maanantai 30. joulukuuta 2013

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Tai ainakin melkein. Joogassa nimittäin...

Aloitetaan ensimmäisestä. Tai oikeastaan jo eilisestä, kun käytiin Terhin kanssa rääkkäämässä kokonainen tunti rintalihaksia (ahteritreeni oli kyllä sovittuna, mutta kun toinen reisi kiukutteli niin päädyttiin siirtämään sitä ensi sunnuntaille... Jippii...). Siis vain ja ainoastaan rintalihaksia. Treenin jälkeen tuntui jokseenkin vielä ookoolta, mutta ans kattoo tänä aamuna kun hyppäsin auton rattiin niin johan kädet rallatteli iloisesti. Mielessä väikkyi jo tuolloin että jee, tästä tulee vielä hyyyvä päivä. En erehtynyt...


Niinhän sitä voisi luulla... 

Nyt sitten siihen (melkein) verta -osastoon. Aika lähellä oli tämäniltaisessa joogassa verihanojen aukeaminen, kun muutaman suht tuskallisen punnerruksen (ja eilisten tunnin rääkin nupiksi vedettyjen 3x 20 toiston punnerrussarjojen) jälkeen kokeilin liittää vinyasa-hyppyä mukaan aurinkotervehdyksiin. No. Eipä ne kädet tahtoneetkaan ottaa kunnolla vastaan, ja nenä oli loppujen lopuksi noin sentin päässä maasta kun sain maan vetovoiman kumottua ja jotain pitoa taas hanskoihin. Ou jee. Tätä se käsien tutina alkumantran aikaan siis lupaili... Tästä tulee vielä tuskallinen tunti!


(Ja siis kertaakaan en maahan asti nenääni kolauttanut, vaikkei se tosin muutamaan otteeseen kaukana ollutkaan...)

Note to self: rintapäivän jälkeen jooga SATTUU.

Hikiosasto. Sitäkin riitti, syystä että olen tainnut käydä joogaamassa viimeksi jouluviikkoa edeltävällä viikolla. Ei vaan mukamas ole ollut aikaa. Oma valinta - huono sellainen!! Reisikivun onnistuin tosin jättämään joogamatolle, ja syykin löytyi: liian vähän lootusta. Toinen note to self: Joogaa vähintään kaksi kertaa viikossa, tai kärsi seuraukset, kun kroppa jumittaa joka puolelta parin viikon tauon jälkeen. 

Kyyneleet. No ne voisi liittää joko tuohon rintatreeniin ja käsien hillittömään tärinään, tai reisikipujen laukeamiseen. Mutta otetaan vielä yksi uusi pointti mukaan. Leikattu polvi. Se ei kaikesta treenistä ja joogasta ja kuntoutuksesta huolimatta ole tuntunut vielä täysin normaalilta ja hyvältä (lue: sitä ei ole voinut verrata tuohon terveeseen polveen millään mittarilla, paitsi ehkä sillä, että ne on samassa takapuolessa kiinni). Nyt tosin näyttäisi tuohonkin tulleen muutos, nimittäin jotain kävi - älä kysy tarkemmin mitä, en tiedä itsekään - joulun aikana, kun nousin kyykystä ylös. Jonkun aikaa polvi oli sen tuntuinen, että mietin jo mentiinköhän nyt huonompaan vai parempaan, mutta tänään sen huomasin - ehdottomasti suunta parempaan! Polvilumpio liikkuu suht normaalisti (ei tehnyt sitä aiemmin) ja jalassa ei tunnu mitään ylimääräisiä kiristyksiä. Jokin leikkauksen jälkeen muodostunut kiinnike siis ehkä irronnut? En tiedä. Tästä voi tirauttaa hyvillä mielin jo muutaman pienen onnenkyyneleen <3 !

Final note to self: 


lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulunajan köllöttelyä

Joulu lähestyi, tuli ja myös meni. Olen itse ollut aiemmin niin joulustressaaja että oksat pois - koti pitänyt siivota katosta lattiaan, ruoat tehdä alusta alkaen itse ja leivonnaiset myös. Järki onneksi pääsi kotiutumaan noiden marraskuun kiireiden jälkeen myös meikäläisen päähän, toivottavasti se ei lähde sieltä enää minnekään, sen verran kiireetön ja stressitön oli tämä joulunaika!!


Mutta. Koskapa edellisestä postauksesta on kulunut hitusen aikaa niin palataan vielä hetkeksi aikaan ennen joulua. Ja mistäpä aloitetaan? No reissukiloista vaikka. Ne tuntuu olevan nyt kiinni jossain kuin purkka kengänpohjassa, tosin ei sitä ulkopuolelle juurikaan näy. Joulunajan mässäilytkään ei luonnollisesti tilannetta parantaneet, vaikkakin treenirintamalla on tullut saatua paljonkin aikaan tässä parina viime viikkona! Siihen puoleen kuitenkin vasta kohta, nyt on vaan ihan pakko postata pikkuinen kuva ikiomasta nassukastani ja Sannan karonkkaan löytämästäni puvusta! Sai tämäkin lepakko taas vähän positiivista buustia kun näytti nätiltä mekossa...


(Kuvan epätarkkuus johtunee kuvaajan tottumattomuudesta selfien ottamisessa peilin kautta... Mutta you'll get the point!)

Jaa sitten se treenipuoli. Terhin kanssa ollaan suunniteltu jatkoa siten, että vuorossa on Operaatio Päin persettä. Eli siis tiukkaa alapäätreeniä luvassa. Uusi saliohjelma pitääkin vallan ihanasti (NOT) sisällään useamman konttirääkin per viikko, kuulemma nyt on hyppysissä samanlainen ohjelma kuin Bikini Fitness -treenaajilla. Kohta pitäisi siis kontista näkyä, että sillä osastolla viihdytään...!

 

Oheiset kuvat on parin viikon takaa, eli koitetaan napsia kevään edetessä vertailukohtaa näille. Ja myös sille peppukuvalle, jonka postailin jo jonkin aikaa sitten tännekin. 

