maanantai 31. lokakuuta 2016

Tienhaarassa

Oletko koskaan katsonut elämääsi taaksepäin ja havainnut, millaista loogista (tai epäloogista) polkua pitkin olet kulkenut - tai kulkeutunut - nykyiseen pisteeseen?

Oletko koskaan pohtinut tarkemmin miksi? Mitä valintoja olet tehnyt päätyäksesi tähän? Tai mitä jättänyt tekemättä? Vai oletko sitä mieltä, että et ole juurikaan mitään tehnyt, vaan että elämä on heittänyt sinut sattuman ja sattumusten kautta nykyiseen tilaasi?


Oma polku ei välttämättä näytä väistämättömältä sarjalta tapahtumia, mutta kun niitä alkaa yhdistelemään uudesta perspektiivistä, saattaa havaita, että ilman tiettyjä tapahtumia jotain suurempaa olisi hyvin suurella todennäköisyydellä jäänyt tapahtumatta. Näitä tapahtumia ei välttämättä juuri tuolla hetkellä havaitse, mutta kun katsoo taaksepäin tarpeeksi laajan linssin läpi ja tarpeeksi pitkän ajan kuluttua, voi havaita noiden tilanteiden olleen niitä tienhaaroja, joiden kautta olet kulkenut nykyiseen pisteeseesi.

Samalla tavalla voit kenties ajatella nykyhetken tapahtumista - joku niistä saattaa olla se tienhaara, joka määrittää tulevan polkusi suunnan ja sen, ketä ja mitä matkan varrella tulet kohtaamaan. 


En suinkaan väitä, että kaikille sopii yksi ja sama polku. Kaikille on omansa. Mutta aika ajoin jokaisen meistä on hyvä tarkistella sitä tietä, mitä on jo kulkenut nähdäkseen paremmin minne on menossa. Nimittäin ilman menneen hyväksymistä ja ymmärtämystä siitä, että se on kokonaisuutena - jokaisessa tienhaarassa tehdyn valinnan kautta - tuonut sinut nykyhetkeen, et voi päästä menneestä irti. Jatkaa eteenpäin ilman haikeutta tai katumusta. Olla todella vapaa jatkamaan matkaa. 


Milloin sinä viimeksi katsoit taaksepäin?

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Uuteen nousuun


Sattuneesta syystä päivittäinen selviytymisstrategiani on ollut jo jonkun aikaa "One breath at a time". En tiedä mitä kaikkea olen tällä välillä menettänyt (paljon, todennäköisesti), kun kaikki huomio on mennyt siihen, että saan päivittäiset toimet kunnialla hoidettua eli että
a) syön,
b) teen duunit niin, ettei niissä ole valittamisen sijaa eli keskityn niihin niiden vaatimalla tarkkuudella ja innolla,
c) vietän aikaa lasteni kanssa, 
d) liikun ja
e) lepään riittävästi.

Ihan yhtä sattuneesta syystä kohdat a), d) ja e) ovat jääneet vähemmälle huomiolle, eli kun ei vaan jaksa. Ehkä tuo nukkumisen puute on ollut seurausta noista kahdesta muusta, eli kun ei syö ("kun ei ruoanlaittoon jaksa/ehdi käyttää aikaa") eikä liiku ("onhan mulla fyysinen työ jossa tulee liikuttua päivittäin ainakin se 4 tuntia, plus sitten joogatuntien pito siihen päälle") niin eipähän sitä oikein nukutakaan. Ja ehkä myös kaikella tunnekuormituksella on myös ollut oma osansa, kesän valoisista öistä puhumattakaan.

Onneksi tunnelin päässä on viimeinkin valoa.

Menneellä viikolla olen nimittäin käynyt taas useamman kerran sekä kiipeilyseinällä että joogaamassa. Ja yllättäen ruoka maistuu taas - viime viikollakin havaitsin, että mahani alkoi ensimmäistä kertaa ehkä puoleen vuoteen ilmoittelemaan itsestään, ja vieläpä säännöllisesti noin 4h välein!! 

Tästä se lähtee taas, vaikka tuntuu siltä, että kunto on lähes nollassa (ainakin kiipeilyseinällä). Pitkä astangaharjoitus tosin tuntui yllättävän hyvälle, vaikka aiemmin en ykkössarjasta ole juurikaan välittänyt - nyt koko harjoitus vaan tuntui lentävän eteenpäin, eikä kehossa tuntunut kiristystä... Jopa käsilläseisonnat on edistyneet, vaikken niiden eteen ole säännöllisesti mitään tehnytkään. Tykkään <3 !!


Joogan ja kiipeilyn lisäksi ensi viikolla korkkaa salikausi, kuulostellaan ensi kerralla mitä kivaa siellä mahtaa taas tapahtua!