Hyppy tulevaisuuteen

Toisin sanoen - iloista uutta vuotta 2015 kaikille!!

Lokakuun 8. päivä näytti olleen edellinen postaus eli hiljaista on pidellyt. Treenit, no jaa, silloin kun on ehtinyt. Elämänmuutos? Puolessavälissä siitä mitä alkuun suunnittelin, eli jotain olen saanut muutettua pysyvästi ja jotain tarvitsee vielä tehdä. Mutta ei siitä sen enempää, ne tulee pikkuhiljaa jos on tullakseen, ja jos ei tule niin sitten kieltäydyn ottamasta enää stressiä asiasta. Sitten kehitetään jotain muuta. Piste.

Hypätään kaiken jargonin yli suoraan tähän hetkeen. Sitä kun voisi jauhaa taas pienen romaanin verran mutta nääh, skipataan se suuremmilta osin ja pistetään taas homma kuriin. Työkiireet alkaa näillä näkymin taas helpottaa tammikuun lopulla, ja kipuilut kropassa alkaa olla muistoja menneeltä vuodelta. Eijeijei, älkää luulkokaan etten olisi nauttinut näistä kiireistä ja kipuiluista, ne on varmasti olleet sellaisia oppitunteja, jotka on taas vaan pitänyt käydä läpi eteenpäin mennäkseen...

Olen päässyt nimittäin matkailemaan uusissa paikoissa ja maissa (Belgia, Ranska, pian myös Espanja), tavannut monia ihania uusia ihmisiä, oppinut paljon uutta parhaista ystävistäni (ja oppinut arvostamaan heitä - jos mahdollista - vieläkin enemmän!!) sekä päässyt haastamaan itseäni asioissa, joita välttelin ennen viimeiseen saakka ja joista nyt nautin enemmän kuin koskaan luulin olevan mahdollista. Lyhyesti lueteltuna: lisää luottamusta, rohkeutta, arvostusta, itsekunnioitusta ja positiivista asennetta. Sekä ehkä ennen kaikkea lupa luottaa omiin tunteisiin ja tuntemuksiin!

Mitäs nyt sitten?

No uusi Alku. Kirjaimellisesti. Vuoden alusta otin päättäväisen niskalenkin joulun aikana kehittämästäni suklaa-addiktiosta, sekä aloin taas syömään ruokaa. Ihan oikeaa sellaista, eikä mitään mättöä. Lisäksi niskalenkkiä tukemaan ilmoittauduin mukaan Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku -valmennukseen, aloin käydä (jo joulukuussa) taas säännöllisesti salilla, jonne ostin taas pitkän kuukausikortin (voimassa marraskuun puoleenväliin kuluvaa vuotta) sekä alan taas tehdä joogaa ja toivottavasti myös meditointia säännöllisesti. Luulenpa, että tuo Kukan ja Samin valmennustuokio on se jota eniten tarvitsen ja kaipaan, koska joulukuussa pääsi taas ihan konkreettisesti tuntemaan miltä tuntuu kun mättää kehonsa täyteen paskaa... 

Hyvä peukalosääntö, vai mitä ;-) ?

Tästä siis lähtee taas, vuoden aloitusmitat on kirjattu ja treenit käynnissä. Lupaan palata myös raportoimaan säännöllisesti, miten homma taas etenee!