Niin pistettiinhän me peliin vielä muitakin tavoitteita. Leuanvetoa ja kesäkuntoon trimmaamista luvassa. Uuteen vuoteen siis uusi eväin! Joululahjankin hommasin itselleni ihan vaan näitä juttuja silmälläpitäen, kun investoin 8 kk salikorttiin. Eipä ole tekosyytä olla menemättä, ja ei myöskään kanttia olla käymättä - sen verran kuitenkin tuohon sai investoitua puhdasta pätäkkää!


Eipä kai tässä kauheasti muuta uutta. Ruokaa, treeniä ja lepoa, niistä on vuosi 2014 tehty!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Paluu arkeen

Arjen autuutta: istuttaa perse aamulla ratin taakse, ajaa pimeässä töihin, jumittaa päivä sisätiloissa, kammeta itsensä päivän jälkeen taas rattiin ja ajaa pimeässä (ja vesisateessa/lumituiskussa) kotiin, käydä joogassa tai salilla, valmistella joulua, viettää aikaa lasten kanssa... Mihin helvettiin se lomafiilis katosi?!


Toivottavasti tilannetta helpottaa edes hieman se, että huomenillalla pääsee Sannan karonkkaan virkistäytymään. Totesin kauhukseni tosin kutsun saadessani, että jumalauta, mullahan ei ole yhtäkään sellaista iltapukua joka menisi päälle - se yksi joka kaapista löytyy on ajalta ennen muksuja, eli tuo katiskan malli on sen verran muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana ettei toivoakaan. Ne ainoat siistit mustat juhlakengätkin on lojuneet saman ajan vintin perukoilla, eli eipä nekään taida olla edustuskelpoiset... Kauppaan mars, lisää stressiä tiedossa! Tai niin luulin - totesin pukuja sovitellessani että DÄÄM, määhän näytän hyvältä koon 38 mekoissa! Me likes!! Suomennettuna - iltapuku: check. Kengät - check. Hiukset - no, niiden suhteen tilanne voisi olla parempikin, mutta onneksi ihana hovikampaajani Anna lupasi kiireisenäkin järjestää sen verran aikaa, että saadaan liuhuletti siististi kiinni. Viimeinen rasti ruutuun olikin sitten mukavasti järjestynyt yöpymispaikka oman väitöskirjani ohjaajan Marin sohvan kulmalle, eli all set to go. Ehkäpä rohkaistun laittamaan vielä kuvaakin tänne, motivoimaan itseänikin taas jatkotreenejä ajatellen - varsinkin kun parin viimeisen viikon epäsäännölliset ja ei-niin-tarkat ruokailut ovat saaneet vaakaa heilahtamaan takaisin väärään suuntaan!


Loppuun vielä pikapikaa väsätty piirakkaohje herkkusuille - fetajuustossa alkoi parasta ennen -päiväys paukkumaan niin sille piti keksiä jotain. Tällainen siitä syntyi, kuvan lisään kunhan saan sen ladattua kamerasta tietokoneelle:

Fetajuusto-punasipuli-pinaattipiirakka

Pohja:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja (vaihtoehtoisesti kaurajauhoa + 1 tl psylliumia, kuten itse käytin)
1 kananmuna
1 rkl vettä

Täyte:
2 punasipulia
2-3 rkl oliiviöljyä
8 aurinkokuivattua tomaattia
½ rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl basilikaa
½-1 pss pakastepinaattia
1 prk fetajuustoa valutettuna
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
pinnalle rouhittua mustapippuria

Nypi voi ja jauhot sekaisin, sekoita joukkoon kananmuna ja vesi. Painele voidellun paistovuoan (n. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Kuullota ohuiksi viipaloidut punasipulit pehmeiksi oliiviöljyssä, lisää joukkoon paloitellut tomaatit, hunaja, mausteet ja pinaatti. Levitä valutettu feta ja kasvispaistos vuokaan, kaada päälle keskenään sekoitetut kananmunat ja ruokakerma. Rouhi pinnalle mustapippuria. Paista 200 asteessa n. 30-35 minuuttia.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Lastenjuhlia, luentoja ja lomaa

Eli kolmen ällän marraskuu. Takana, luojan kiitos.

Aloitetaan helpoimmasta eli lastenjuhlista. Kaksi peräkkäistä lauantaita meni niiden parissa, kun isompi tyttö täytti kuusi. Eli ensin kakkutarjoiluja sukulaisille, sitten eskarikavereille. Teemalla tietysti:


Juhlaviikonloppujen välissä oli vuorossa toinen ällä eli luennot. Reissu Turkuun siis suomeksi sanottuna. Kertaakaan en ollut siellä käynyt, ja tunnustan, että ennakkoluulot oli jonkunmoiset... Päädyin kuitenkin ihastumaan kaupunkiin ja sen vanhoihin rakennuksiin, huomattavan paljon iloisempiin ihmisiin kuin esim. Helsingissä (sori vaan hesalaiset ystäväni) sekä keskustan läpi virtaavaan Aurajokeen. Takaisin onkin päästävä aivan ehdottomasti!


Oman pienen pikantin lisän viikkoon toi salitreenit "vieraalla" salilla, eli hotellilla kun oli sopimus Motivuksen kanssa niin pitihän siellä tietty käydä tutustumassa. Kävinkin vetämässä parit aamutreenit kukonlaulun aikaan (salilla ennen seitsemää, eipä tuossa kai paljon järki päätä pakottanut!!), sitten takaisin korttelin ympäri hotelliin aamupesulle ja aamiaiselle ja hopsheijaa luennolle. Illalla naamaa kyllä väsytti, jostain kumman syystä...

(Tähän voisi tottua...!!)

Lastenjuhlat vol. 2. Sama teema ja samanlainen kakku. Hulinat vaan potenssiin kuusi... Tai oikeammin kahdeksan, kun kahdeksan alle kouluikäistä lasta touhuaa sokerihumalassa. Onneksi seuraavana aamuna vuorossa viimeinen ällä - LOMA. 

