keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Syömisen iloa!

Nyt on viimeinkin lupa syödä taas kunnolla, hyppyläpsyhymiöt sille!! Kunnolla tarkoittaa siis oikeaa ruokaa, ei VHHta tai miinuskaloreita vaan normaali ruokavalio. On tätä odotettukin jo, viimeksi tänään kuolasin työpaikan ruokalassa kaverin lautasella makoillutta salaattiannosta - oliiveja, nuudeleita ja halloumia. Omnomnom... Melkein teki mieli ehdottaa vaihdettaisiinko, oman eväslaatikon pavut ja kana ei vaikuttaneet enää ollenkaan houkuttelevilta!

Päivän salitreenien aikaan juteltiinkin sitten Terhin kanssa asiasta, ja nyt siirrytään sitten lihasten lihottamiseen. Painoa on lähtenyt alkuperäisestä tähän aamuun mennessä 8,1 kg, ihan kelpo lukemat, ja suunnilleen tätä lukemaa koitetaan jatkossakin ylläpitää - siirtää vaan tuota painoa läskistä lihaksiin. Ja muuten, huomasitko? Kävin tosiaan pitkästä aikaa kunnolla salilla, vedettiin mukavahko selkätreeni ja kyllähän tuo taas heti takaosastolla tuntuu. Oumaigaad, jo nyt... Huomenna voi taas olla pykälää mielenkiintoisempi työpäivä.

Mutta siihen syömiseen vielä. Raakaruokaa olen haaveillut syöväni säännöllisesti jo pidemmän aikaa, ja nyt syksyn aikana siihen suuntaan onkin tullut siirryttyä yhä enemmän. Kaapista löytyy jos jonkunlaista ruoka-ainetta (isäntä raukka, toivottavasti tuo löytää sieltä vielä jotain suuhunpantavaa...), lisäksi on tullut tehtyä muutamia uusia hankintoja - nämä löytyy nyt kaapista ja onpa nuo olleet jo ahkerassa käytössäkin:



Toisin sanoen yläkuvassa julienneleikkuri, jolla saa näppärästi esim. kesäkurpitsasta spaghettia, sekä vihannesmandoliini, jolla saa kätevästi slaissattua tai viipaloitua kasvikset ja vihannekset tasalaatuiseksi esim. kuivuria varten. Noita ei voi kuin rakastaa, varsinkin kun minä ja veitset ei tunnuta sopivan välillä saman leikkuulaudan ääreen...

Ja mistä sitten tulee se otsikossa mainittu syömisen ilo? Tartun haasteeseen kaksi päivää myöhässä, mutta Lihaton lokakuu, here I come!!


Jostain kumman syystä viimeistään VHHn lihamäärä kypsytti ajatuksen kasvisruoasta täyteen kukoistukseen... Aiemmin olen sitä pohtinut ja miettinyt, että pitäisi kokeilla sopisiko se, mutta olen aina ajatellut tykkääväni lihasta liikaa. Nyt sitä on syönyt sitten oikeasti yliannostuksen verran, eli aika on kypsä tähän muutokseen. Lakto-ovona on tarkoitus lähteä liikkeelle, ja kalaa syödä edelleen (poislukien tonnikala, hyih olkoon sillekin tässä vaiheessa...), eli punainen liha ja kana - se on soromnoo. 

Lopuksi vielä haaste sille puolelle kuvaputkea: nyt reippaasti parhaita kasvisruokareseptejä jakoon kommenttikenttään - katsotaan kuinka pitkälle tämä kantaa!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti