sekin on todennäköisesti vielä jossain vaiheessa edessä. Lihaksethan tunnetusti painaa läskiä enemmän, ja tuosta jälkimmäisestä tahdon eroon. Silläkin hinnalla että joudun uusimaan koko vaatevaraston!!