- - -
HAASTE!
Tee tämän kuun (tammikuu 2014) loppuun mennessä jotain sellaista, mitä et ole _koskaan_ aiemmin tehnyt, ja jaa se kommenttikenttään!
Itse nimittäin tein tänään jotain, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni, koska se on vaan yksinkertaisesti sattunut liikaa - korvien väliin. Varaan vapauden palkita jonkun osallistuneen jollain mukavalla pikkujutulla eli nyt vaan kaikki haastamaan itseään! Kertokaa siis myös vähän taustaa sille, miksi ette ole aiemmin kyseistä asiaa tehneet, ja mistä on kiikastanut. Ties vaikka joku muukin saisi rohkeutta ja päättäväisyyttä tarinastanne itsensä haastamiseen!!
- - -
Oma haasteeni on siis ollut astangajoogassa taaksetaivutusten tekeminen ilman ketään avustamassa eli pitämässä kiinni. Joogaa harrastamattomille selitettäköön, että kyse on siis tiputtautumisesta siltaan suoraan seisaaltaan eli hieman yksinkertaistettuna sitä, että selkä kaarelle ja hallitusti alas. Ajatuskin tästä on sattunut korvien väliin jo piiiitkän aikaa, mutta nyt eräs salimme ohjaajista, Eva, on tuonut meille avuksi pari isoa sohvatyynyä. Eli ne kun on alla niin ei tarvitse pelätä pään kolahtamista lattiaan, jos vaikka kädet pettäisivätkin.
VastaaPoistaEi kuulosta kummalliselta asialta, jos sattuu omaamaan voimistelija- tai tanssitaustaa, mutta tällaisen taustan omaavalle kuin itse olen haaste (pääosin siellä korvien välissä) oli melkoinen. Nyt on kuitenkin ensimmäinen uskonloikka otettu, eikä se kyllä helppoa ollut. Piti vaan päättää olla kuuntelematta sitä heikkoa järjen ääntä, joka pääkopassa huuteli ja olla ajattelematta mitään! Helppoa? Ei. Siksi heitinkin teille tämän haasteen - älkää ajatelko liikaa vaan antakaa mennä. Mallia voi ottaa lapsista, eivät hekään liikoja mieti vaan elävät täysillä!!
Hmmmm.... Mä tämän sun haasteen luin ja ajattelin, että mikähän se voisi olla sellainen juttu, jota en ole aiemmin tehnyt. Ja kun asian antaa vain olla, se tuleekin usein juuri silloin eteen. Lyhyesti sanottuna ensimmäistä kertaa elämässäni päätän tällaisessa tilanteessa (pitkä tarina) antaa asian olla, enkä nosta sitä pöydälle, kuten suorasanaisena ihmisenä minulla ehkä tapana olisi. Se, että antaa asian olla, ei tarkoita sitä, että hyväksyy sen tai on hyväksymättä. Pointti on se, kuinka paljon asian antaa vaikuttaa tulevaisuuteen ja mitä siitä kantaa mukanaan. Vai kantaako mitään :) Ja tähän aamuun vielä kiitos sinulle siitä, että olet olemassa juuri sellaisena kuin olet :)
VastaaPoistaOi kiitoksia Terhi <3 ... Iso kiitos myös sinulle, ilman apuasi ja tukeasi en kyllä varmasti olisi tässä missä nyt olen!! Ja siis tämä pätee sekä fyysisesti että osin myös henkisellä puolella - itsevarmuutta, luottoa omaan itseen ja tulevaan, menneiden asioiden hyväksymistä, niitä kaikkia (monien muiden "pienempien" juttujen ohella) olen tällä matkalla oppinut.
PoistaJa mitä haasteeni vastaanottamiseen tulee, niin tuohan oli aivan täydellisesti juuri sitä, mitä tällä hainkin - aina ei kaiken haastamisen tarvitse olla fyysistä, vaan se voi olla jotain ihan muuta. Täydellinen vastaus siis tähän haasteeseen!