Otettiin (taas...) kukonlaulun aikaan suunta kohti Tallinnaa yhdessä Annin kanssa. Tämä oli sarjassamme oikein mummoloma: kylpyläreissu hoitoineen, matkassa tosin muista mummoista poiketen myös joogamatot ja salikamat. Kylpyläosuudesta skipattiin suosiolla aamun vesijumpat ja korvattiin ne parina aamuna joogalla, muut hoidot olikin sitten ihan "vaivan" arvoisia - oli tavallista hierontaa, kasvohoitoa, kuumakivihierontaa, vartalonkuorintaa, ja ja ja... Hemmottelua oikein olan takaa! Ja kirsikkana kakun päällä kuohuviinipullollinen, joka toimitettiin huoneen ovelle matkakumppanin syntymäpäivän kunniaksi. Yhden jaetun hunajaoluen lisäksi muuta lientä ei matkalla nautittukaan, eli siinäkin mielessä kenties hyvinkin poikkeava etelänloma!

(kuva Annilta)

Summa summarum - neljä salitreeniä ja kaksi joogaharjoitusta käytännössä neljän päivän loman aikana. Ei paha. Tosin nyt on taas olo kuin jyrän alle jääneellä, huomenna lienee syytä rullailla taas matto auki että saa paikat auki... Mutta kyllähän tässä selässä alkaa jo silmä levätä!


Loppuun vielä oiva vinkki matkapahoinvoinnista kärsiville: kokeilkaa ihmeessä meditointia, jos esim. laivalla keinuttaa liikaa. Menomatkan aamiaisbuffa kun yritti syysmyrskyssä tulla hissillä ylös (vaikka laivankin hissit oli pois käytöstä sään vuoksi!) niin istuttiin alas, suljettiin silmät ja hiljennyttiin. Helpotti kummasti oloa!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Matkalla vierahilla mailla

Marraskuun kiireistä on puolet selätetty, seuraavana onkin vuorossa viikko vierailla mailla eli Turuus. Koskaan en ole siellä käynyt, eli siinä mielessä mielenkiintoinen reissu tiedossa! Satuin valitsemaan mielettömän tuurin suosiollisella avustuksella hyvän hotellinkin, sillä nyt kun kävin viime viikolla tutkimaan heidän nettisivuiltaan millainen sali siellä mahtaa olla (toisin sanoen jaksanko raahata treenikamat mukaan) niin kävi ilmi, että kyseisen hotellin asiakkailla on samassa korttelissa sijaitsevaan Motivukseen käyttöoikeus. Nytpä siis repussa on mukana uudenkarheat tossut ja salikamat, sinne on kyllä nyt pakko suunnata. Jo senkin takia, että havaitsin peilistä kauhukseni aina ennen niin pyöreän ja omasta mielestäni varsin hyvämuotoisen takapuoleni kadonneen!


(En todellakaan jaksa uskoa että olen tullut tähän pisteeseen... Napsin kuvia itsestäni peilin kautta. Voi elämä...)

Salilla onneksi käytiin Terhin kanssa torstaina kääntymässä, olkapäätreeniä tehtiin. Hyvältähän (ja samalla niin järkyttävän kamalalta) tuo taas tuntui, mutta heti huomasi miten kunnon treeniä on jo kaivannut. Siitäkin siis lisämotivaatiota treenikamojen mukaan raahaamiseen! Mittanauhankin kaivoin taas vaihteen vuoksi esille, ihan kivoiltahan nuo mitat näyttää - kunhan vaan saan sen perseeni takaisin!
- Reiden ympärys -6 cm
- Takapuoli -11 cm (!!!)
- Vyötärö -12 cm

Kiloista ei ole enää karissut vaan samassa noin -8 kg mennään. Tämä nykyinen paino tuntuu sopivan hyvin, sillä tuntuu että lähes mitä vaan saa syödä eikä se siitä juurikaan heilahda mihinkään. Passaa minulle.

Eipä tässä tällä erää muuta, nyt vaan loppuja kamoja pakkailemaan ja kohta nokka kohti Sastamalaa ja sieltä huomisaamuna suunta Turkuun. Palaillaan!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Inverse junkie!

Termi Inverse junkie on ehkä joillekin vieras, eli selvennetäänpä hieman:


Jep. Joogakurssilla taas käyty, ja täytyy myöntää, tämä on jo niin paljon enemmän kuin vaan pelkkä harrastus. Joka kerta saa kokea sen huiman tunteen, kun ylittää itsensä eli kykenee hiljentämään sen päänupissa kaikuvan äänen nimeltään epäilys. Tuo ylläkuvattu käsilläseisonta osoitti sen taas aivan loistavasti: ensimmäisenä kurssipäivänä mielessä kyti ajatus, että eeeeeei sitä pysty tekemään ilman tukea ainakaan niin, että tuolla pysyisi sen viiden rauhallisen hengityksen ajan. No, toisena päivänä sitä sitten teki - ehkei ihan viittä hengitystä mutta sai kuitenkin jalat irti seinästä. Kunhan ei vaan ajatellut liikoja.

Tunnustan auliisti, että en ole aiemmin ymmärtänyt niitä joogeja, jotka päivästä toiseen postaavat Instagramiin kuvia käsilläseisonnasta tai jostain muusta vastaavasta. Nyt ymmärrän. Tuo on oikeasti ihan sikahauskaa - ainakin niin kauan kun ei alla pelolle valtaa.

Muutenkin kurssi meni taas mukavasti, hyvää seuraa ja ihana opettaja. Mikäpä sen parempaa viikonlopun vietettä, ainakin sain pääkopan hetkeksi tyhjennettyä, aivan kuten edellisessä postauksessa kaipailinkin. Näillä eväillä taas eteenpäin uuteen viikkoon:

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ei niin pientä vikaa...

... ettei viiden kilon lekaa. Onko tuttu sanonta? Itseäni se läjäytti tässä taannoin suoraan päin näköä!

Tässä on tosiaan marraskuu edennyt enemmän tai vähemmän töiden ehdoilla, ensimmäistä artikkelia on väännetty työllä ja tuskalla, tavoitteena saada se nyt marraskuun aikana lähtemään lehteen. Tuo leka ei vielä liity tähän kohtaan mitenkään, ellei sitten halua ajatella sitä niin, että takaraivossa jumputtaa koko ajan "kevyt" ajatus deadlinen vääjäämättömästä lähestymisestä.


Tässä kaiken kiireen keskellä on väistämättäkin väsähtänyt ja nuutunut olo, eikä asiaa helpota se, ettei salille vaan yksinkertaisesti ole aikaa juuri nyt lähteä. Joogaankin häthätää. Toisin sanoen pääkoppa huutaa armoa, että saisi edes hetken levätä ja olla ajattelematta mitään. Ehkä sitä on tuo ystävämme maailmankaikkeus koittanut huudella suuntaani jo jonkun aikaa, ja tosiaan nyt se päätti viimeinkin kokeilla uutta lähestymistapaa. Ensin se hiljeni hetkeksi aivan totaalisesti ja sitten täräytti päin näköä oikein kunnolla. Okei okei, sait jakamattoman huomioni!!

Mitä? Oletko ihan tosissasi?

(Ai että käynkö ihan aikuisten oikeasti tätä keskustelua päässäni? Silläkin uhalla, että saan otsaani leiman "Hermoloman tarpeessa" vastaan kyllä.)

On siis taas aika hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle... 


Maailmankaikkeus buustasikin tänään tätä päätöstä varsin ovelasti, kun kävin kuuntelemassa töissä Arman Alizadin luentoa. Varsinaisesti tuo tilaisuus ei liittynyt tähän lekan läjäytykseen mitenkään, mutta kun olin viettänyt kuusi tuntia labrassa niin sitä oli varsin virittäytynyt kuuntelemaan sujuvasanaista räätäliä täysin vailla ennakkoasenteita. Ja sieltäpä se taas huuteli - kosmos: Sometimes you win, sometimes you learn. Tällä mennään.

(Enkö kertonut mistä on kyse? Rehelliseen kysymykseen rehellinen vastaus - ei ollut tarkoituskaan!)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Tiukka etukeno ja kohti marraskuun hulinoita

Tällä hetkellä tahti on sen verran hektistä kaikissa suhteissa, että ei juuri ehdi kunnolla treenaamaan. Nyyh... Viime viikonlopun  joogakurssilta on toivuttu, ja keskiviikkona oli tarkoitus käydä vetämässä taas Terhin kanssa treeni, mutta jouduin ne perumaan työpalaverin takia. Kun nekin velvollisuudet on vaan pakko hoitaa kunnialla... Nytkin isäntä on kalassa ja nyhjätään lasten kanssa kotona, mutta tällä kertaa ihan mieluisten puuhien parissa:


Jos nimittäin jotain olen kaivannut toukokuun jälkeen niin leipomista!! Tälläkin hetkellä pöydällä odottelee toinen setti kuppikakkuja Halloween -henkeen, niistä olisi tarkoitus pyöräyttää kummituksia - katsotaan kuin meille käy. Huomenna olisi toiveissa ehtiä taas salillekin, niin se ei pääse ihan vallan unohtumaan. Samoin olen päättänyt raahata tiistaina salikamat mukaan töihin ja käydä vetämässä reippaan punttitreenin yliopiston salilla ennen töiden aloittamista. Muutoin tässä kyllä loppuu päivät viikosta kesken, kun on joogaa ja artikkeleita/tutkimusta ja omankin yrityksen duuneja väännettävänä. Puhumattakaan niistä lukemattomista synttärikemuista ja joogakurssista ja edessä olevista viikon reissuista ensin Turkuun ja sitten Tallinnaan. Siinäpä se marraskuu sitten sujahtaakin ohi lähes huomaamatta... Itsenäisyyspäivänä ehkä on jo aikaa hengähtää. EN TYKKÄÄ.

Lihaton lokakuukin tosiaan veteli viimeisiään, sain pidettyä pakan kasassa ja ainoa "silmällinen" jota koko lokakuun aikana söin oli kalaa, suunnilleen kerran viikossa. Taidanpa jatkaa samalla linjalla, tosin sillä erotuksella, että hyväksyn riistan aika ajoin lautaselleni - ja sitäpä sieltä löytyy heti huomenna kun mennään anoppilaan Pyhäinpäivän hanhipaistille. Kauhistuttaa tosin jo pelkkä ajatuskin lihasta, kun muistissa on niin elävästi Thaimaassa vedetty lammaskorma kahden viikon kasvisruokavalion jälkeen... Maha oli kuin jalkapallo ja pitkään... No, pitää ottaa vähän pienempi palanen ja reilusti kasviksia, ehkä se siitä.


Niin että palataan asiaan sitten joulukuussa... Ei vaan, vitsit vitsinä. Ehkä tämä tästä!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lintuperspektiiviä etsimässä

Long time no see?

Kiirettä on pitänyt, työrintamalla ja perheen parissa. Työkiireiden ydin on ollut viimeiset pari viikkoa väitöskirjaprosessin realisoitumisessa, kun ollaan viimeistelty ensimmäistä artikkelia julkaisukuntoon hiki hatussa. Muualla sitä hikeä ei sitten kauheasti ole näkynytkään, ellei joogasalia lasketa mukaan... Palataan siihen tosin vasta kohta!! Perheen parissa - no, sairastelua, mitäpä muutakaan. Toivotaan että suunta olisi jo parempaan, että saataisiin hetki hengähtää ennen seuraavaa tautikierrosta. Huokaus.


Hengittämisestä puheen ollen, sitä tuli tehtyä taas oikein toden teolla viikonlopun joogakurssilla. Huolimatta kukonlaulun aikaan kilisevästä herätyskellosta ja saaneen tuntuisesta kropasta, ei voi muuta sanoa kuin että on nuo kurssit aina vaan ni-in mahtavia!! 


Lihakset ja kroppa pysyy kunnossa, selkä ei kiukuttele vaikka istuisi tietokoneen ääressä päivätolkulla, pää ei räjähdä siellä pyörivien ajatusten voimasta... Oikeasti en tiedä miten sitä pärjäisi (tai oikeammin pärjäsi) ilman rutiininomaista joogaa! Ne jotka joogaa itse, tietää mistä puhun, ja ne jotka ei - no, ette tiedä mitä menetätte...


Ja mistäpä sitä muualtakaan saa sitä perspektiiviä, kun katsoo maailmaa ylösalaisin! Ei vaan, tuo kuva oli niin hillittömän hyvä että oli pakko se pistää tähän yhteyteen... Perspektiiviäkin tuli kyllä roppakaupalla, kun kurssilla opettajana vieraillut Frank teki taikojaan taaksetaivutuksissa: ensimmäistä kertaa pääkopassani on ajatus siitä, miten tuon voisi IKINÄ tehdä yksin. Ja se on aivan mieletön saavutus meikäläiselle, joka kyllä lapsena roikkui pää alaspäin ties missä puunoksalla kuin pieni paviaani konsanaan, mutta joka nykyisin tuntuu voivan pahoin jo Tykkimäen maailmanpyörässä. Ja siellä ollaan sentään ihan nuppi taivasta kohti... 


Hiljaa hyvä tulee, kun osaa pitää asiat perspektiivissä - kuten tämä oheinen Laura Sykoran Vrschikasana (skorpioni) -jatkumo osoittaa!

 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Rakkaudella kokoon riipaistua

Mikä niin? No se ruoka tietenkin. Siihen palailen tuossa kohtapuoliin, ensin pakolliset treenikuulumiset!

Pitkästä aikaa oltiin perjantaina Annin kanssa salilla yhtäaikaa mutta ei yhdessä. Eli siis itse kun väänsin selkä/vatsatreeniä niin toinen osapuoli treenaili jalkoja. Ei niin kivaa kuin yleensä, mutta menihän se siinä - tosin se viimeinen 20 % jäi oikeasti tekemättä. Kyllä toki paikat sai kipeytymään juuri sopivasti, mutta jotain jäi puuttumaan. Korvien välin huolto kenties?


No, onneksi päästiin se hoitamaan eilen, kun vietettiin mukava iltapäivä ihan vaan tyttöporukassa shoppaillen. Ihan vaan yksiä kenkiä - niitä maailman täydellisimpiä saappaita - lähdin ostamaan, mutta mukaan tarttui myös takki, biletoppi (marraskuuta varten, vink vink Maarit) ja muutamat farkut. Plus lapsille vähän päiväkotivaatetta. Ihan parasta nuppihuoltoa siis!!

<3 El Naturalista <3 

Tänään ohjelmassa olisikin vielä salitreenit, sitten alkaa taas kokonaan joogalle pyhitetty viikko: maanantaina ja keskiviikkona salille, ja perjantaina Frankin kurssille. Ihanaa päästä tutustumaan uuteen opettajaan ja poimimaan hänen opetuksestaan ne omaan harjoitukseen sopivimmat palat!! 


Sitten se rakkaudella kokoon riipaistua -osuus... Sattuneesta syystä eilen tuli syötyä "vähän mitä sattuu", mutta eipä tuo taas painossa näy. Kahdentonnin ruokavalio ei ole heilauttanut painoa mihinkään, eli lukemissa miinus 7,5-8 kg ollaan pysytty (Ryhtiliikkeen alkuun verrattuna siis). Siksipä olen pikkuhiljaa uskaltautunut astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle tarkoista ohjeiden seuraamisesta kokeilevaan ruoanlaittoon, eli tässä teillekin jakoon yksi tuottoisa kokeilu - ei ehkä maailman terveellisin sellainen, mutta hiiskatin hyviä olivat!! Ja riipaistu tosiaan kasaan aineksista, joita kaapista sattui löytymään, lapsille ja miehelle kinkkuversiona ja itselleni mallia kasvis. Annosmäärää on vaikea arvioida, koska tosiaan tein kahta eri täytettä, ja tuo kasvistäyte oli jäänyt edelliseltä päivältä jämiksi - eli sanoisin että alla olevista määristä tulee muutama annos.


Kasviskiepit yrtti-kikhernetäytteellä

3 kpl torttutaikinalevyjä

Yrtti-kikhernekastike:
50 g kikherneitä (keitettynä tai purkista)
1 rkl tummaa soijarouhetta
1 valkosipulinkynsi
Oliiviöljyä paistamiseen
50 g tomaattimurskaa
Ripaus kaapista löytyvää mausteseosta, esim. Sambal oelek tai Garam masala
½ dl yrttejä (mieluiten tuoreita tai pakastettuja), esim. basilika, persilja, ruohosipuli, rosmariini
Ripaus suolaa
Ripaus mustapippuria

Täytteeseen lisäksi:
50 g tuorejuustoa TAI
25 g juustoraastetta + 2-3 rkl ruokakermaa

Tee ensin kastike: Kuullota viipaloitu valkosipuli öljytilkassa miedolla lämmöllä, lisää tomaattimurska, mausteseos ja huuhdotut kikherneet sekä soijarouhe. Kiehauta ja hauduta muutama minuutti. Lisää hienonnetut yrtit ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen kastikkeeseen tuorejuusto tai kerma/juustoraastesekoitus.

Kaulitse sulaneita torttutaikinalevyjä pituussuuntaan noin puolet pidemmiksi. Levitä 2-3 rkl täytettä jokaiselle levylle (jätä loppupäähän n. 2 cm tyhjää) ja rullaa ne kiinni pituussuuntaan. Jos haluat voit "liimata" rullan kiinni vesitilkalla (kuten joulutortut). Leikkaa kustakin rullasta 4-5 viipaletta ja lado rullat pellille kupeelleen. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Ps. Jos perheessä on lihansyöjiä niin kinkkutäytteeseen iskin kastikkeen tilalle kinkkukuutioita ja juustoraaste/kermasekoituksen, sekä mausteeksi ripauksen valkopippuria sekä paprikaa. Hyvin näytti maittavan nekin, ja lisääkin saa kuulemma tehdä! 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Nautitaan raakana

Raakaa treeniä ja raakaa ruokaa. Siinä päivän aiheet.

Aloitetaan treenistä. Vaikka Terhin eilen lohduttikin, että "hyvin sä vedät", niin hanuriosasto ei ole tänään ihan samaa mieltä aiheesta. Annin kanssa sunnuntaina vedetty jalka/pakaratreenikin tuntui vielä alla, ja eilen illalla ruuvattiin taas hanuriosastoon pyöreyttä. Uusia kivoja liikkeitä siis... Niiden joukosta löytyi kyllä hyvinkin pikaiseen uusi viha/rakkaussuhteen kohde, joka on pakko varmaan päästä tekemään jokaisessa pakaratreenissä tästä eteenpäin. Aiempaa sumokyykkyä toki unohtamatta!


Raa'asta treenistä sitten siihen maukkaampaan osastoon. Olen tässä koittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti kokeilla myös erilaisia raakaruokia, etenkin sellaisina päivinä kun teen töitä kotoa käsin ja lapset on päiväkodissa. Eli ei tarvitse selitellä kenellekään mitä syö ja miksi! Alkujaan pääsin maistamaan raakaruokaa Magnuksen ruokakurssilla, ja yllätyin siitä, miten mahtavia makuja ruokiin saa ilman että niitä tarvitsee kypsentää. Siitäpä syystä olen hommannut tässä viimeisen vuoden mittaan useammankin raakaruokakirjan, ja voisinpa vähän myös arvostella niitä tänne. Tässäpä ensimmäinen:


Mistä erityisesti tykkäsin: kirja on suomenkielinen, siellä on selkeät ohjeet ja herkulliset kuvat. Ohjeet on helppoja, ainekset (tai ainakin leijonanosa niistä) löytyy ihan normikaupoista, ja kirja kattaa kaikenlaiset ruoat aina aamupalasta iltapuuroon ja keitoista jälkiruokiin. Helppo opus siis aloittelevalle raakailijalle! Itse olen kuolannut etenkin noita jälkkäreitä ja kräkkereitä, mutta päädyin käytännön syistä aloittamaan kokeilut avokadopastasta. Ja vaikka äsken mainitsin, että lähes kaikki ainekset löytyy kaupasta, niin eipä niitä kaikkia sitten omassa kaapissa ollut... Ei muuta kuin soveltamaan, tämän pitäisi olla helppoa - ja sitäpä se olikin. Alla oma soveltamani ohje teillekin, aivan mielettömän ihana ruoka - kokeilkaa jos ette usko! 



RAWokadopasta
(1 annos)

Pasta:
1 pieni kesäkurpitsa
1 valkosipulinkynsi
1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)
Ropsaus suolaa
Loraus oliiviöljyä

Avokadokastike:
1 avokado
3 rkl sitruunamehua
2-3 rkl oliiviöljyä
1/4 tl kuivattua chiliä
Ripsaus suolaa
Mustapippuria myllystä
Ripsaus paprikajauhetta
Ropsaus kuivattua korianteria (lehtiä)
Nippu villirucolaa
1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)

Pasta: Leikkaa kesäkurpitsa ohueksi suikaleeksi julienne -leikkurilla tai vaikkapa perunankuorimaveitsellä. Lisää joukkoon puristettu valkosipulinkynsi, suola ja siirappi, sekoita ja anna tekeytyä kulhossa kastikkeen tekemisen ajan ja lisää lopuksi joukkoon oliiviöljy.

Kastike: Laita kulhoon sitruunamehu, öljy sekä chili, mausteet ja siirappi. Lisää kuutioitu avokado ja silputtu rucola. Sekoita, maistele ja mausta omaan makuusi sopivaksi (ripsaus on siis pienempi määrä kuin ropsaus, sanoisin että ripsaus on noin 1/4 tl ja ropsaus 1/2 tl). Tarjoile heti.

Ps. Sen verran vielä lisään tähän loppuun, että laitoin itse lautaselle vielä lisäksi mozzarellaa protskulähteeksi, muutoin taisi olla tämän annoksen arvintoarvot kohdillaan!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tieni joogan parissa?

Olen jo useamman kerran miettinyt, että pitäisi joskus kirjoittaa muutama sana pidempäänkin joogasta, ja tänään se hetki taisi tulla vastaan. Miksi juuri tänään, sen kerron sitten tarinan lopussa, eli malttakaa hetki!

On siis olemassa joogaa ja joogaa. Joillekin kaikki jooga on sitä samaa mitä he tekevät esim. kuntosalilla tai kansalaisopistossa, mutta siis eri lajejahan on monia: hathajoogaa, yinjoogaa, bikramjoogaa, astangajoogaa jne jne. Olen siis aikoinaan kokeillut ihanihanihan ensimmäisenä jooganani kansalaisopistolla hatha-joogaa, ja kaikki kunnia sille - se ei vaan ollut "mun juttu". Ihan kivaa hengittelyä ja istumista ja ja ja, mutta se jokin joka olisi saanut oman sydämeni liikahtamaan, sitä ei vaan ollut. Mummojoogaa, jos sitä jotenkin pitäisi kuvailla. Ei siis minulle, urheilulliselle ja paljon liikkuvalle ja haasteista pitävälle, ei kolahtanut.


Pari vuotta taisi tuon jälkeen vierähtää (vuosi oli ehkä jotain 1997 tai 1998), kun olin hathaa kokeillut, ilman että jooga edes kävi mielessä. Sitten satuin lainaamaan kirjastosta Voimajooga -kirjan, ja sepä näyttikin jo joltain ihan muulta. Ja hei, silloin ei mitään juutuupeja ollut, josta olisi videoklippejä voinut käydä katsomassa, että tämähän voisi olla SE JUTTU. Kirjasta innostuneena kokeilinkin jotain liikkeitä, mutta edelleen ei sitä oikein kirjaa lukemalla saanut irti sitä mitä halusi. Onneksi satuin tuona vuonna olemaan paljon Helsingissä töissä, ja löysin sieltä paikan, jossa heppu nimeltä Jarkko Törmänen piti voimajoogatunteja. Sinne mentiin yhdessä kaverin kanssa yhtenä iltana (maanantaina muistaakseni vielä), ja vieläkin huvittaa, kun muistaa miltä koko loppuviikon tuntui - kuin traktori olisi ajanut yli ja muuttanut minut mennessään ankanpojaksi. Joka paikkaa särki ja sattui ja kävely oli yhtä tuskaa, mutta muuta ei voinut kuin nauraa ja samalla todeta, että this is IT, tätä lisää! Vuosi: muistaakseni 2002.


Sieltäpä sitten suuntasin astangajoogan alkeiskurssille Kouvolaan, ja kävin tunneillakin jokusen kerran. Työkiireet kuitenkin teki tepposet, ja vaikka tykkäsin lajista ja alkeisjatkokurssinkin kävin, niin se jäi. Nyyh... Muutamaa vuotta myöhemmin löysin itseni taas Helsingistä, tällä kertaa opiskelemasta, ja yllättäen Annankadun sali tuli tutuksi. Kierros #2 alkoi, vuosi 2004, taas alkeet ja alkeisjatko - ja sitten paluu Kouvolaan. Ei helkkari. Ei vaan onnistunut jatkaa. Mielessä kyllä aina oli, että se oli niin ihanaa, pitäisi mennä taas tunneille, mutta elämä tuli tielle. Ja lapset. Ja ennenpitkää myös pienenpieni äksidentti laskettelurinteessä.

Vuosi 2010. Polvesta eturistiside paskana, onneksi kiltti lääkärisetä laittoi uuden tilalle. Siinä sitä kuntouttelin itsekseni jokusen kuukauden, ja sinä aikana mietin, että jooga. Se. Aloitetaan. Uudestaan. Polvi operoitiin toukokuussa, ja syyskuussa mietin uskaltaisinko lähteä mukaan kansalaisopiston astangaryhmään. Syksyn ajan keräsin rohkeutta, ja tammikuussa menin mukaan, vaikka polvi ei taipunut juuri enempää kuin 90 asteen kulmaan. Koko ajan ajattelin, että teen koko jutun polven ehdoilla ja sitä kuunnellen, jotain on nyt vaan pakko keksiä.


Siitä se olikin sitten menoa. Motivaatiotekijä oli, aikaa oli, tahtoa oli. Tammikuussa aloitin taas alkeista, kierros numero 3 vuorossa ja vuosi 2011. Huhtikuussa sitten alkeisjatkoon Magnus Appelbergin oppiin, ja toukokuussa sainkin sitten täysin yllättäen Päiviltä soiton - alkaisinko ohjaamaan? En tosiaankaan ollut edes harkinnut koskaan moista, mutta mutta. Voisihan sitä kokeilla, mjoo... Kokeilin. Tykkäsin. Ja sille tielle jäin. Nyt ei joogan lopettaminen ole käynyt mielessä yhden yhtä kertaa, se on vaan niin iso osa elämää että ei sitä voi enää jättää.


Mitä siitä sitten saa? No yhdelle se on hyvä liikuntamuoto, toiselle salin hiljaisuus kiireisen työpäivän jälkeen on maailman ihanin asia. Kolmannelle se on tutkimusmatka omaan itseen. Neljännelle - jotain muuta. Itselleni se on ollut tähän mennessä noita kaikkia kolmea ensimmäistä, ja luulenpa että se neljäskin asia on sieltä pikkuhiljaa löytymässä. Siitä päästäänkin sitten siihen, miksi tätä kirjoittelen juuri tänään!

Nimittäin - tänään ohjatessani joogatunteja löysin taas sisältäni sen ilon ja hyvän mielen, jonka voi saada ihan vaan pelkkin tuntien pitämisestä. Astangassahan ohjaaja ei siis itse "tee muiden mukana" vaan opastaa ja avustaa muita. Jokaisella on oma harjoituksensa, ja jokaista autetaan hänen harjoituksensa mukaisesti, henkilökohtaisesti. Tänään salilla oli mukavat vibat, ja lähdin kotiinpäin hymy huulilla. Tämä mielessäni:


Kiitos siis jokaiselle tänään salilla olleelle, sain teiltä taas niin paljon iloa ja valoa ja energiaa syksyn pimeyteen! Toivottavasti tiellenne tulee yhtä mukavia ja ihania ihmisiä sekä uusia ystäviä niin läheltä kuin kaukaakin, kuin mitä itse olen astangan kautta löytänyt!! Ja muistakaa:

lauantai 12. lokakuuta 2013

Laatuaikaa

Vapaapäivän viettoa perheen kanssa. Parasta laatuaikaa <3 .


Eilinen salitreenikin uusine vääntöineen sai aikaan mukavan väsyneen tunteen käsiin. Ei sentään gorillakäsiä, mutta se mukava tunne että jotain on tehty. Vatsalihaksetkin sai kipeäksi kun Anni linkkasi illan päätteeksi tämän Youtube -pätkän Facebookiin!

Aamulla sai nautiskella kahvikupillisen sängyssä, aamiaiseksi tekaisin banaanilettuja ja lounaaksi uunissa muhi kasvislasagne (alla taas ohjetta kehiin). Siihen sivuun hyvää vihreää salaattia niin kyllä maistui! Ja ettei laatuajasta nauttiminen jäisi ihan kesken niin jälkkäriksi nautittiin jätskiä ja marjapaistosta, tietenkin vastajauhetuista pavuista keitellyn espresson kera... Mmmm... 


Muuta uutta? No ei. Elämä hymyilee kilpaa auringon kanssa, mitäpä siihen mitään lisäämään.


Kasvislasagne
(pieni vuoallinen)

Täysjyvälasagnelevyjä 6-8 kpl

Kasviskastike:
öljyä 
1 pieni kesäkurpitsa
4 tl aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä
n. 2 dl tomaattimurskaa
n. 3 dl kasvislientä (vettä + puolikas kuutio)
ripaus merisuolaa, mustapippuria, valkipippuria ja paprikaa
ropsaus sokeria tai 1 tl hunajaa

Juustokastike:
30 g voita
½ dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa (puolet tavallista, puolet soijamaitoa)
150 g emmentalraastetta
murskattua viherpippuria

Tee ensin kasviskastike: pilko tai raasta kesäkurpitsa ja paista sitä pannulla öljyssä kunnes se pehmenee. Lisää joukkoon aurinkokuivatut tomaatit sekä hetken päästä tomaattimurska. Sekoita hetki ja lisää kasvisliemi. Mausta oman maun mukaan (listassa ne mitä itse laitoin, tein siis sellaista mitä lapsetkin suostuvat syömään).

Tee juustokastike: sulata voi kasarissa, sekoita joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele hetki. Lisää joukkoon maito pikkuhiljaa lisäillen, sekoita koko ajan. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen, anna kiehua muutama minuutti. Ota pois levyltö, lisää juustoa n. 100 g ja viherpippuri. 

Voitele uunivuoka, laita pohjimmaiseksi kasviskastiketta, sen päälle juustokastiketta ja niiden päälle levyjä vierekkäin. Tee samaan tapaan pari kolme kerrosta, laita päällimmäiseksi juustokastikekerros ja ripottele loput juustot pinnalle. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia, eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua!

torstai 10. lokakuuta 2013

Takana viikko kasvissyöjänä

Otsikko puhukoon puolestaan. Eli viikko on menty puhtaasti kasvisruoalla, samalla kun ruokavalio muuttui ns. normaaliksi. Eli kaloreita pitäisi ruoasta saada noin 2000, mikä vastannee meikäläisen kokoisella ihmisellä tosiaan normaalia perusaineenvaihduntaan tarvittavaa määrää. Alkuun huomasi, että kalorimäärän muutos pakotti käymään paskalla (sori vaan detaljitaso tällä kertaa, toisaalta - milloinkas sitä on tässä blogissa turhia kaunisteltu!!) useampaankin kertaan päivän aikana, ja kauhistelin jo mielessäni sitä, kauanko moinen paskanakki mahtaa jatkua. Muutaman päivän - luojan kiitos.

Sitten se vegeaspekti. Voin ilolla tunnustaa että kertaakaan ei ole tehnyt oikeastioikeasti mieli lihaa, vaikka sitä joka päivä olisi sekä työpaikan ruokalassa että kotona lasten ruokien seassa tarjolla. Olokin on kyllä se mukainen: ei hitaasti sulavaa mättöpalloa mahassa ruokailun jälkeen, toisin sanoen kevyt olo kaikenkaikkiaan. Eikä tee mieli makeaakaan, vaan verensokeri pysyy hyvin hallinnassa. Enkä ole lainkaan huolissani tarpeellisen protskumäärän saamisesta, koska maitotuotteet, kananmuna ja noin kerran viikossa myös kala kuuluu ruokavalioon. Me likes. Näinköhän minusta tuli (semi)kasvissyöjä kertaheitolla...?


Treeniasiaa vielä vähän, ennenkuin lätkäisen tuohon alle tämän postauksen ruokavinkin. Saliohjelmaa on nyt rukattu, ja rehellisesti sanottuna aika kauhulla tuota katselin. Voimaa - juuh... Sitä selvästikin lähdetään hakemaan. Ankkataaperrus ja gorillakädet taitaa tehdä paluun tähän huusholliin. Joogaakin olen käynyt salilla tekemässä aina kun siihen on ollut tilaisuus, ja Hannen kurssilla saadut muutamat uudet asanat on kyllä aivan mahtavia. Ja yllättäen ulkonäkö pettää, eli vaikka nuo näyttävät sivusta katsottuna suht simppeleiltä niin ovat kyllä ihan kaikkea muuta... Tässäkin mielessä - challenge yourself.


Pintaa syvemmälle. Sinnehän tuo osuu ja uppoaa - kaikki edelläkirjoitettu!

Sitten loppuun vielä se testattu ja hyväksi havaittu ruokavinkki. Linssithän on tunnetusti hyvä proteiinin lähde kasvissyöjälle, ja pääsin kerran maistamaan Heidin laittamaa intialaista linssimuhennosta eli dahlia (joskus näkee kirjoitettavan myös dal tai dhal) ja se oli kyllä aivan uskomattoman herkullista!! Näin myös vilaukselta sen ohjeen, mutta hölmöyksissäni en kirjoittanut sitä itselleni, eli tämä allaoleva versio on enemmän tai vähemmän muistin varassa tehty. Hyvää siitä silti tuli! BTW oheisesta ohjeesta saa useamman annoksen, itse olen lämmitellyt tuosta määrästä muhennosta lisäkettä muutamalle aterialle, elikkäs jos vain itselleen haluaa tätä tehdä niin määriä kannattaa rukata sen mukaan uusiksi.


Dahl punaisista linsseistä

öljyä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 tl currya
1-2 tl chiliä
1 tl kurkumaa
1 tl jeeraa
1,5-2 dl punaisia linssejä (huuhdeltuna)
n. 5 dl kasvislientä
tuoretta persiljaa tai korianteria

Paista pilkottu sipuli ja valkosipuli pehmeäksi pannulla miedolla lämmöllä tilkassa öljyä. Lisää joukkoon mausteet ja paista niitä hetki. Lisää joukkoon huuhdotut linssit ja lisää kasvislientä muutama desi. Jätä hautumaan miedolle lämmölle ja lisää joukkoon lisää kasvislientä sitä mukaa kun neste imeytyy linsseihin. Hauduta niin kauan kun linssit on kypsiä (noin 10 minuuttia) tai kunnes ne ovat sopivan mössöä omaan makuusi (itse hauduttelin 25-30 minuuttia eli ihan pehmeiksi asti). Ripottele valmiin muhennoksen pinnalle persiljaa tai korianteria.

Ekstravinkki: voit loppuvaiheessa lisätä nesteeksi kasvisliemen sijaan myös kookosmaitoa!