Paluu arkeen

Arjen autuutta: istuttaa perse aamulla ratin taakse, ajaa pimeässä töihin, jumittaa päivä sisätiloissa, kammeta itsensä päivän jälkeen taas rattiin ja ajaa pimeässä (ja vesisateessa/lumituiskussa) kotiin, käydä joogassa tai salilla, valmistella joulua, viettää aikaa lasten kanssa... Mihin helvettiin se lomafiilis katosi?!

Toivottavasti tilannetta helpottaa edes hieman se, että huomenillalla pääsee Sannan karonkkaan virkistäytymään. Totesin kauhukseni tosin kutsun saadessani, että jumalauta, mullahan ei ole yhtäkään sellaista iltapukua joka menisi päälle - se yksi joka kaapista löytyy on ajalta ennen muksuja, eli tuo katiskan malli on sen verran muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana ettei toivoakaan. Ne ainoat siistit mustat juhlakengätkin on lojuneet saman ajan vintin perukoilla, eli eipä nekään taida olla edustuskelpoiset... Kauppaan mars, lisää stressiä tiedossa! Tai niin luulin - totesin pukuja sovitellessani että DÄÄM, määhän näytän hyvältä koon 38 mekoissa! Me likes!! Suomennettuna - iltapuku: check. Kengät - check. Hiukset - no, niiden suhteen tilanne voisi olla parempikin, mutta onneksi ihana hovikampaajani Anna lupasi kiireisenäkin järjestää sen verran aikaa, että saadaan liuhuletti siististi kiinni. Viimeinen rasti ruutuun olikin sitten mukavasti järjestynyt yöpymispaikka oman väitöskirjani ohjaajan Marin sohvan kulmalle, eli all set to go. Ehkäpä rohkaistun laittamaan vielä kuvaakin tänne, motivoimaan itseänikin taas jatkotreenejä ajatellen - varsinkin kun parin viimeisen viikon epäsäännölliset ja ei-niin-tarkat ruokailut ovat saaneet vaakaa heilahtamaan takaisin väärään suuntaan!

Loppuun vielä pikapikaa väsätty piirakkaohje herkkusuille - fetajuustossa alkoi parasta ennen -päiväys paukkumaan niin sille piti keksiä jotain. Tällainen siitä syntyi, kuvan lisään kunhan saan sen ladattua kamerasta tietokoneelle:

Fetajuusto-punasipuli-pinaattipiirakka

Pohja:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja (vaihtoehtoisesti kaurajauhoa + 1 tl psylliumia, kuten itse käytin)
1 kananmuna
1 rkl vettä

Täyte:
2 punasipulia
2-3 rkl oliiviöljyä
8 aurinkokuivattua tomaattia
½ rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl basilikaa
½-1 pss pakastepinaattia
1 prk fetajuustoa valutettuna
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
pinnalle rouhittua mustapippuria

Nypi voi ja jauhot sekaisin, sekoita joukkoon kananmuna ja vesi. Painele voidellun paistovuoan (n. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Kuullota ohuiksi viipaloidut punasipulit pehmeiksi oliiviöljyssä, lisää joukkoon paloitellut tomaatit, hunaja, mausteet ja pinaatti. Levitä valutettu feta ja kasvispaistos vuokaan, kaada päälle keskenään sekoitetut kananmunat ja ruokakerma. Rouhi pinnalle mustapippuria. Paista 200 asteessa n. 30-35 minuuttia.

Rakkaudella kokoon riipaistua

Mikä niin? No se ruoka tietenkin. Siihen palailen tuossa kohtapuoliin, ensin pakolliset treenikuulumiset!

Pitkästä aikaa oltiin perjantaina Annin kanssa salilla yhtäaikaa mutta ei yhdessä. Eli siis itse kun väänsin selkä/vatsatreeniä niin toinen osapuoli treenaili jalkoja. Ei niin kivaa kuin yleensä, mutta menihän se siinä - tosin se viimeinen 20 % jäi oikeasti tekemättä. Kyllä toki paikat sai kipeytymään juuri sopivasti, mutta jotain jäi puuttumaan. Korvien välin huolto kenties?

No, onneksi päästiin se hoitamaan eilen, kun vietettiin mukava iltapäivä ihan vaan tyttöporukassa shoppaillen. Ihan vaan yksiä kenkiä - niitä maailman täydellisimpiä saappaita - lähdin ostamaan, mutta mukaan tarttui myös takki, biletoppi (marraskuuta varten, vink vink Maarit) ja muutamat farkut. Plus lapsille vähän päiväkotivaatetta. Ihan parasta nuppihuoltoa siis!!

<3 El Naturalista <3 

Tänään ohjelmassa olisikin vielä salitreenit, sitten alkaa taas kokonaan joogalle pyhitetty viikko: maanantaina ja keskiviikkona salille, ja perjantaina Frankin kurssille. Ihanaa päästä tutustumaan uuteen opettajaan ja poimimaan hänen opetuksestaan ne omaan harjoitukseen sopivimmat palat!! 

Sitten se rakkaudella kokoon riipaistua -osuus... Sattuneesta syystä eilen tuli syötyä "vähän mitä sattuu", mutta eipä tuo taas painossa näy. Kahdentonnin ruokavalio ei ole heilauttanut painoa mihinkään, eli lukemissa miinus 7,5-8 kg ollaan pysytty (Ryhtiliikkeen alkuun verrattuna siis). Siksipä olen pikkuhiljaa uskaltautunut astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle tarkoista ohjeiden seuraamisesta kokeilevaan ruoanlaittoon, eli tässä teillekin jakoon yksi tuottoisa kokeilu - ei ehkä maailman terveellisin sellainen, mutta hiiskatin hyviä olivat!! Ja riipaistu tosiaan kasaan aineksista, joita kaapista sattui löytymään, lapsille ja miehelle kinkkuversiona ja itselleni mallia kasvis. Annosmäärää on vaikea arvioida, koska tosiaan tein kahta eri täytettä, ja tuo kasvistäyte oli jäänyt edelliseltä päivältä jämiksi - eli sanoisin että alla olevista määristä tulee muutama annos.

Kasviskiepit yrtti-kikhernetäytteellä

3 kpl torttutaikinalevyjä

Yrtti-kikhernekastike:

50 g kikherneitä (keitettynä tai purkista)

1 rkl tummaa soijarouhetta

1 valkosipulinkynsi

Oliiviöljyä paistamiseen

50 g tomaattimurskaa

Ripaus kaapista löytyvää mausteseosta, esim. Sambal oelek tai Garam masala

½ dl yrttejä (mieluiten tuoreita tai pakastettuja), esim. basilika, persilja, ruohosipuli, rosmariini

Ripaus suolaa

Ripaus mustapippuria

Täytteeseen lisäksi:

50 g tuorejuustoa TAI

25 g juustoraastetta + 2-3 rkl ruokakermaa

Tee ensin kastike: Kuullota viipaloitu valkosipuli öljytilkassa miedolla lämmöllä, lisää tomaattimurska, mausteseos ja huuhdotut kikherneet sekä soijarouhe. Kiehauta ja hauduta muutama minuutti. Lisää hienonnetut yrtit ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen kastikkeeseen tuorejuusto tai kerma/juustoraastesekoitus.

Kaulitse sulaneita torttutaikinalevyjä pituussuuntaan noin puolet pidemmiksi. Levitä 2-3 rkl täytettä jokaiselle levylle (jätä loppupäähän n. 2 cm tyhjää) ja rullaa ne kiinni pituussuuntaan. Jos haluat voit "liimata" rullan kiinni vesitilkalla (kuten joulutortut). Leikkaa kustakin rullasta 4-5 viipaletta ja lado rullat pellille kupeelleen. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Ps. Jos perheessä on lihansyöjiä niin kinkkutäytteeseen iskin kastikkeen tilalle kinkkukuutioita ja juustoraaste/kermasekoituksen, sekä mausteeksi ripauksen valkopippuria sekä paprikaa. Hyvin näytti maittavan nekin, ja lisääkin saa kuulemma tehdä! 

Nautitaan raakana

Raakaa treeniä ja raakaa ruokaa. Siinä päivän aiheet.

Aloitetaan treenistä. Vaikka Terhin eilen lohduttikin, että "hyvin sä vedät", niin hanuriosasto ei ole tänään ihan samaa mieltä aiheesta. Annin kanssa sunnuntaina vedetty jalka/pakaratreenikin tuntui vielä alla, ja eilen illalla ruuvattiin taas hanuriosastoon pyöreyttä. Uusia kivoja liikkeitä siis... Niiden joukosta löytyi kyllä hyvinkin pikaiseen uusi viha/rakkaussuhteen kohde, joka on pakko varmaan päästä tekemään jokaisessa pakaratreenissä tästä eteenpäin. Aiempaa sumokyykkyä toki unohtamatta!

Raa'asta treenistä sitten siihen maukkaampaan osastoon. Olen tässä koittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti kokeilla myös erilaisia raakaruokia, etenkin sellaisina päivinä kun teen töitä kotoa käsin ja lapset on päiväkodissa. Eli ei tarvitse selitellä kenellekään mitä syö ja miksi! Alkujaan pääsin maistamaan raakaruokaa Magnuksen ruokakurssilla, ja yllätyin siitä, miten mahtavia makuja ruokiin saa ilman että niitä tarvitsee kypsentää. Siitäpä syystä olen hommannut tässä viimeisen vuoden mittaan useammankin raakaruokakirjan, ja voisinpa vähän myös arvostella niitä tänne. Tässäpä ensimmäinen:

Mistä erityisesti tykkäsin: kirja on suomenkielinen, siellä on selkeät ohjeet ja herkulliset kuvat. Ohjeet on helppoja, ainekset (tai ainakin leijonanosa niistä) löytyy ihan normikaupoista, ja kirja kattaa kaikenlaiset ruoat aina aamupalasta iltapuuroon ja keitoista jälkiruokiin. Helppo opus siis aloittelevalle raakailijalle! Itse olen kuolannut etenkin noita jälkkäreitä ja kräkkereitä, mutta päädyin käytännön syistä aloittamaan kokeilut avokadopastasta. Ja vaikka äsken mainitsin, että lähes kaikki ainekset löytyy kaupasta, niin eipä niitä kaikkia sitten omassa kaapissa ollut... Ei muuta kuin soveltamaan, tämän pitäisi olla helppoa - ja sitäpä se olikin. Alla oma soveltamani ohje teillekin, aivan mielettömän ihana ruoka - kokeilkaa jos ette usko! 

