Jep. Joogakurssilla taas käyty, ja täytyy myöntää, tämä on jo niin paljon enemmän kuin vaan pelkkä harrastus. Joka kerta saa kokea sen huiman tunteen, kun ylittää itsensä eli kykenee hiljentämään sen päänupissa kaikuvan äänen nimeltään epäilys. Tuo ylläkuvattu käsilläseisonta osoitti sen taas aivan loistavasti: ensimmäisenä kurssipäivänä mielessä kyti ajatus, että eeeeeei sitä pysty tekemään ilman tukea ainakaan niin, että tuolla pysyisi sen viiden rauhallisen hengityksen ajan. No, toisena päivänä sitä sitten teki - ehkei ihan viittä hengitystä mutta sai kuitenkin jalat irti seinästä. Kunhan ei vaan ajatellut liikoja.
Tunnustan auliisti, että en ole aiemmin ymmärtänyt niitä joogeja, jotka päivästä toiseen postaavat Instagramiin kuvia käsilläseisonnasta tai jostain muusta vastaavasta. Nyt ymmärrän. Tuo on oikeasti ihan sikahauskaa - ainakin niin kauan kun ei alla pelolle valtaa.
Muutenkin kurssi meni taas mukavasti, hyvää seuraa ja ihana opettaja. Mikäpä sen parempaa viikonlopun vietettä, ainakin sain pääkopan hetkeksi tyhjennettyä, aivan kuten edellisessä postauksessa kaipailinkin. Näillä eväillä taas eteenpäin uuteen viikkoon:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti