Fyysiseen puoleen hetkeksi kuitenkin palatakseni: viime sunnuntain salitreeni Mallun kanssa veti konttiosaston taas niin jumiin että kävelin kuin ankanpoikanen taas muutaman päivän. Joka kerta vessaan mennessä joutui tipauttamaan itsensä pöntölle - krhm - hieman korkeammalta kuin mitä olisi ollut mukavaa ja suotavaa - oikealla kädellä kun en ole tehnyt YHTÄÄN mitään sellaista mikä on tuntunut vähänkään epämiellyttävältä! Ja koska tuo painon varaaminen kädelle ei ollut vailla tuntemuksia niin silloinhan sitä ei tehdä, vai kuinka?
.jpg)
No, siitä selvittiin, ensi kertaa taas odotellessa... Mutta. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Ahkera rasvojen hölväys käteen sekä täysi lepo on auttaneet!! Aiemmin kun jo pelkkä käden tiukkaan nyrkkiin puristaminen sattui kyynärvarteen niin maan perkeleesti, niin eipä satu enää... Olen parina iltana kokeillut varovaisesti jopa aurinkotervehdyksiä, ja hei, pystyn niitä tekemään - aiemmin jo pelkkä alaspäin katsova koira tuntui ni-in epämiellyttävältä että ei siinä halunnut olla hetkeäkään! Hyppyläpsyhymiöitä nyt tähän, ja miljoonasti!!
Totaalilepo taisi siis olla se mitä käsi (ja koko kroppa) on kaivannut, sen piti vaan reagoida jollain dramaattisemmalla keinolla että tajusin hellittää. Luulisi että tähän ikään mennessä, ja kaikkien näiden vaivojen jälkeen, olisi ymmärtänyt lepohetken tarpeen jo aikaisemmin, mutta parempi kai myöhään kuin liian myöhään. Tämä koko käsijuttu taitaakin olla joku kieroutunut viesti universumilta, että joskus on syytä pitää pieni täystauko, maailma ei todellakaan siihen kaadu.
Tästä onkin hyvä jatkaa varovaisesti ensi viikon Eddien kurssille, taidan pitää siihen saakka täystaukoa joogastakin ja malttaa olla repimättä kättä uudelleen kipeäksi. Siellä sitten aloitellaan taas ja katsotaan, miten pääkoppa kestää "vajavaista" harjoitusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti