Operaatio Ryhtiliike paketissa - ja pidot paranee!

Virallisesti kai huomenna on Operaatio Ryhtiliikkeen 4 kk täynnä, eli tarkistellaan alkuun kesän saldoa:

Samoissa lukemissa kilojen puolesta kuin viime viikolla, eikä ehkä välttämättä näytä paljolta raa'aksi kiloluvuksi kirjoitettuna. Mutta onpahan tuo kuitenkin noin 10 % alkupainosta - senttejä on meinaan näiden viikkojen aikana kadonnut vyötäröltä uskomattomat 11!! Eikä itse asiassa paljoa häviä lukemat muuallakaan - hanurista on jäänyt matkalle 9 cm, rinnanympäryksestä 5 cm ja reisistäkin 4 cm. Mieletöntä!!

Isoisoiso kiitos Terhille, ilman häntä tämä olisi jumahtanut siihen ensimmäiseen stoppiin kesäkuun puolessavälissä. Ja tietty Annille <3 siitä armottomasta piiskauksesta salilla!!

Jotain muutakin hienoa koko hommasta on seurannut - paitsi että kilot on karisseet ja läski liuennut autuaammille metsästysmaille, niin (liian) kauan kadoksissa olleet patit kuoriutuneet esiin ja myös joogassa on avautunut uusia lukkoja. Edellisen kerran postausta edelleen mukaillen - I think I like who I'm becoming. Ruoan suhteen on tainnut tapahtua suurin muutos, kun pullat ja piparit ei kuulu enää jokapäiväiseen - tai edes -viikkoiseen - ruokavalioon. Ei vaan tee mieli.

Ja kyse oli siis vaan siitä, etten muka voi jättää niitä pois. No helvetin perkele... Miksen muka voi?!

Lisäksi olen hurahtanut kasviksiin ihan satasella. Uskomatonta, millaisia makuja voi löytää, kun uskaltaa heittää pannulle sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Eksoottisin yhdistelmä on tähän asti ollut kurpitsa, punasipuli ja paprika yhdistettynä kookosöljyyn ja maustettuna mustapippurilla, suolalla ja seesamiöljyllä. Wau.

Viimeisin hankinta liittyykin juuri kasviksiin. Nimittäin olen jo pitkään himoinnut kunnollista hyötykasvikuivuria, jolla voisi kuivata "melkein mitä vaan" eli kaikkea soseista kasviksiin. Panostin sitten kerralla kunnolla, ja Evermatin sijaan kaapista löytyy nyt tämä:

Ja lisänä tietty ne teflonalustat nestemäisten aineiden kuivaamiseen. Ainakin ensimmäisen kokeilun perusteella (omenaa, kesäkurpitsaa ja suppilovahveroita) tuo tulee olemaan jatkossa aika ahkerassa käytössä!! Jatkossakin siis kyllä kasviksille ja etenkin hortalle, ensi kevääksi pitää perehtyä vielä vähän lisää tuohon villivihannespuoleen... 

Ja hei, jos olet näinkin pitkälle jaksanut lukea, niin voin kai jo paljastaa, että vaikka virallinen Ryhtiliike taitaa olla maaliviivoilla, niin treenaaminen ja hyvän olon tekeminen jatkuu edelleen. Terhin kanssa ollaan jatkosuunnitelmia jo hahmoteltu, eli niistä lisää sitten vähän myöhemmin!

Gone pumpkins

Sain isältäni viime viikolla ihan järjettömän kokoisen viipaleen kurpitsaa (ehkä noin kahdeksasosa 50 kg mötikästä...), josta sitten piti kehitellä jotain kun ei sitä pilaantumaankaan raaskinut jättää... En ole mikään vannoutunut kurpitsan ystävä - poikkeuksena kesäkurpitsa - eli en alkuun ollut järin innoissani palasen koosta. No, vannomatta paras!

Aloitin vaatimattomasti kurpitsa-kesäkurpitsapaistoksesta, eli puolet ja puolet kumpaakin, pari punasipulia, vähän oliiviöljyä ja mausteeksi suolaa ja pippuria. Uunissa paistettuna al dente, ja ihan kelvollista sapuskaa. Makua parantelin vielä jälkikäteen seesamiöljyllä ja sweet chili -kastikkeella, ja johan alkoi kurpitsakin maistua. Luonnollisesti koska lounaalta ja päivälliseltä oli karsittu hiilarit pois niin tällä sai mahan kyllä täyteen!

Päivä 2. Kurpitsaa jäljellä 3/4... Voi apua. Google avuksi ja ideoita etsimään! Sattuman kaupalla olin ostanut kaupasta paria päivää aiemmin inkivääriä (ajatuksena omena-inkiväärihillon tekeminen), ja löysin kuin löysinkin herkulliselta kuulostaneen vinkin: kurpitsa-inkiväärikeitto höystettynä chilillä ja kookoksella. Avot, ainekset löytyy eli pata tulille ja maistelemaan! Mmmm... Taidan alkaa tykkäämään kurpitsasta!!

Keiton väri jäi vähän haljuksi, johtunee tuosta kurpitsan laadusta (ei talvikurpitsaa niinkuin alkuperäisessa ohjeessa, vaan pyöreää syyskurpitsaa), mutta makuun se ei tainnut paljoa vaikuttaa. Pehmeän tulinen soppa, lämmitti mukavasti jälkeenpäinkin - voin suositella! Ohjettakin voin koittaa kirjoittaa jos joku sellaista kaipaa?

Niin muuten. Tuohon soppaan olisi alkujaan kuulunut kookoskerma, mutta kaapista ei löytynyt kuin kookoshiutaleita niin törkkäsin sekaan niitä. Kermaosuuden korvasin sujuvasti mantelimaidolla, jota sitäkin kokeilin tehdä tässä kuluneella viikolla. Sepä olikin yllättävän hyvää, etenkin kahvin joukkoon lorautettuna ja kanelilla höystettynä. Tulee varmasti tehtyä tuota toistekin!

Ja sitten se loppuhuipennus, mitä kurpitsaan tulee. Puolet käytetty, puolet jäljellä. Nyt on pakko kokeilla perinteistä Pumpkin pie'ta, kun siihen on kerrankin ainekset ja mahdollisuus. Alkuperäistä pohjataikinaa muokkasin sen verran, että käytin vehnäjauhojen sijasta kaura- ja ruisjauhoja. Koska halusin myös isäni maistavan piirakkaa, käytin rasvana ihan perus-Oivariinia... Menköön tämän kerran. Täytteeseen pistin kerman sijasta taas mantelimaitoa, ja sokerin sijasta steviaa. Kanelin unohdin lahjakkaasti, mutta eipä tuo paljoa haitannut, kun tehtiin kyytipojaksi kermavaahtoa sillä ja stevialla maustettuna. Lopputulos: aivan täydellinen piirakka täynnä jouluisia makuja!! Eipä siis liene yllätys, että keittelin lopun kurpitsan soseeksi pakastimeen, että saadaan vastaavaa herkkua tehtyä myös jouluna. Projekti Gone pumpkins finished!

Hännänhuippuna vielä tämän viikon eli 15 tilanne - missä mennään?

Hitaasti hyvä tulee!! Treeneistä lisää taas ensi kerralla!

Golfpalloterapiaa

Jokusen kerran kesän jälkeen joogatessa on tuntunut sen verran ikävältä alaselässä, että oli pakko alkaa miettimään taas kerran, missä kohtaa kropassa on jotain vinksallaan. Alkuun epäilin, että ruodossa on taas nikamat viturallaan, mutta Anni - ammattilaisen ottein - kuntosalin penkillä tarkisteli eilen vähän asiaa ja totesi ettei siltä vaikuttaisi (mahdettiin muuten herättää ihmetystä salillisessa populaa...). No hittoako sitä sitten mitään niksauttajaa miettii ja rahojaan tuhlaa, lähestytäänpäs asiaa ihan uudelta kantilta!

Uusi kantti nimittäin lävähti vastaan ihan itsekseen vielä saman illan aikana Facebookissa, tämän linkin muodossa. Lyhyesti ja suomennettuna - pakaralihas tai tarkemmin anatomiaa tunteville gluteus medius, ja sen triggerpisteet (kuva lainattu artikkelista):

Tänään käytinkin joogassa hieman aikaa golfpalloterapiaan, eli siis törkkäsin pienen kovan matolle ja köllähdin sujuvasti sen päälle makailemaan. Eipä tarvinut juurikaan oikeaa kohtaa etsiä, se löytyi lähestulkoon itsestään... Kipeäähän tuo teki, mutta kyllä se oli taas sen arvoistakin - ei ole nimittäin aikoihin silta tuntunut yhtä hyvältä, siinä aiemmin vaivannut alaselkäjumi katosi aivan täysin!! Triggerpisteet rules!

Sillasta innostuneena jatkoin golpallohäröilyä vielä kotosalla ja painelin samoilla lämpimillä myös toisen puolen ja tensor fascia lataen auki, "sukkanauhoista" puhumattakaan. Nyt vaan tätä muutaman kerran vielä ennen Magnuksen käsittelyä reilun viikon päästä, niin ei toivottavasti tarvitse manata taas hoitopöydällä niinkuin pieni eläin...

Mitäs muuta? Salilla taas tosiaan eilen, kinttupuoli treenattu, ja kyllä se taas tänään siltä tuntuikin. Etureisiä rääkättiin ihan toden teolla, ja eipä sen puoleen, ei nuo muutkaan lihakset helpolla päässeet. Ei siis puujalkavitsejä, kiitos...

Ruokavalioonkin tehtiin tässä pieniä hienoviilauksia, eli painon suhteen tilanne ei ole muuttunut mihinkään tuosta edellisestä postauksesta. Katsotaan nyt sitten mitä pieni hiilaripudotus saa aikaan, lisää siitä sitten kun jotain kerrottavaa on. Nyt eväiden tekoon ja odottelemaan huomisen olkapäätreeniä. Terhin kanssa luonnollisesti...

Ai niin hei yksi juttu vielä. Harrastin pientä kokeilevaa ruoanlaittoa ja tein varmasti jonkun mielestä maailman suurimman perisynnin - törkkäsin kantarellipannuun voin sijasta oliiviöljyä. Epäilin itsekin hetken aikaa lopputulosta, mutta sitten hoksasin palastella mukaan kesäkurpitsaa ja punasipulia sekä mausteeksi hippusen suolaa, mustapippuria ja seesamiöljyä. Oli muuten ihan törkeän hyvää, suosittelen kokeilemaan!

Nonni. Kesä on ohi...

Eiköhän sitä voida todeta näin, kun juhannus on takana, yöt pimenevät ja aurinkokin katosi. Tosin en laita vastaan, kun metsästä alkaa löytyä kaikenlaista herkkua:

Kuten ehkä joku sieniä yhtä paljon himoitseva voinee arvata, näiden paistamiseen ei käytetty mitään öljyä, vaan tuuppasin sekaan ihan sitä itseään - voita. Silläkin uhalla että se näkyy huomenna vaa'alla. Seuraava ajatus kuitenkin kantanee tästä lipsahduksesta yli!

Tänään se valinta oli tämä. Huomenna on uusi päivä ja hyvää aikaa tehdä taas päätöksiä!!

Paras kaverini keittiössä

Vaikka kirjevaaka onkin nykyisin oikein hyvä kaveri, niin se yksi ja ehdottomasti paras on kuitenkin tämä - ihan vaan syystä että pelkkää vettä en saa lipitettyä neljää litraa, vaikka päälläni seisoisin...

Eli kuplavettä sen olla pitää, luonnollisesti kotikonstein valmistettuna! Ja kun mukaan heittää ropauksen ruususuolaa, niin avot, ei tarvitse kaupan vissyhyllyillä enää vierailla. Näin lämpiminä päivinä olen alkanut heittää mukaan myös MSMää (eli dimetyylisulfonia), joka auttaa mm. lihaskramppeihin. Tuon käyttö oli jo tässä välissä ehtinyt unohtua, kunnes sain taas sekä maanantaina että eilen joogatessani pari mojovaa suonenvetoa pohkeeseen... Pelkkään veteen sekoitettuna en MSMn mausta välitä yhtään, mutta kuplavedessä se toimii mainiosti!!

Pitääkin muuten ottaa asiakseen kirjoitella jokunen sana myös noista lisäravinteista, laitetaanpa muistiin... Nyt ei ehdi, kun vuorossa on projekti Pakastemansikka:

Tämä ilta oli muuten alunperin tarkoitettu tankotanssille, joka jäi tällä kertaa väliin aivan tajuttoman päänsäryn takia. En tiedä onko muilla samaa vaivaa, mutta nykyään tunnun tietävän päänupin perukoilla aina sen, milloin on ukkosta ilmassa. Eipä siis muuta kuin Buranaa naamariin ja rauhallinen ilta edessä. Blaah. No, tuleepahan tehtyä samalla taas jotain pientä hyödyllistä...

Kokeilevaa ruoanlaittoa, osa 38

Postailin jo aiemmin kuvan duunailemistani lipstikka/öljykuutioista, ja niitä kerran kokeiltuani innostuin tekemään vähän lisää... Tällä kertaa kasvimaalta löytyi sekaan jo muutakin, joten lipstikka sai seurakseen ruohosipulia, oreganoa, salviaa ja timjamia. Nips naps kaikki vaan silpuksi ja jääpalakuutioiksi, tällä kertaa ihan vaan veteen säilöttyinä. Onpahan ainakin vihreitä!

Tänään pääsinkin jo kokeilemaan noita ihan käytännössä - paistoin vähän jauhelihaa ja tuuppasin kuution paistovaiheessa sekaan. Loppuvaiheessa kyytipojaksi ropsaus ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria, ja täytyy todeta - ei pöllömpää!! Pistäkääs kokeillen jos ette usko, meidän pakastimeen näitä ainakin kotiutuu vielä lisää.

Ja ettei ihan vaan vihreydellä koristettaisi tätä postausta, niin tekaisin tuossa juhannuksen päättymisen kunniaksi myös raakasuklaanamusia, joista tuli niistäkin (vaniljan puuttumisesta huolimatta) aivan mahtavia! Pääsivätpä samalla Ikeasta joskus mukaan tarttuneet silikoniset jääpalamuotit käyttöön:  

Hivenen ehkä ensi kerralla lisää sitruunamehua, tai sitten karaisen mieleni (ja kieleni) ja törkkään mukaan pienen palasen chiliä... Ohje näihin löytyy muuten Terhin Tasapainossa -blogista eli täältä.

Ps. Jottei totuus unohtuisi, niin kyllä, olen myös treenannut, viimeksi tänään hellepäivän kunniaksi kävin rehkimässä joogasalilla. Ja as usual, hyvää teki, sekä fyysisesti että korvien välissä... Lisäponttakin harjoittelulle tuli taas tänään hommattua, kun käytiin Maaritin kanssa shoppaamassa, ja mukaan tarttui henkkamaukalta jopa koon 38 hameita - tuo koko on viimeksi mahtunut päälle bauttiarallaa kuusi vuotta sitten!!

Hmm... Missäs se mittanauha taas onkaan...?

Juhannusjuhlat

Keskikesän juhlat vietetty, ja tunnustan - söin sitä mitä tarjottiin. Oltiin nimittäin koko perhe vanhempieni luona pari päivää, ja koska olen yhä edelleen sitä mieltä, että yksi päivä ei tätä hommaa saa kaataa suuntaan tai toiseen, niin söin varsin hyvällä omallatunnolla kaikenlaista: grillattua hirvenlihaa pekoniin käärittynä, grillikasviksia, salaattia, fetajuustoa, täytekakkua jne jne. Kukapa tällaista mansikkakakkua voisi vastustaa?

Liikuntaakin tuli harrastettua, hyötysellaista nimittäin, koska siivosimme autotallia hiki hatussa äitini kanssa lauantaina tunnin ajan. Ja hei, taisipa olla ensimmäinen juhannus kuuteen vuoteen kun ei tullut otettua yhden yhtä saunasiideriäkään... Kun ei tehnyt edes mieli niin mitäpä sitä sitten!! Kaikenkaikkiaan mukava juhannus siis - hyvin syöty, ei darraa, ja lapsetkin viihtyi!

 

Yllätys oli kyllä kieltämättä suuri, kun tänä aamuna pääsi taas kotivaa'alle ja katsomaan, mitä tuhoja tuo herkkuperseily oli mahtanut saada aikaan. Tsa-daa: ei_niin_mitään!! Paino on samoissa lukemissa kuin mitä jussireissuun lähtiessä, eli tilanne on tällä hetkellä tämä:

Hyvillä mielin uuteen viikkoon!

Lähiruokaa parhaimmillaan

Sattuneesta syystä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän, mitä sitä suuhunsa oikein tulee työnnettyä... Sain tässä yhtenä päivänä viimeinkin aikaiseksi toteuttaa yhden kokeilun, joka on pyörinyt mielessä jo pitkään. Alkunsa koko homma sai siitä, että Puotimaalla -putiikin emäntä Liisa viestitteli Facebookissa vastajauhetuista luomujauhoista. Otinkin heti yhteyttä Liisaan ja sain tilaukseni tehtyä. Pussista löytyi seuraavaa:

Puurohiutaleet on tietty tuttuja kaikille, mutta mitäs nuo jyvät sitten? No. Ne jotka on Facebookissa kavereitani, niin tietävät, että kaapistani löytyy tällainen ihanuus:

Eli siis Vitamix -blender, jolla saa tehtyä aivan ihanan sileitä viherpirtelöitä, smoothieta, keittoja jne jne. Lisäksi olen hommannut normaalin kannun lisäksi toisen, kuivien aineiden prosessoimiseen soveltuvalla terällä varustetun kappaleen. Nokkelimmat varmaan keksikin jo, eli siis halusin kokeilla jauhaa kokonaisista jyvistä täysin lisäaineetonta luomujauhoa. Ja koskapa tätä päivitystä kirjoitan, niin kokeilu onnistui hienosti - epäonnistuneesta tuskin tänne kehtaisin edes kirjoittaa...

Ja mitä sitten jauhoista? Niistähän nyt voisi leipoa vaikka mitä, mutta lähdin rohkeasti kokeilemaan jotain ihan muuta... Näistä lähdettiin liikkeelle:

Välituloksena syntyi tämä pallero, josta edelleen prosessoituna syntyi - täysjyväluomupastaa!! Pastahan kuuluu tällä hetkellä jokapäiväiseen ruokavalioon, eli siitä tämä ajatus alunperin lähti liikkeelle.

Yllättävän hyvin pysyi taikina pastakoneessa kasassa, hieman tuon riittävän sitkon syntyminen arvelutti, mutta turhaan. Ehkä vähän normipastataikinaa paksummaksi nuo levyt joutui jättämään, mutta se ei haittaa. Ja maku... Voi pojat. Ei voi verrata kaupasta ostettuun, ei sitten millään!

Ja koskapa se on sunnuntai ja uusi viikko taas täynnä, niin lisätään tämäkin tänne loppuun: