#DecemberExercise

Nyt kun työkiireet on jääneet taakse ja on koko kuukausi aikaa _ihan_vain_minulle_ (okei, no vähän lapsillekin) niin otin taas itseäni niskasta kiinni ja haastoin itseni - ideana oli liikkua joka päivä vähintään 30 minuuttia. Ei paha? Ei pitäisikään olla. Siksi päädyin haastamaan mukaan myös kavereita, eli haasteeni löytyy Instasta hashtagin #DecemberExercise alta, sekä blogin FB-sivuilta. Kaikki nyt sitten vaan mukaan, vielä ehtii!

Terhi muuten kirjoitti haasteeni inspiroimana omaan blogiinsa erittäin hyvän tekstin, siksi päädyn pitämään omani lyhyenä. Käykää tutustumassa!! Ohessa kuvia omiin alkukuun luukkuihini, ja tosiaan Instasta löytyy lisää (muidenkin kuvia):

Ps. Ja koska on tosiaan joulukuu, niin reipas siivouspäivä (jonka jokainen todennäköisesti tulee tekemään) katsotaan suoritukseksi. Eikä kävelyäkään väheksytä, pääasia että ei lösähdä työpäivän päätteeksi sohvannurkkaan ja löllötä siinä loppuiltaa!

Friday the 13th

Pahaenteinen otsikko?

Kaikkea muuta, itse asiassa. Mutta aloitetaan alusta. 

Eli jo pidemmän aikaa olen tuntenut, että kaiken jo tapahtuneen päälle jotain isoa on VIELÄKIN tulossa. Kokonaisuudessaan viimeinen puolitoista vuotta on ollut sellaista kasvun ja muutoksen aikaa, että toivoin sen kaiken olevan jo takana. Ensimmäiset muutokset johtivat seuraavaan ja siitä seuraavaan, eikä vauhti tuntunut lainkaan hidastuvan. En mene nyt kaikkiin yksityiskohtiin, mutta aika pimeässä paikassa tuli vierailtua kerran jos toisenkin. Eijeijei, en siis tarkoita mitään pahemmanlaatuista masennusta tms, mutta sanotaanko näin, että jouduin käymään itsestäni läpi asioita, joita en oikeastaan tiennyt olevan olemassakaan. Pikkuhiljaa, ajan myötä, opin näkemään valonpilkahduksia ja ymmärsin, että se mitä seuraavaksi on tapahduttava, on oleva aikamoinen hyppy kuilun reunalta tuntemattomaan. Ilman siipiä.

Ja nyt. Monien pienten toivonkipinöiden ja isojenkin pettymysten jälkeen uskonloikkani suunta selvisi - kuin vahingossa. Sellaisesta suunnasta, jota joskus olin puolileikilläni pohtinut, mutta josta vaihdoin muutaman leikillisen ajatuksen Annin (ihana, rakas ystäväni, kiitos taas kerran <3 ) kanssa. Pari päivää tuon jälkeen, maanantaina ruokatunnilla, kirjoitin pari ratkaisevaa sanaa tietokoneelle. Naps naps, kliks. Ei tästä kuitenkaan mitään tule. 

Tuli siitä. Isosti. Sain soiton vielä samana iltana, jotta tulepas käymään täällä. No toki! Parille ystävälle oli tästä tietty pakko kertoa, vaikka en uskaltanut enää edes toivoa - onneksi nämä ihanat ystäväni jaksoivat, ja saivat valettua minuun uskoa, että tämä on SE JUTTU. 

Torstai-ilta. Lapset hoidosta kotiin ja nokka kohti tuntematonta... Isommin kuin uskottekaan. 

Ja sitten se perjantai, 13. päivä. Aivan. Varmaan jo arvaattekin. Ilmoitin esimiehelleni irtisanoutuvani työstäni. Minä, joka en yleensä jätä mitään kesken. 

Nyt sen teen, koska minulla on unelma. Joka on käymässä toteen.

Taisin - aivan vahingossa - löytää siipeni <3 .

InBody päivitetty, hyvältä näyttää!

Kävin taas vaihteen vuoksi pistämässä kehonkoostumusmittauksella tämän hetken statistiikat ajan tasalle, ja olin varsin tyytyväinen tuloksiin. Huolimatta siitä, että edellisellä kerralla oltiin treenattu Terhin kanssa se neljä kuukautta täysillä, ruokavalio oli ollut suht tiukalla ja ylimääräiset työkiireet ei painaneet päälle, niin lukemat oli tällä kertaa aika samansuuntaiset. Toki normaaliin ruokavalioon paluu sekä tauot treenaamisessa oli tuoneet sekä pari kiloa painoa lisää (toki tällä kertaa ei tehty sitä vaatekorjausta, jolla kuulemma saa lukemia kaunisteltua, ja sitähän me ei haluta vaan karuja faktoja...), että rasvaprosentti oli hivenen noussut, mutta muutoin varsin kelpoa luettavaa!

Toukokuussa sitten taas uudelleen, siihen olisi nyt se kolmisen kuukautta aikaa. Tavoitteet paperille ja niitä (sekä kesää) kohti!

Niin ja koska kalenteri on pyörähtänyt helmikuulle, niin vihelletään haastepeli poikki. En sitten saanut kuin kaksi vastausta (voi nyyh teidän kanssa...), eli taidanpa muistaa molempia itsensä haastajia sopivassa välissä jollain pienellä mukavalla. Pitää vaan sopia sopiva ajankohta, joka käy molemmille, niin avot! Eli Maria ja Terhi, ottakaas kalenterit mukaan tiimitreeneihin!!

Tiimitreeniä takana 2 viikkoa

Ensi alkuun olin kyllä hiukka skeptinen tuon tiimihomman kanssa, että onko se nyt sitten kuitenkaan se oikea paikka minulle. Nyt kun toinen viikko on takana, ja asiaa kuultu paitsi ravinnosta myös saatu vinkkejä/kertausta tekniikoista niin tunnustan - tämä on minulle se ihan oikea paikka. Onhan noita jo nosteltu ja pääasiassa tekee liikkeet oikein, mutta tiimivetäjiltä saadut hienosäätövinkit on osuneet ja uponneet ihan täysillä. Tänäänkin sain kullanarvoisia vinkkejä sekä Sampolta että Johannalta operaatiota Päin persettä ajatellen!! Kyllä tämä kontti tästä kuntoon saadaan kesään mennessä!

Ruokapuoleltakin luulin, että tiedän kaiken tarpeellisen, mutta tsadaa - niin taas sieltäkin tuli uutta varsin arvokasta tietoa, jota on kivä päästä kokeilemaan käytännössä. Ja saa taas jotain uutta lautaselle laitettavaksi, välttämättä ei enää tässä vaiheessa jaksa nuo pelkät parsakaalit ja porkkanat innostaa, mitä kasvispuoleen tulee. Kaupan kautta siis kotiin huomenissa. Tässä onkin nyt tavoitteena löytää ja hioa kuntoon ne jutut, joilla saan ruokaa rakastavan minäni pysymään oikeilla raitella, niin voisin uskoa että muutos entiseen alkaa olla pysyvä. Jostain kun on kuullut, että vuosikaan ei vielä riitä pysyvään elämäntapamuutokseen, vaan sitä pitää jaksaa kaksi vuotta ennenkuin voi sanoa muutoksen olevan pysyvä. Kohta ollaan siis puolessavälissä, ja kyllähän tässä tiettyä rutiinia alkaa jo onneksi hahmottua.

Tämän päivän salitreenit piti sisällään jalkarääkin, ja kyllähän nuo koivet sai taas prässissä kunnolla haltuun. Sampon avustuksella taas vedettiin 150 kg lisäpainoilla (eli kelkka vielä tuohon päälle, olisiko se sen 40 kg), ja toistomäärätkin kasvoi edellisestä - feeling like a winner!! On tämä itsensä ylittäminen kuulkaa aika hienoa...

Iltapäivällä sitten vielä luistelemaan lasten kanssa, huomenna taas vuorossa joogaa. Siis jos sitä vaan pystyy. Siitäpä muuten tulikin mieleeni taas yksi note to self: muista venytellä illalla!!

Ps. Muistakaapa tuo tammikuun haaste edellisestä postauksesta / Facebookista, toistaiseksi Maria on ainoa joka on haastanut itsensä kokeilemaan jotain uutta... Rohkeasti mukaan, tuon uuden kun ei tarvitse olla mitään urheiluun liittyvää, vaan voi olla vaikkapa pulkan kyytiin hyppäämistä vuosikymmenten tauon jälkeen!!

Tammikuun HAASTE!!

Postasin tämän jo innoissani Facebook -sivulle, mutta nyt sama teksti ehdottomasti tänne:

- - -

HAASTE!

Tee tämän kuun (tammikuu 2014) loppuun mennessä jotain sellaista, mitä et ole _koskaan_ aiemmin tehnyt, ja jaa se kommenttikenttään! 

Itse nimittäin tein tänään jotain, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni, koska se on vaan yksinkertaisesti sattunut liikaa - korvien väliin. Varaan vapauden palkita jonkun osallistuneen jollain mukavalla pikkujutulla eli nyt vaan kaikki haastamaan itseään! Kertokaa siis myös vähän taustaa sille, miksi ette ole aiemmin kyseistä asiaa tehneet, ja mistä on kiikastanut. Ties vaikka joku muukin saisi rohkeutta ja päättäväisyyttä tarinastanne itsensä haastamiseen!!

- - -