sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pyörremyrskyn jälkeen

Jokohan sitä uskaltaisi vetää vuoden 2016 yhteen...?

Se näyttää nimittäin jotakuinkin tältä:
I guess we're not in Kansas anymore, Toto...

Ei olla Kansasissa, ei todellakaan. Melkoista myllerrystä ollut - uusi ammatti (tai oikeastaan kaksi), avioero, muutto omaan asuntoon, täysipäi(väi)seksi yrittäjäksi ryhtyminen... Alkaa heikompaa jo huimata, ja kyllähän sitä tässä väkisinkin miettii, että jos 2016 oli täynnä tuulta ja tuiverrusta, niin mitä mahtaa vuosi 2017 tuoda tullessaan?!

Vaikka isoimmat askeleet oli loppukesästä jo otettu, niin vielä alkusyksystä epäröin, pohdin ja huolehdin. Miten pystyn tähän? Mitä sitten kun vuodenvaihde koittaa ja kaiken pitäisi olla valmista, tämä vuoden alussa aloitettu polku kuljettuna loppuun? Älkää ymmärtäkö väärin - elannon hankinta ei koskaan ollut huolenaiheena, vaan pikemminkin se, mihin tästä suunnata. Mitä seuraavana tehdä elämälläni?

Kunnes universumi taas pyöräytti isoa pyörää ja kaikki selkeni. Sen suurempia yrittämättä ja ponnistelematta. Pysähtymällä ja kuuntelemalla, olemalla kärsivällinen.
Ja kuin taikaiskusta ensi vuosi - ja koko tulevaisuus - on järjestetty, katettu valmiiksi eteeni. Voisin toki kirjoitella tähän pitkän litanian asioita, joita tiedän jo nyt ensi vuoden tuovan tullessaan (olin niitä jo itse asiassa tähän listannutkin, mutta pyyhin ne pois).

Miksikö?

Koska nyt pyörremyrskyn viimenkin laannuttua havaitsin, että kyllä, olen yksin. Mutten yksinäinen - löysin sen keskeltä itseni, kateissa olleen hymyni ja - tämän hetken. Taidon elää tässä ja nyt <3 .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti