Terveisiä Barcelonasta!

Kuten joku varmaan jo edellisestä tekstistä arvasi, niin maailmalla on tullut taas reissattua ja nähtyä paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä... Kyseessä oli siis työmatka Espanjaan, jossa en ollutkaan aiemmin käynyt - eli ihan mielenkiinnolla lähdin matkaan.

Syömisten suhteen mietitytti miten onnistun pitämään hyvin alkaneen Alku -polkuni mahdollisimman hyvin, mutta sitten fiksuna likkana totesin että mitä siitä jos jonkun kerran vähän joutuu venymään. Pääasia on paluu polulle ja arkeen. Toisin sanoen maistelin hyvällä ruokahalulla pinchoja (paikallinen nimi tapakselle), söin paellaa, perunoita, suklaajälkkäriä, join maitokahvia ja viiniä jne jne. Ja hyvää oli!!

Rehellisesti sanottuna ruokien joukossa oli myös sellaisia, joita en toistamiseen halua enää maistaa... Esimerkkinä jotain yybersuolaista ja tahmaista töhnää, hyi olkoon. Mutta - jälleen kerran löytyi kaupunki, jonne haluan vielä palata!

 

  

Tuliaisiksi tarttui mukaan jokunen Desigualin mekko, osa viime vuoden kokoelmaa, osa tämän. Kun halvalla sai niin pakkohan se oli ostaa... Nyt on kiva odotella Suomen kesää, kun tietää että muutaman kuukauden päästä saa vetää ihanan mekon päälle lämpimänää kesäpäivänä!!

Nyt vaan lisää treeniä niin saa taas talven (lue: joulun) aikana kertyneen rasvakerroksen sulateltua. Treenistä voisinkin kirjoitella lisää taas seuraavassa postauksessa - nyt jään fiilistelemään vielä hetkeksi Espanjan tunnelmia!

Hapannaama

Minä siis. Eijeijei, en luonteeltani... Otetaanpas muutama päivä takapakkia, malttakaa hetki niin selitän.

Taustaksi näin alkuun: toisen kerran kuukauden sisään inhaakin inhottavampi flunssa.

Maanantaina alkoi kurkkua aristaa eli taisi pihasiili eksyä reitiltään ja käydä tekemässä pesän kitusiin. Tiistaina iski kaamean nuhan, keskiviikkona yskän. Helvetin helvetti.

Eeeeei kuulkaa nyt tämä peli vetele. Missä mättää?

Vilustunut? Njoo, mahdollista kyllä, ensin oltiin lauantaina lasten kanssa Robinin keikalla kuumassa teltassa, törkkäsin muksut sen jälkeen siskon mukaan mummille yökylään ja kurvasin suoraan Annin luo juhlakampausta ja pikapesua varten. Sieltä suoraan nopean vaatteidenvaihdon jälkeen ystävien häihin. Siellä minulla olikin sitten moooonta kaveria:

Siis ihan oikeiden kavereiden lisäksi, toki. Seuraavana aamuna kutitti ja syyhytti ihan joka puolelta, plus että olo oli aika vetämätön (mitään en siis ottanut, pois se minusta!!). Maanantaiaamukin valkeni vielä ihan kohtuuhyvissä fiiliksissä, mitä nyt vähän väsytti, mutta siili tai kaktus tai mikä nyt sitten mahtoikaan olla, löysi tiensä napakymppiin iltapäiväneljään mennessä. Fiddu. Taas mennään.

Eli. Nyt podettu kolmisen päivää ja olo ei juurikaan ole parantunut, vaikka on sarvikuono kaivettu esiin (siis nenäkannu), nenäliinoja kulutettu paketti poikineen ja kuumelääkettäkin vedetty ihan kiitettäviä määriä. Jotain pitää keksiä ja ÄKKIÄ!! 

Niin... Tosiaan... Mitäs mä olen tässä viime aikoina syönyt...? Öö en ainakaan mitenkään terveellisesti. Herkkuja, no pikkusen. Kasviksia? Joojoo, liian vähän, tiedetään. Mutta hei, nyt nyt nyt harmaat aivosolut alkaa ottaa jotain kontaktia kaiken rään keskellä. 

Niinpä tietysti. Silloin vuosi sitten kun aloiteltiin Terhin kanssa niin taisipa kuulua useampaan otteeseen muistutus syödä tarpeeksi vihreää, että kehon pH -tasapaino pysyy kurissa. Google, missä google?! Hakusanaksi kehon pH -tasapaino ja johan alkaa valjeta. Olen virallisesti hapannaama.

Hieman lisää googlausta ja ensiapuna päivällislautasella "shitloadofveggies" sekä ruokasoodaa veden sekaan. Sitruunamehukin olisi kuulemma käynyt mutta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt kaapista. Sooda saa luvan kelvata vaikka paskalta maistuukin. 

Jaa auttoiko? 

No ainakin päänsärky katosi puolen tunnin päästä soodaveden nauttimisesta ja nenäonteloiden paine tuntuu helpottavan. Jos tämä menee tällä ohi niin IKINÄ en enää jätä kasviksia pois lautaselta, vaikka ne ei nyt juuri tällä kerralla mieleisiä sattuisi olemaan!! Pistäkää rasti seinään, tämä lupaus pitää.

Joogaa keholle, lepoa sielulle

Kyllä kuulkaa elämä on aika ihanaa.

Viikko joogakurssilla Helsingissä on nyt takana. Myönnän - tuli tarpeeseen. Nyt on ollut pakko sulatella kaikkea muutama päivä, että tähän postaukseen saisi jonkunlaisen järkevän punaisen langan (jos nyt yleensäkään sellaisia näistä löytyy!!), niin tehokkaasti sain pääkopan tyhjennettyä ja siinä sivussa sydämen avattua. Kuulostaako hienolta? No sitä se kyllä oli/on!

Aloitetaan joogasta. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen joogasin kurssilla kuusi harjoitusta viikon sisällä, eli juuri sen verran mitä "pitäisi" tehdä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siihen oli yksinkertaisesti sekä intoa että mahdollisuus. Edellinen kerta oli vähän vastaavassa tilanteessa, kun oltiin Päivin kanssa joogaretriitillä Thaimaassa, jossa sai keskittyä - aivan kuten nyt - vain ja ainoastaan joogaan. Niin fyysiseen kuin henkiseenkin.

Nämä kuvat siis Koh Makilta, tammikuulta 2012. Jostain syystä tällä kertaa ei tullut paljonkaan valokuvia räpsittyä, johtuneeko siitä että Helsinkiä ei pidä niin eksoottisena paikkana, josta kannattaisi paljonkaan kuvia ottaa!

Miten kyynärpää sitten jaksoi? Varovaisesti kun aloitti, ja jätti "riittävän" määrän välivinyasoja välistä niin hyvinhän tuo pärjäsi. Vaati tosin pääkopalta suht paljon, että malttoi ottaa kevyemmin vaikka tuntuikin ihan hyvältä taas pitkästä aikaa... Uskon tosin nyt yhä vahvemmin, että universumilla oli tässäkin hommassa sormensa pelissä, sillä se, että käsi alkoi tuntua hyvältä ei riittänyt hidastamaan, vaan katkeraa lisäkalkkia tuli nieltäväksi armottoman nuhan seurauksena! Sen onnistuin saamaan torstaina, kun kävin harjoituksen jälkeen jääkylmässä suihkussa pesemässä hiukset ja lähdin sen jälkeen kaupungille haahuilemaan viideksi tunniksi. Mikäs siinä sitten, kun ei henki kulje niin ei henki kulje, nenäliinoja olikin siitä lähtien murha nippu maton kulman alla piilossa. Note to self - myös pranayamaa on turha yrittää kun on nokka tukossa.

Sitä hyvää sitten olikin Eddien luennot. Asia mitä käsiteltiin (en niistä ala tässä nyt sen kummemmin kirjoittelemaan, tulkaa kysymään livenä jos haluatte kuulla lisää) kolahti korkealta ja kovaa, juuri noita asioita on itse omassa päässään monta kertaa sivunnut mutta tuskin koskaan käsitellyt tuolta kantilta. Opening new horizons, siis.