RAWokadopasta

(1 annos)

Pasta:

1 pieni kesäkurpitsa

1 valkosipulinkynsi

1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)

Ropsaus suolaa

Loraus oliiviöljyä

Avokadokastike:

1 avokado

3 rkl sitruunamehua

2-3 rkl oliiviöljyä

1/4 tl kuivattua chiliä
Ripsaus suolaa

Mustapippuria myllystä

Ripsaus paprikajauhetta

Ropsaus kuivattua korianteria (lehtiä)

Nippu villirucolaa

1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)

Pasta: Leikkaa kesäkurpitsa ohueksi suikaleeksi julienne -leikkurilla tai vaikkapa perunankuorimaveitsellä. Lisää joukkoon puristettu valkosipulinkynsi, suola ja siirappi, sekoita ja anna tekeytyä kulhossa kastikkeen tekemisen ajan ja lisää lopuksi joukkoon oliiviöljy.

Kastike: Laita kulhoon sitruunamehu, öljy sekä chili, mausteet ja siirappi. Lisää kuutioitu avokado ja silputtu rucola. Sekoita, maistele ja mausta omaan makuusi sopivaksi (ripsaus on siis pienempi määrä kuin ropsaus, sanoisin että ripsaus on noin 1/4 tl ja ropsaus 1/2 tl). Tarjoile heti.

Ps. Sen verran vielä lisään tähän loppuun, että laitoin itse lautaselle vielä lisäksi mozzarellaa protskulähteeksi, muutoin taisi olla tämän annoksen arvintoarvot kohdillaan!

Laatuaikaa

Vapaapäivän viettoa perheen kanssa. Parasta laatuaikaa <3 .

Eilinen salitreenikin uusine vääntöineen sai aikaan mukavan väsyneen tunteen käsiin. Ei sentään gorillakäsiä, mutta se mukava tunne että jotain on tehty. Vatsalihaksetkin sai kipeäksi kun Anni linkkasi illan päätteeksi tämän Youtube -pätkän Facebookiin!

Aamulla sai nautiskella kahvikupillisen sängyssä, aamiaiseksi tekaisin banaanilettuja ja lounaaksi uunissa muhi kasvislasagne (alla taas ohjetta kehiin). Siihen sivuun hyvää vihreää salaattia niin kyllä maistui! Ja ettei laatuajasta nauttiminen jäisi ihan kesken niin jälkkäriksi nautittiin jätskiä ja marjapaistosta, tietenkin vastajauhetuista pavuista keitellyn espresson kera... Mmmm... 

Muuta uutta? No ei. Elämä hymyilee kilpaa auringon kanssa, mitäpä siihen mitään lisäämään.

Kasvislasagne

(pieni vuoallinen)

Täysjyvälasagnelevyjä 6-8 kpl

Kasviskastike:

öljyä 

1 pieni kesäkurpitsa

4 tl aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä

n. 2 dl tomaattimurskaa

n. 3 dl kasvislientä (vettä + puolikas kuutio)

ripaus merisuolaa, mustapippuria, valkipippuria ja paprikaa

ropsaus sokeria tai 1 tl hunajaa

Juustokastike:

30 g voita

½ dl vehnäjauhoja

5 dl maitoa (puolet tavallista, puolet soijamaitoa)

150 g emmentalraastetta

murskattua viherpippuria

Tee ensin kasviskastike: pilko tai raasta kesäkurpitsa ja paista sitä pannulla öljyssä kunnes se pehmenee. Lisää joukkoon aurinkokuivatut tomaatit sekä hetken päästä tomaattimurska. Sekoita hetki ja lisää kasvisliemi. Mausta oman maun mukaan (listassa ne mitä itse laitoin, tein siis sellaista mitä lapsetkin suostuvat syömään).

Tee juustokastike: sulata voi kasarissa, sekoita joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele hetki. Lisää joukkoon maito pikkuhiljaa lisäillen, sekoita koko ajan. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen, anna kiehua muutama minuutti. Ota pois levyltö, lisää juustoa n. 100 g ja viherpippuri. 

Voitele uunivuoka, laita pohjimmaiseksi kasviskastiketta, sen päälle juustokastiketta ja niiden päälle levyjä vierekkäin. Tee samaan tapaan pari kolme kerrosta, laita päällimmäiseksi juustokastikekerros ja ripottele loput juustot pinnalle. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia, eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua!

Takana viikko kasvissyöjänä

Otsikko puhukoon puolestaan. Eli viikko on menty puhtaasti kasvisruoalla, samalla kun ruokavalio muuttui ns. normaaliksi. Eli kaloreita pitäisi ruoasta saada noin 2000, mikä vastannee meikäläisen kokoisella ihmisellä tosiaan normaalia perusaineenvaihduntaan tarvittavaa määrää. Alkuun huomasi, että kalorimäärän muutos pakotti käymään paskalla (sori vaan detaljitaso tällä kertaa, toisaalta - milloinkas sitä on tässä blogissa turhia kaunisteltu!!) useampaankin kertaan päivän aikana, ja kauhistelin jo mielessäni sitä, kauanko moinen paskanakki mahtaa jatkua. Muutaman päivän - luojan kiitos.

Sitten se vegeaspekti. Voin ilolla tunnustaa että kertaakaan ei ole tehnyt oikeastioikeasti mieli lihaa, vaikka sitä joka päivä olisi sekä työpaikan ruokalassa että kotona lasten ruokien seassa tarjolla. Olokin on kyllä se mukainen: ei hitaasti sulavaa mättöpalloa mahassa ruokailun jälkeen, toisin sanoen kevyt olo kaikenkaikkiaan. Eikä tee mieli makeaakaan, vaan verensokeri pysyy hyvin hallinnassa. Enkä ole lainkaan huolissani tarpeellisen protskumäärän saamisesta, koska maitotuotteet, kananmuna ja noin kerran viikossa myös kala kuuluu ruokavalioon. Me likes. Näinköhän minusta tuli (semi)kasvissyöjä kertaheitolla...?

Treeniasiaa vielä vähän, ennenkuin lätkäisen tuohon alle tämän postauksen ruokavinkin. Saliohjelmaa on nyt rukattu, ja rehellisesti sanottuna aika kauhulla tuota katselin. Voimaa - juuh... Sitä selvästikin lähdetään hakemaan. Ankkataaperrus ja gorillakädet taitaa tehdä paluun tähän huusholliin. Joogaakin olen käynyt salilla tekemässä aina kun siihen on ollut tilaisuus, ja Hannen kurssilla saadut muutamat uudet asanat on kyllä aivan mahtavia. Ja yllättäen ulkonäkö pettää, eli vaikka nuo näyttävät sivusta katsottuna suht simppeleiltä niin ovat kyllä ihan kaikkea muuta... Tässäkin mielessä - challenge yourself.

Pintaa syvemmälle. Sinnehän tuo osuu ja uppoaa - kaikki edelläkirjoitettu!

Sitten loppuun vielä se testattu ja hyväksi havaittu ruokavinkki. Linssithän on tunnetusti hyvä proteiinin lähde kasvissyöjälle, ja pääsin kerran maistamaan Heidin laittamaa intialaista linssimuhennosta eli dahlia (joskus näkee kirjoitettavan myös dal tai dhal) ja se oli kyllä aivan uskomattoman herkullista!! Näin myös vilaukselta sen ohjeen, mutta hölmöyksissäni en kirjoittanut sitä itselleni, eli tämä allaoleva versio on enemmän tai vähemmän muistin varassa tehty. Hyvää siitä silti tuli! BTW oheisesta ohjeesta saa useamman annoksen, itse olen lämmitellyt tuosta määrästä muhennosta lisäkettä muutamalle aterialle, elikkäs jos vain itselleen haluaa tätä tehdä niin määriä kannattaa rukata sen mukaan uusiksi.

Dahl punaisista linsseistä

öljyä

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

2 tl currya

1-2 tl chiliä

1 tl kurkumaa

1 tl jeeraa

1,5-2 dl punaisia linssejä (huuhdeltuna)

n. 5 dl kasvislientä

tuoretta persiljaa tai korianteria

Paista pilkottu sipuli ja valkosipuli pehmeäksi pannulla miedolla lämmöllä tilkassa öljyä. Lisää joukkoon mausteet ja paista niitä hetki. Lisää joukkoon huuhdotut linssit ja lisää kasvislientä muutama desi. Jätä hautumaan miedolle lämmölle ja lisää joukkoon lisää kasvislientä sitä mukaa kun neste imeytyy linsseihin. Hauduta niin kauan kun linssit on kypsiä (noin 10 minuuttia) tai kunnes ne ovat sopivan mössöä omaan makuusi (itse hauduttelin 25-30 minuuttia eli ihan pehmeiksi asti). Ripottele valmiin muhennoksen pinnalle persiljaa tai korianteria.

Ekstravinkki: voit loppuvaiheessa lisätä nesteeksi kasvisliemen sijaan myös kookosmaitoa!

Enempi parempi

Nimittäin saatiin Annin lisää seuraa tänään salille, kun Mallu liittyi porukan jatkoksi. Ja piiskahan siinä viuhui taas, kun takalistolle annettiin kunnolla kyytiä!! Enempi parempi siis, hyvä treeni ja iloinen mieli kaikilla sen jälkeen! Odotettavissa huomenna joogatunnilla jotain tähän suuntaan:

Takalisto-osastoon tai ainakin sille suunnalle "osui ja upposi" myös tämän päivän treenijuoman sekaan lorautettu kookosveden loppu... BIIIIG MISTAKE!! Jos nimittäin joku ei tiedä, miltä tuo kyseinen vesi maistuu, niin ostakaa ihmeessä purkki, maistelkaa ja miettikää hetken mikä tutunomainen jälkimaku siinä on. Uudestaan en tuota sotkua kokeile, vaikka miljoonan maksaisitte! Ihan ok viherpirtelöissä mutta pelkältään - juuei. Ei enää ikinä.

Päivän Kokeileva keittiö -osuuskin tuli vietettyä, kun lupasin jo viikolla kokata Annille jotain bulgurista. Salaatissahan tuo on aivan loistavaa sellaisenaankin, mutta päädyin kokeilemaan vuosia sitten maistamiani erinomaisen hyviä falafelin tapaisia kasvispihvejä, joissa jauhojen tilalla on keitettyä bulguria. Ohessa ohjetta, kannattaa kokeilla!

Falafel-pihvit bulgurista

1 1/4 dl bulguria

2 dl kiehuvaa vettä

1 prk kikherneitä valutettuna ja huuhdottuna (tai n. 120 g kuivattuja kikherneitä liotettuna yön yli)

1 sipuli

2-3 valkosipulinkynttä

1 tl suolaa

1 tl jauhettua korianteria

1-2 tl jeeraa

1 tl sitruunamehua

1 tl leivinjauhetta

silputtua tuoretta persiljaa

öljyä paistamiseen

Kaada kiehuva vesi bulgurin päälle ja anna kypsyä puolisen tuntia. Silppua sipuli monitoimikoneessa, lisää kikherneet ja hienonna hetken aikaa (karkeaksi palaseksi). Lisää valkosipuli, suola, korianteri, jeera ja sitruunamehu ja hienonna kunnes aineet on hyvin sekaisin mutta ei sosetta.

Lisää liotettu bulgur ja leivinjauhe, miksaa kunnes aineksista muodostuu pallo. Jos massa on liian pehmeää, lisää sekaan jauhoja (itse käytin kaurajauhoja) ruokalusikallinen kerrallaan. Lisää sekaan persiljasilppu ja sekoita. Anna taikinan levätä jääkaapissa muutamasta tunnista yön yli. 

Tee massasta palloja ja litistä niitä hieman. Paista tilkassa öljyä kohtuukuumalla pannulla muutama minuutti per puoli, eli kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Tarjoile esim. salaatin, tomaatin ja ranskankermakastikkeen kera!

Ps. Itselläni ei kaapista löytynyt persiljaa eikä jeeraa, eli jätin nämä pois. Korianterijauheen korvasin kätevästi tuoreella versiolla, jota sattui pöydällä vielä olemaan ruukussa, tämä toimi vallan loistavasti! Paistamiseen käytin hamppuöljyn ja oliiviöljyn sekoitusta, ja ranskankermakastike korvattiin Sweet Chili -kastikkeella. Ensi kerralla taidan livauttaa jo suoraan taikinaan tuota chiliä, sekä varata kastikkeeseen maustamatonta jogurttia ja sekoittaa siihen sopivasti mausteita. Namnam!

Kiputerapiaa

Taas huomaa ettei ole tullut salilla käytyä hetkeen... Terhi näemmä ruoski keskiviikkona niin perusteellisen selkätreenin, että vieläkin jumittaa. Eilisen rinta/ojentaja -iltatreenin jälkeen en meinannut saada jumppatoppia ja toppimallisia rintsikoita päältä, kun käsiä ei pystynyt nostamaan... Harkitsin jo hetken aikaa saksia, mutta tarpeeksi kauan kun apinan raivolla yrittää niin kyllä se lopulta onnistuu. Kevyehkön post-treeni -hien saattelemana.

Ja vaikka pahalta tuntui (ja tuntuu edelleen) niin kyllä se hyvää teki - ja tekee. Kiputerapiaa parhaimmillaan... Siihenkin itse asiassa sain pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen lisäapuja, kun elokuussa tilaamani triggerpistekirja kolahti postilaatikkoon. Taisin joskus aiemmin jo viitata triggereihin ja siihen, että niistä löysin viimeinkin syyn selkäjomotuksiin. No, nyt on sitten tavan kipuraamattu helposti käsillä, eli vaikka internetin ihmeellinen maailma on hyviä triggerisaitteja pullollaan, niin kyllähän tuo kirja helpottaa elämää paljon. Kyseessä siis tällainen opus, jos vaikka jotakuta sattuu kiinnostamaan:

Lihaton lokakuukin tuntuu käynnistyneen ihan hyvin, tosin eilen kauppareissulla kun hain tytöille Hesestä ranskiksia niin ajattelin hetken aikaa napata itselleni mukaan samalla salaatin. Sitten päässä alkoi kaikua että haloo...! Ei sitä nyt mitään kanasalaatteja napata mukaan, liha on nounou. Päädyinkin sitten kotiin päästyäni kokeilemaan jossain blogissa bongaamaani lämpimän kikhernesalaatin ohjetta, ja totesin sen olevan varsin käyttökelpoinen, sekä maultaan että ravintoarvoiltaan. Ohessa ohjetta - helppo, nopea ja riittävän yksinkertainen toteuttaa! 

Artisokka-kikhernesalaatti

(4 lisäkesalaattia tai yksi ruoka-annos)

1-2 rkl öljyä

1 prk latva-artisokan sydämiä suolaliemessä (5-7 sydäntä)

1 prk kikherneitä

50-100 g manteleita

ripaus merisuolaa

1 tl sitruunamehua

2 rkl tuoretta silputtua persiljaa

Valuta ja huuhdo latva-artisokat ja kikherneet. Ruskista herneitä pannulla tilkassa öljyä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia ja siirrä kulhoon odottamaan. Paloittele artisokat ja ruskista nekin öljytilkassa pannulla, sekoita herneiden kanssa. Murskaa mantelit ja halutessasi paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Sekoita artisokkien ja herneiden kanssa. Mausta suolalla, sitruunalla ja persiljalla (itse korvasin persiljan korianterilla, toimi loistavasti!). Tarjoa lämpimänä.

Voisinpa muuten kokeilla jakaa aina päivittäin jonkin hyväksi havaitun vegeruokaohjeen jota kokeilen, tämä kun on itsellenikin varsin uutta... Onneksi sain Annilta pari kasviskeittokirjaa lainaan, niistä on hyvä ammentaa uusia ajatuksia ja ideoita jatkoa varten!!

Syömisen iloa!

Nyt on viimeinkin lupa syödä taas kunnolla, hyppyläpsyhymiöt sille!! Kunnolla tarkoittaa siis oikeaa ruokaa, ei VHHta tai miinuskaloreita vaan normaali ruokavalio. On tätä odotettukin jo, viimeksi tänään kuolasin työpaikan ruokalassa kaverin lautasella makoillutta salaattiannosta - oliiveja, nuudeleita ja halloumia. Omnomnom... Melkein teki mieli ehdottaa vaihdettaisiinko, oman eväslaatikon pavut ja kana ei vaikuttaneet enää ollenkaan houkuttelevilta!

Päivän salitreenien aikaan juteltiinkin sitten Terhin kanssa asiasta, ja nyt siirrytään sitten lihasten lihottamiseen. Painoa on lähtenyt alkuperäisestä tähän aamuun mennessä 8,1 kg, ihan kelpo lukemat, ja suunnilleen tätä lukemaa koitetaan jatkossakin ylläpitää - siirtää vaan tuota painoa läskistä lihaksiin. Ja muuten, huomasitko? Kävin tosiaan pitkästä aikaa kunnolla salilla, vedettiin mukavahko selkätreeni ja kyllähän tuo taas heti takaosastolla tuntuu. Oumaigaad, jo nyt... Huomenna voi taas olla pykälää mielenkiintoisempi työpäivä.

Mutta siihen syömiseen vielä. Raakaruokaa olen haaveillut syöväni säännöllisesti jo pidemmän aikaa, ja nyt syksyn aikana siihen suuntaan onkin tullut siirryttyä yhä enemmän. Kaapista löytyy jos jonkunlaista ruoka-ainetta (isäntä raukka, toivottavasti tuo löytää sieltä vielä jotain suuhunpantavaa...), lisäksi on tullut tehtyä muutamia uusia hankintoja - nämä löytyy nyt kaapista ja onpa nuo olleet jo ahkerassa käytössäkin:

Toisin sanoen yläkuvassa julienneleikkuri, jolla saa näppärästi esim. kesäkurpitsasta spaghettia, sekä vihannesmandoliini, jolla saa kätevästi slaissattua tai viipaloitua kasvikset ja vihannekset tasalaatuiseksi esim. kuivuria varten. Noita ei voi kuin rakastaa, varsinkin kun minä ja veitset ei tunnuta sopivan välillä saman leikkuulaudan ääreen...

Ja mistä sitten tulee se otsikossa mainittu syömisen ilo? Tartun haasteeseen kaksi päivää myöhässä, mutta Lihaton lokakuu, here I come!!

Jostain kumman syystä viimeistään VHHn lihamäärä kypsytti ajatuksen kasvisruoasta täyteen kukoistukseen... Aiemmin olen sitä pohtinut ja miettinyt, että pitäisi kokeilla sopisiko se, mutta olen aina ajatellut tykkääväni lihasta liikaa. Nyt sitä on syönyt sitten oikeasti yliannostuksen verran, eli aika on kypsä tähän muutokseen. Lakto-ovona on tarkoitus lähteä liikkeelle, ja kalaa syödä edelleen (poislukien tonnikala, hyih olkoon sillekin tässä vaiheessa...), eli punainen liha ja kana - se on soromnoo. 

Lopuksi vielä haaste sille puolelle kuvaputkea: nyt reippaasti parhaita kasvisruokareseptejä jakoon kommenttikenttään - katsotaan kuinka pitkälle tämä kantaa!!

Gone pumpkins

Sain isältäni viime viikolla ihan järjettömän kokoisen viipaleen kurpitsaa (ehkä noin kahdeksasosa 50 kg mötikästä...), josta sitten piti kehitellä jotain kun ei sitä pilaantumaankaan raaskinut jättää... En ole mikään vannoutunut kurpitsan ystävä - poikkeuksena kesäkurpitsa - eli en alkuun ollut järin innoissani palasen koosta. No, vannomatta paras!

Aloitin vaatimattomasti kurpitsa-kesäkurpitsapaistoksesta, eli puolet ja puolet kumpaakin, pari punasipulia, vähän oliiviöljyä ja mausteeksi suolaa ja pippuria. Uunissa paistettuna al dente, ja ihan kelvollista sapuskaa. Makua parantelin vielä jälkikäteen seesamiöljyllä ja sweet chili -kastikkeella, ja johan alkoi kurpitsakin maistua. Luonnollisesti koska lounaalta ja päivälliseltä oli karsittu hiilarit pois niin tällä sai mahan kyllä täyteen!

Päivä 2. Kurpitsaa jäljellä 3/4... Voi apua. Google avuksi ja ideoita etsimään! Sattuman kaupalla olin ostanut kaupasta paria päivää aiemmin inkivääriä (ajatuksena omena-inkiväärihillon tekeminen), ja löysin kuin löysinkin herkulliselta kuulostaneen vinkin: kurpitsa-inkiväärikeitto höystettynä chilillä ja kookoksella. Avot, ainekset löytyy eli pata tulille ja maistelemaan! Mmmm... Taidan alkaa tykkäämään kurpitsasta!!

Keiton väri jäi vähän haljuksi, johtunee tuosta kurpitsan laadusta (ei talvikurpitsaa niinkuin alkuperäisessa ohjeessa, vaan pyöreää syyskurpitsaa), mutta makuun se ei tainnut paljoa vaikuttaa. Pehmeän tulinen soppa, lämmitti mukavasti jälkeenpäinkin - voin suositella! Ohjettakin voin koittaa kirjoittaa jos joku sellaista kaipaa?

Niin muuten. Tuohon soppaan olisi alkujaan kuulunut kookoskerma, mutta kaapista ei löytynyt kuin kookoshiutaleita niin törkkäsin sekaan niitä. Kermaosuuden korvasin sujuvasti mantelimaidolla, jota sitäkin kokeilin tehdä tässä kuluneella viikolla. Sepä olikin yllättävän hyvää, etenkin kahvin joukkoon lorautettuna ja kanelilla höystettynä. Tulee varmasti tehtyä tuota toistekin!

Ja sitten se loppuhuipennus, mitä kurpitsaan tulee. Puolet käytetty, puolet jäljellä. Nyt on pakko kokeilla perinteistä Pumpkin pie'ta, kun siihen on kerrankin ainekset ja mahdollisuus. Alkuperäistä pohjataikinaa muokkasin sen verran, että käytin vehnäjauhojen sijasta kaura- ja ruisjauhoja. Koska halusin myös isäni maistavan piirakkaa, käytin rasvana ihan perus-Oivariinia... Menköön tämän kerran. Täytteeseen pistin kerman sijasta taas mantelimaitoa, ja sokerin sijasta steviaa. Kanelin unohdin lahjakkaasti, mutta eipä tuo paljoa haitannut, kun tehtiin kyytipojaksi kermavaahtoa sillä ja stevialla maustettuna. Lopputulos: aivan täydellinen piirakka täynnä jouluisia makuja!! Eipä siis liene yllätys, että keittelin lopun kurpitsan soseeksi pakastimeen, että saadaan vastaavaa herkkua tehtyä myös jouluna. Projekti Gone pumpkins finished!

Hännänhuippuna vielä tämän viikon eli 15 tilanne - missä mennään?

Hitaasti hyvä tulee!! Treeneistä lisää taas ensi kerralla!

Golfpalloterapiaa

Jokusen kerran kesän jälkeen joogatessa on tuntunut sen verran ikävältä alaselässä, että oli pakko alkaa miettimään taas kerran, missä kohtaa kropassa on jotain vinksallaan. Alkuun epäilin, että ruodossa on taas nikamat viturallaan, mutta Anni - ammattilaisen ottein - kuntosalin penkillä tarkisteli eilen vähän asiaa ja totesi ettei siltä vaikuttaisi (mahdettiin muuten herättää ihmetystä salillisessa populaa...). No hittoako sitä sitten mitään niksauttajaa miettii ja rahojaan tuhlaa, lähestytäänpäs asiaa ihan uudelta kantilta!

Uusi kantti nimittäin lävähti vastaan ihan itsekseen vielä saman illan aikana Facebookissa, tämän linkin muodossa. Lyhyesti ja suomennettuna - pakaralihas tai tarkemmin anatomiaa tunteville gluteus medius, ja sen triggerpisteet (kuva lainattu artikkelista):

Tänään käytinkin joogassa hieman aikaa golfpalloterapiaan, eli siis törkkäsin pienen kovan matolle ja köllähdin sujuvasti sen päälle makailemaan. Eipä tarvinut juurikaan oikeaa kohtaa etsiä, se löytyi lähestulkoon itsestään... Kipeäähän tuo teki, mutta kyllä se oli taas sen arvoistakin - ei ole nimittäin aikoihin silta tuntunut yhtä hyvältä, siinä aiemmin vaivannut alaselkäjumi katosi aivan täysin!! Triggerpisteet rules!

Sillasta innostuneena jatkoin golpallohäröilyä vielä kotosalla ja painelin samoilla lämpimillä myös toisen puolen ja tensor fascia lataen auki, "sukkanauhoista" puhumattakaan. Nyt vaan tätä muutaman kerran vielä ennen Magnuksen käsittelyä reilun viikon päästä, niin ei toivottavasti tarvitse manata taas hoitopöydällä niinkuin pieni eläin...

Mitäs muuta? Salilla taas tosiaan eilen, kinttupuoli treenattu, ja kyllä se taas tänään siltä tuntuikin. Etureisiä rääkättiin ihan toden teolla, ja eipä sen puoleen, ei nuo muutkaan lihakset helpolla päässeet. Ei siis puujalkavitsejä, kiitos...

Ruokavalioonkin tehtiin tässä pieniä hienoviilauksia, eli painon suhteen tilanne ei ole muuttunut mihinkään tuosta edellisestä postauksesta. Katsotaan nyt sitten mitä pieni hiilaripudotus saa aikaan, lisää siitä sitten kun jotain kerrottavaa on. Nyt eväiden tekoon ja odottelemaan huomisen olkapäätreeniä. Terhin kanssa luonnollisesti...

Ai niin hei yksi juttu vielä. Harrastin pientä kokeilevaa ruoanlaittoa ja tein varmasti jonkun mielestä maailman suurimman perisynnin - törkkäsin kantarellipannuun voin sijasta oliiviöljyä. Epäilin itsekin hetken aikaa lopputulosta, mutta sitten hoksasin palastella mukaan kesäkurpitsaa ja punasipulia sekä mausteeksi hippusen suolaa, mustapippuria ja seesamiöljyä. Oli muuten ihan törkeän hyvää, suosittelen kokeilemaan!

Nonni. Kesä on ohi...

Eiköhän sitä voida todeta näin, kun juhannus on takana, yöt pimenevät ja aurinkokin katosi. Tosin en laita vastaan, kun metsästä alkaa löytyä kaikenlaista herkkua:

Kuten ehkä joku sieniä yhtä paljon himoitseva voinee arvata, näiden paistamiseen ei käytetty mitään öljyä, vaan tuuppasin sekaan ihan sitä itseään - voita. Silläkin uhalla että se näkyy huomenna vaa'alla. Seuraava ajatus kuitenkin kantanee tästä lipsahduksesta yli!

Tänään se valinta oli tämä. Huomenna on uusi päivä ja hyvää aikaa tehdä taas päätöksiä!!

Hame päällä uuteen päivään!

Tänään sain viimeisenkin isomman osan koko viime vuoden työjutuista halki, poikki ja pinoon, kun meillä oli projektin loppupalaveri. Sen kunniaksi kaivelin eilen illalla vaatevarastojani ja laitoin kaikki kaapistani löytyneet hameet riviin ja valitsin sieltä sellaisen, jonka tiesin viimeksi mahtuneen päälleni. Ja hahaa, sehän sopii!! Mahtavuutta! Vaviskaa rakkaat hameeni, here I come!!

Treenien puolestakin alkaa näyttää valoisammalta, tällä viikolla on ehditty jo sekä joogaamaan että punttitreeniä tekemään salille. Nauroinkin tänään Terhille, että viime treeniemme jälkeen piti töissäkin räplätä aina kävellessään jotain käsissään muutaman päivän ajan, muutoin olisin riiputtanut niitä sivulla kuin gorilla konsanaan... Ja sitten kun sain viimeinkin kädet taas suunnilleen suoraksi eli hauikset murjottua auki, niin onnistuin samantien saamaan jotenkuten kondiksessa olleet ojentajat jumiin - vatsalihastreeni muutaman kilon kuntopalloa seinään heitellen osoittautui kohtalokkaaksi tässä suhteessa. Lopputulos gorillakäsien paluu, ei kiva!

Ruoka-asiaakin on pitänyt kirjoittaa jo monta päivää. Keittiöön on nimittäin alkanut kasautua kaikenlaista pientä kivaa, joista saa monenlaista maukasta suuhunpantavaa loihdittua. Yksi suosikkini (ja näemmä myös vanhemman tyttärenikin) on tämän ajankohdan suuri herkku parsa, sitä on kulunut jo useampi nippu. Ihan ykkösvihannes pannulla tilkassa oliiviöljyä paistettuna ja sitruunapippurilla sekä hippusella merisuolaa maustettuna! Toinen ehdoton suosikki on kesäkurpitsa, tässä siitä tehty paras kasvislisäke:

Punaista paprikaa ja kevätsipulia joukkoon ja tosi pikainen lämmitys pannulla, päälle tilkka oliiviöljyä ja mustapippuria. Mmmm...  Ja ettei salaatinsyöminen kävisi tylsäksi, niin näitä kasvaa sivupöydällä (ja puutarhasta löytyy onneksi paaaaljon lisääkin vastaavia):

 Basilikaan ei vaan voi kyllästyä, se käy ihan kaikkeen... Kannattaa kokeilla!!