Ehdottomasti mieleenpainuvin hetki, jonka muistan varmasti lopun ikääni oli sunnuntaina 18.5. kun vietimme hetken Yoga Therapy -tunnin yhteydessä chantaten Gurujin muistolle. Tuolloin sattui siis olemaan Sri K. Pattabhi Joisin kuoleman viisivuotispäivä, ja chanttasimme erästä hänen lempimatraansa. Se mitä tuon hetken aikana koin, sitä ei pysty (lue: en halua) sanoin kuvaamaan, mutta sanotaan vaikka näin että se oli varmastikin se hetki, miksi maailmankaikkeus oli tuupannut minut yleensäkään koko kurssille. 

Sujuvasti Pikku Prinssillä eteenpäin... Olen joskus saanut kyseisen kirjan ystävältäni Hannalta lahjaksi ranskankielisenä, mutta koskaan (tunnustan nolona tämän tosiseikan...) en ole tuota lukenut suomeksi käännettynä. Nyt kun sattui olemaan aikaa ja törmäsin kirjaan kirjakaupassa haahuillessani, niin tuli sitten korjattua tämäkin epäkohta. Jotenkin se oli juuri oikea kirja taas siihen hetkeen, jolloin sitä aloin lukea!! Darian suosituksesta kävin poikkeamassa pikkukuppilassa nimeltään Brooklyn Cafe, ja siellä - latten ja bagelin ääressä mielettömän viihtyisässä ympäristössä juuri sopivan musiikin soidessa taustalla - kaivoin Prinssini esiin ja luin sen yhdellä istumalla kannesta kanteen. Jos joskus olet pystynyt olemaan hetken läsnä juuri tässä hetkessä, ilman että menneellä tai tulevalla on mitään valtaa mihinkään, niin sitten tiedät millaisen muiston sain lukutuokiostani... Huoh. Näitä lisää!

Dariasta muuten puheen ollen, tavattiin hänen kanssaan lauantaina (niin siis hän on ihana ystävä ja BTW huonekaverini töissä Lappeenrannassa...) ja piipahdettiin tutustumassa Ravintolapäivän antiin. Kävellä Espan puistossa, jossa toinen toistaan herkullisemmat tuoksut leijuu nenään!! Namnam... Onneksi ei enää millään dieetillä tullut oltua, vedettiin sen verran herkulliset hampurilaiset ja maapähkinävoi -pirtelöt nassuun! Ja jälkkäriksi tietysti oli pakko saada jotain, eli poikettiin kahvilla ja raakakakulla Johan & Nyströmillä. Herkkua kerrakseen... Ensi kerralla pitää käydä kokeilemassa tuo Maria Löfgrenin Hymy Raw Food Cafe, nyt kävin kääntymässä kyllä sen edessä mutta kun ei sattunut olemaan yhtään nälkä niin en sisään asti poikennut. Ensi kerralla sitten!

Mitäköhän muuta... No olkonn nyt taas tältä erää. Jotain jää varmasti vielä kirjoittelemattakin, eiköhän tässä ollut nyt jo yhteen postaukseen riittävästi BSää. Yhteenvetona todettakoon vaan että kyllä se elämä on ihmisen parasta aikaa!! Kesääkään unohtamatta!

T -2d

*Raks raks raks...*

Voin melkeinpä kuulla miten uteliaimmat miettii parhaillaan päänsä puhki että mihin on kaksi päivää. Hihih, sitä en ole monelle kertonut, ja saa nähdä, kerronko tuon jälkeenkään. Riippuu lopputuloksesta (Anni, suu suppuun siellä)!! Kerrotaan tässä nyt vaan, että se liittyy jollain tavalla oman mukavuusalueen rajojen ylittämiseen (ja big time, tällä kertaa) - toisin sanoen

Eli palaamme asiaan. Tai sitten emme. Hihih... Oonko ilkeä? No ehkä vähän!

Kuntoilusta. Se on ollut nyt pari viikkoa vähän heikoilla kantimilla, jumppailua on tullut suoritettua lähinnä pienillä harmailla aivosoluilla - mutta nyt siihen on taas tulossa muutos. Nyt on taas aika ottaa sitä laatuaikaa itselle ja palata kunnolla saleilemaan, vaikka ykkösluokan treeniseura onkin puolittunut. Sitä isommalla sydämellä nyt salille, kunnon niskalenkki lapamatoilusta ja kroppa kesäkuntoon!

Suurin haaste lienee kuitenkin palata vielä hetkeksi tiukemman ruokavalion pariin. Työmatka, kiireet töissä ja treenien puute on saaneet otteen herpaantumaan, parista lastenkutsuista puhumattakaan... Tosin kun täytekakku on tämän näköinen niin kukapa sitä voisi olla ottamatta pientä palasta - tai paria?!

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin tällaisessa päivässä - rakas isosisko pääsi yllättämään kantaessaan minullekin lahjan (vaikka olin sanonut etten mitään tarvitse)... Paketista löytyi nimittäin näpsäkän oloinen blenderi kahden juomapullon kera! Ja nyt illalla pakettia availlessani ja vekottimeen tarkemmin tutustuessani hoksasin, että tämähän on juuri se mitä olen kaivannutkin - välipalana minulla on Terhin menyyssä aina smoothie, ja tähän asti ongelmana on ollut se, että siihen mukaan kuuluva banaani tummuu inhottavasti päivän aikana. Eli vaikka smoothie olisikin mukana ja tehtynä, niin se on muuttunut kauniin pinkistä iljettävän rusehtavaksi iltapäivään mennessä. Eikä siitä sitten enää nauti samalla tavalla, makukin kun on - no, ruskea. Vaan eipä ole enää, kun vien uudenkarhean pinkin vekottimeni työpöydän nurkalle (on siihen JUURI oikean kokoinen, sopivan "mini") ja varaan mukaan aina vain smoothietarvikkeet. Surrurrur... Tsa-daa! Aina tuoretta ja pinkkiä smoothieta. Viherpirtelöt voin blendata kotona jatkossakin Vitamixilla, varsinkin kun nuo lehtikaalit vaatii himppasen tehokkaamman pelin silppuuntuakseen tarpeeksi pieneksi. Toisin sanoen kiitos Johanna (ja perhe), tämä oli aivan täydellinen lahja!!

Rakastuin raakapuuroon!

Otsikko sen jo sanoo - NYT on sen ruokapostauksen aika jo viimeinkin!!

Eli. Kyllähän se ruoka maittaa edelleen, kuten edellisen kirjoituksen pitsaövereistä voi päätellä. Mutta kuten sanottu, taisi tulla tuo hiilaritankkaus tarpeeseen, sillä nyt on taas ihan eri meininki salilla. Meidän pikkutiimi jyrää menemään kuin juna(n vessa), koitettiinpa kehittää sille jo omaa nimeäkin. Team Fit kun on jo varattu niin ehdottelin Team Fat -nimeä tilalle. Yllättäen ei kelvannut muille... Nimi siis edelleen hakusessa, hyviä ehdotuksia otetaan mielenkiinnolla vastaan!

Niin se ruoka. Hitto. Eikun hitsi. 

Siis että rakastuin raakapuuroon. Joku saattoi nähdäkin kun postasin Faceen kuvan ensimmäisestä yritelmästäni, joka oli otettu suoraan kirjasta Fuel Food. Ei siis muuta kuin sörsselit Vitamixiin blendaten ja lopuksi sekoitellen, ja lautaselle jääkaappiin yöksi tekeytymään. Aamulla päästäisiin nauttimaan... Tai no, otetaanpas vielä hetkeksi takaisin tuo "nauttiminen"!

Ihan aikuisten oikeesti... Voi jessus. Olen ensinnäkin erittäin tykästynyt kuumaan puuroon, johon länttään jäiset mustikat päälle, eli että ne sulavat siihen ja jäähdyttävät puuron sopivaksi lusikoida. Ensimmäinen ongelma - kylmyys. Sen lisäksi että lautasella näytti olevan kasa ripulip***aa se oli myös kirjaimellisesti aivan jäätävää syödä!! Pakotin itseni syömään kaiken ja hoin koko ajan itselleni, että kaksikymmentä lusikallista pitää maistella että makuun tottuu, niinhän sitä aina tolkutetaan kun totutetaan lapsia uusiin ruokiin. No daa-a. Kaksikymmentä oli kyllä tässä tapauksessa erittäin pahasti alakanttiin... Lisäksi palelin koko hemmetin päivän töissä, voin vaikka lyödä vetoa että autoon istuessani klyyvarini oli sinistynyt mustikoiden kanssa sävy sävyyn!!

Juuei näin. Seuraavana päivänä on aivan pakko kokeilla jotain muuta. No samalla kirjalla jatkettiin, tsemppasin itseni sammakonkutupuuron pariin eli chia-puuro oli seuraavana listalla. Makuna ei paha, mutta myönnän - suutuntuma noihin niljakkaantuntuisiin lylleröpalleroisiin vaatii tottumista. Sekoittaminenkin taisi olla hieman vajavaista, koska protskujauhoklönttejäkin puuroon jäi. Yih. Lisäksi vaatii ehdottomasti vaniljaa, jonka korvasin tällä kertaa kanelilla. All in all, voisin kyllä kokeilla uudestaankin, muttei ehkä nyt ihan heti kuitenkaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kokeiluja, kun oppii jokaisesta yrityksestä aina jotain uutta - eli paranee pikkuhiljaa. Seuraavan on paras jo onnistua, muutoin iskee epätoivo!

Niin. 

Onnistuihan se sitten viimenään, kun totesin, että miksi muuttaa sitä yhdistelmää josta tykkään ja johon olen tottunut? Jos sen vaan söisi kylmänä eli aamullisen puuronkeiton sijaan heittäisi tarveaineet lautaselle illalla ja nauttisi sen aamulla, tosin jääkaappikylmänä? Tätä on vaan pakko testata, ei kai se pahemmaksikaan voi enää muuttua... Eikä tosiaan muuttunut. Heitin kokeeksi lautaselle kaurahiutaleita, tyrni-pellavarouhettä, chiansiemeniä, ropsauksen kanelia mausteeksi ja raejuustot, lisäsin puolet maitoa ja puolet vettä ja ripottelin päälle mustikat. Siitä jääkaappiin yöksi ja aamulla nauttimaan. Ja nimenomaan nauttimaan!! Siinä se minun täydellinen puuroni on, maistuu sekä kylmänä että kuumana <3. Tältä se näyttää illalla, aamun kuvaa en ole onnistunut vielä nappaamaan, koska yleensä ehdin herkkuni vetäistä ennenkuin ajattelenkaan kameraa. Ja hyvä kai niin, mahaanhan se puuro kuuluu eikä valokuviin!

Ohessa perusohje, jota muuntelen aina vähän siten mitä mieleen tulee - nyt lautasella on pellavan tilalla hamppurouhetta ja maidon tilalla mantelimaitoa. Pitää vaan uskaltaa kokeilla!

Raakapuuro

1 dl kaurahiutaleita

1 rkl chiansiemeniä

1-2 rkl pellavarouhetta

50 g raejuustoa

ripaus kanelia, kardemummaa, vaniljaa tms.

2 dl nestettä (esim. normimaitoa, kauramaitoa, mantelimaitoa, vettä tai näiden yhdistelmää)

(1-2 rkl protskujauhetta)

Sekoita lautaselle, ripottele päälle 100 g mustikoita ja törkkää jääkaappiin yöksi. 

Kymmenen viikon tehostartti

Sellainen alkoi nyt maanantaista - kunhan olin ensin antanut itselleni hieman armoa lomailun merkeissä. Oltiin jo monta vuotta mietitty rakkaan isosiskon kanssa, että pitäisi ottaa ja viedä äitimme kylpylälomalle. No, tänä vuonna se sitten viimeinkin järjestettiin, pakattiin kamat autoon ja suunnattiin Jyväskylän Laajavuoreen vanhoille kotihuudeille.

Eipä ole paljoa paikat muuttuneet 20 vuodessa, samat kauppakeskukset joissa junnuna notkuttiin (Torikeskus, Kolmikulma, Jyväskeskus) oli edelleen voimissaan, ja olipa niissä vielä jotain tuttuja kauppojakin vielä tiukasti paikoillaan! Ja koska kylpylälomalla oltiin, niin ohjelmassa oli syömisen, hemmotteluhoitojen, teatterin ja vanhojen kotinurkkien kiertelyn ohessa myös liikuntaa: vesijuoksua, ulkoilua, kuntosalia ja - koska kaikki kolme sitä isommalla tai pienemmällä innolla harrastavat - geokätköilyä.

Kaikenlaisiin paikkoihin sitä itsensä tunkeekaan... No, tulipa käytyä, eikä päässyt ahtaanpaikan kammokaan iskemään!

Sitten siihen tehostarttiin. Tältä näyttää taas seuraavat kymmenen viikkoa, syödä saa mutta listasta ei juurikaan poikkeuksia luvassa... Coolboxit esiin ja eväät kantoon!

Ja tällä kertaa olin sen verran fiksu, että nappasin vatsalihaksista ennen -kuvan. Paljastetaan sekin tosin vasta tuon 10 viikon jälkeen, jos siitä vaikka jonkun eron pystyisi havaitsemaan... Eli siis kyllä - taas vajosin pykälää alemmalle tasolle näiden selfieiden kanssa. Tsiisus... 

Jatketaan harjoituksia, ja lupaan pyhästi koittaa taas aktivoitua näiden postausten kirjoittamisessa!

Tiimitreeniä takana 2 viikkoa

Ensi alkuun olin kyllä hiukka skeptinen tuon tiimihomman kanssa, että onko se nyt sitten kuitenkaan se oikea paikka minulle. Nyt kun toinen viikko on takana, ja asiaa kuultu paitsi ravinnosta myös saatu vinkkejä/kertausta tekniikoista niin tunnustan - tämä on minulle se ihan oikea paikka. Onhan noita jo nosteltu ja pääasiassa tekee liikkeet oikein, mutta tiimivetäjiltä saadut hienosäätövinkit on osuneet ja uponneet ihan täysillä. Tänäänkin sain kullanarvoisia vinkkejä sekä Sampolta että Johannalta operaatiota Päin persettä ajatellen!! Kyllä tämä kontti tästä kuntoon saadaan kesään mennessä!

Ruokapuoleltakin luulin, että tiedän kaiken tarpeellisen, mutta tsadaa - niin taas sieltäkin tuli uutta varsin arvokasta tietoa, jota on kivä päästä kokeilemaan käytännössä. Ja saa taas jotain uutta lautaselle laitettavaksi, välttämättä ei enää tässä vaiheessa jaksa nuo pelkät parsakaalit ja porkkanat innostaa, mitä kasvispuoleen tulee. Kaupan kautta siis kotiin huomenissa. Tässä onkin nyt tavoitteena löytää ja hioa kuntoon ne jutut, joilla saan ruokaa rakastavan minäni pysymään oikeilla raitella, niin voisin uskoa että muutos entiseen alkaa olla pysyvä. Jostain kun on kuullut, että vuosikaan ei vielä riitä pysyvään elämäntapamuutokseen, vaan sitä pitää jaksaa kaksi vuotta ennenkuin voi sanoa muutoksen olevan pysyvä. Kohta ollaan siis puolessavälissä, ja kyllähän tässä tiettyä rutiinia alkaa jo onneksi hahmottua.

Tämän päivän salitreenit piti sisällään jalkarääkin, ja kyllähän nuo koivet sai taas prässissä kunnolla haltuun. Sampon avustuksella taas vedettiin 150 kg lisäpainoilla (eli kelkka vielä tuohon päälle, olisiko se sen 40 kg), ja toistomäärätkin kasvoi edellisestä - feeling like a winner!! On tämä itsensä ylittäminen kuulkaa aika hienoa...

Iltapäivällä sitten vielä luistelemaan lasten kanssa, huomenna taas vuorossa joogaa. Siis jos sitä vaan pystyy. Siitäpä muuten tulikin mieleeni taas yksi note to self: muista venytellä illalla!!

Ps. Muistakaapa tuo tammikuun haaste edellisestä postauksesta / Facebookista, toistaiseksi Maria on ainoa joka on haastanut itsensä kokeilemaan jotain uutta... Rohkeasti mukaan, tuon uuden kun ei tarvitse olla mitään urheiluun liittyvää, vaan voi olla vaikkapa pulkan kyytiin hyppäämistä vuosikymmenten tauon jälkeen!!

Takana viikko kasvissyöjänä

Otsikko puhukoon puolestaan. Eli viikko on menty puhtaasti kasvisruoalla, samalla kun ruokavalio muuttui ns. normaaliksi. Eli kaloreita pitäisi ruoasta saada noin 2000, mikä vastannee meikäläisen kokoisella ihmisellä tosiaan normaalia perusaineenvaihduntaan tarvittavaa määrää. Alkuun huomasi, että kalorimäärän muutos pakotti käymään paskalla (sori vaan detaljitaso tällä kertaa, toisaalta - milloinkas sitä on tässä blogissa turhia kaunisteltu!!) useampaankin kertaan päivän aikana, ja kauhistelin jo mielessäni sitä, kauanko moinen paskanakki mahtaa jatkua. Muutaman päivän - luojan kiitos.

Sitten se vegeaspekti. Voin ilolla tunnustaa että kertaakaan ei ole tehnyt oikeastioikeasti mieli lihaa, vaikka sitä joka päivä olisi sekä työpaikan ruokalassa että kotona lasten ruokien seassa tarjolla. Olokin on kyllä se mukainen: ei hitaasti sulavaa mättöpalloa mahassa ruokailun jälkeen, toisin sanoen kevyt olo kaikenkaikkiaan. Eikä tee mieli makeaakaan, vaan verensokeri pysyy hyvin hallinnassa. Enkä ole lainkaan huolissani tarpeellisen protskumäärän saamisesta, koska maitotuotteet, kananmuna ja noin kerran viikossa myös kala kuuluu ruokavalioon. Me likes. Näinköhän minusta tuli (semi)kasvissyöjä kertaheitolla...?

Treeniasiaa vielä vähän, ennenkuin lätkäisen tuohon alle tämän postauksen ruokavinkin. Saliohjelmaa on nyt rukattu, ja rehellisesti sanottuna aika kauhulla tuota katselin. Voimaa - juuh... Sitä selvästikin lähdetään hakemaan. Ankkataaperrus ja gorillakädet taitaa tehdä paluun tähän huusholliin. Joogaakin olen käynyt salilla tekemässä aina kun siihen on ollut tilaisuus, ja Hannen kurssilla saadut muutamat uudet asanat on kyllä aivan mahtavia. Ja yllättäen ulkonäkö pettää, eli vaikka nuo näyttävät sivusta katsottuna suht simppeleiltä niin ovat kyllä ihan kaikkea muuta... Tässäkin mielessä - challenge yourself.

Pintaa syvemmälle. Sinnehän tuo osuu ja uppoaa - kaikki edelläkirjoitettu!

Sitten loppuun vielä se testattu ja hyväksi havaittu ruokavinkki. Linssithän on tunnetusti hyvä proteiinin lähde kasvissyöjälle, ja pääsin kerran maistamaan Heidin laittamaa intialaista linssimuhennosta eli dahlia (joskus näkee kirjoitettavan myös dal tai dhal) ja se oli kyllä aivan uskomattoman herkullista!! Näin myös vilaukselta sen ohjeen, mutta hölmöyksissäni en kirjoittanut sitä itselleni, eli tämä allaoleva versio on enemmän tai vähemmän muistin varassa tehty. Hyvää siitä silti tuli! BTW oheisesta ohjeesta saa useamman annoksen, itse olen lämmitellyt tuosta määrästä muhennosta lisäkettä muutamalle aterialle, elikkäs jos vain itselleen haluaa tätä tehdä niin määriä kannattaa rukata sen mukaan uusiksi.

Dahl punaisista linsseistä

öljyä

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

2 tl currya

1-2 tl chiliä

1 tl kurkumaa

1 tl jeeraa

1,5-2 dl punaisia linssejä (huuhdeltuna)

n. 5 dl kasvislientä

tuoretta persiljaa tai korianteria

Paista pilkottu sipuli ja valkosipuli pehmeäksi pannulla miedolla lämmöllä tilkassa öljyä. Lisää joukkoon mausteet ja paista niitä hetki. Lisää joukkoon huuhdotut linssit ja lisää kasvislientä muutama desi. Jätä hautumaan miedolle lämmölle ja lisää joukkoon lisää kasvislientä sitä mukaa kun neste imeytyy linsseihin. Hauduta niin kauan kun linssit on kypsiä (noin 10 minuuttia) tai kunnes ne ovat sopivan mössöä omaan makuusi (itse hauduttelin 25-30 minuuttia eli ihan pehmeiksi asti). Ripottele valmiin muhennoksen pinnalle persiljaa tai korianteria.

Ekstravinkki: voit loppuvaiheessa lisätä nesteeksi kasvisliemen sijaan myös kookosmaitoa!