Käynnistyy, käynnistyy...

Meinaa välillä yskiä niin pahasti tämä mopo (ja välillä taas mennään sellaista vauhtia että päätä huimaa), että otettiin uusi startti kevääseen - liityin nimittäin Team Fitin 3 kk valmennusryhmään. Treenin ja ruokavalion saan nyt sitten "samaan hintaan" lisäksi luentoja ja tiimipäivää, plus myös Johannan ammattitaidon käyttööni. Sopii mulle!

Ryhmä aloitteli eilen, ja käytiin vetämässä yhteiset aamutreenit salilla. Hassua, kun muut enemmän tai vähemmän aloittelee saliuraansa, ja sitten mukana olen minä, joka on jo jonkun aikaa käynyt rautaa pumppailemassa... No ei siinä, jokaisella on omat tavoitteensa, minulla myös, ja niillä mennään! Tosin eilen huomasi hyvin, että siinä ajassa kun muut tekivät yhden tutustumiskierroksen laitteissa niin ehdin vetäistä soolona lähes kaikilla laitteilla täydet sarjat painojen kanssa, kaikki laitteet ja liikkeet kun oli jo valmiiksi tuttuja. Muutamat tosi hyvät vinkitkin ehdin Johannalta siinä ähkimisen lomassa saada, eli ei tuo tutustuminen itsellenikään mikään huono juttu ollut - päinvastoin. Nyt kun joutui taas kertaamaan puhtaat tekniikat niin saa treenistä enemmän irti!

(Nämä kuvat on napsittu jo jokunen viikko sitten, mutta isketään nekin nyt tänne...) 

Eilisessä treenissä oli mahtavaa myöskin se, että käytiin vetämässä pikapikaa (lue: lyhyillä palautuksilla) muutama sarja prässiä ja penkkiä yhdessä Terhin kanssa. Enkathan siinä paukkui prässissä hienosti, 150 kg näytti olevan painoa kyydissä parhaimmillaan!! Ja jos tuo lukema ei siellä päässä näin heti suoraan herätä hurraahuutoja, niin voin kertoa että tämän polven kanssa mikä minulla roikkuu vasemman jalan jatkeena, nuo on ihan mielettömät lukemat - alkuun ei uskaltanut tehdä prässiä edes puolellakaan tuosta, kun nivel rahisi ja rohisi ja rutisi. Nyt rutinat alkaa vasta tuossa 140 kg kohdilla eli edistystä on tapahtunut siinäkin suhteessa!

Ruokapuolelta voisin vielä vinkata yhden uuden jutun. Kokeilin nimittäin eilen illalla allaolevasta ruotsinkielisestä kirjasta tattarinarskujen tekemistä (toisella kotimaisella bovetecrunch, eli eikös se suomennu sujuvasti narskuksi...). Ne osoittautuivat aivan loistaviksi! Muksutkin narskutteli niitä menemään ihan innoissaan - ovat mukavan rapeita eikä makukaan ole mitenkään liian voimakas. Herkkua ilman suolaa ja rasvaa siis. Nyt aamusella törkkäsin näitä pari ruokalusikallista jogurtin ja marjojen sekaan kaurahiutaleiden/leseiden sijaan (sori Terhi, en jaksa aina blendata näitä smoothieksi asti vaan vetelen satsin sellaisenaan...), ja voi pojat kuulkaa... Suosittelen kokeilemaan, ohje alla!

Tattarinarskut

3-5 dl kuorittua tattaria (mielellään luomua)

vettä

Huuhtele tattarit hyvin lävikössä ja laita likoamaan yön yli. Huuhtele aamusella huolellisesti ja kuivaa joko tavallisessa uunissa noin 50 asteessa 8-12 h tai kuivurissa 40-42 asteessa kunnes ovat täysin kuivia (itselläni tähän meni Excaliburissa noin 5 h). Säilytä tiiviissä purkissa.

Ps. Näitä voi siis käyttää myslissä tai jogurtin päällä tai raakanameissa tai tai tai... Kirjassa oli ainakin useampi raakaruokaohje, jossa näitä voisi hyödyntää. Ja sopivat siis niillekin, jotka ovat gluteenittomalla tai muuten vaan välttelevät viljaa!

Happy to be me?

On se kumma miten suhtautuminen itseen muuttuu sen jälkeen, kun on saanut muutaman kilon karistettua ja tuntee olonsa hyväksi. Onko kukaan muu huomannut tätä? Sitä alkaa meinaan pitää muutenkin parempaa huolta itsestään, tekemään sellaisia asioita jotka oli aikaisemmin kyllä mielessä mutta sivuhuomautuksen "sitten jossain vaiheessa kun on aikaa" -kanssa.

Itselläni nämä asiat ovat olleet mm. hammaslääkärikäynti, jota on lykännyt jo pari vuotta syystä että sinne on muutenkin niin pitkä jono eikä nyt välttis yksityiselle jaksais mennä, sekä optikko - nooo, kyllähän nuo lasit alkaa olla jo aika naarmuiset ja sumeat, eikä niillä nyt kyllä oikein hyvin näekään... Niin ja piilarit, kai nekin (vuoden linssit siis minulla käytössä) tarviis uusia jossain vaiheessa, kai siitä on kohta pari vuotta kun nuo otti käyttöön.

Muutos siis tässäkin suhteessa. Uudet lasit Feenikslinnun henkeen - check. Piilaritkin sain eilen, nyt ihan kunnolliset eli hajataittokorjauksella. Josko vaikka niitä tulisi nyt sitten käytettyäkin ahkerammin, kun maailma ei enää näytä toisen silmän osalta sumealta. Ja yksityisellä hammaslääkärilläkin käyty rapsuttamassa vuosien hammaskivikertymät irti - rahaahan se vaan on. Sen verran tosin turhamainen olin tämän viimeisen suhteen, että valitsin sitten suoraan sellaisen aseman, jossa tehdään myös hampaiden valkaisua. Pitkäaikainen unelma tämäkin, mutta enköhän ole sen arvoinen!!

Muutenkin tuntuu, että olen pääsemässä (viimeinkin) kaikkien marras-joulukuun häslinkien jälkeen takaisin raiteille. Suurin muutos tapahtui Magnuksen joogakurssin jälkeen, kun tein itselleni järkevän suunnitelman joogaharjoitusten suhteen. Aiemmin salilla on ollut "pakko" painaa ihan koko sarja läpi, vaikka alkuosa on rajallisen ajan takia tullut "vähän sinnepäin", jotta ehtii tehdä loputkin. Nyt päätin palata siihen, että teen salilla vain ja ainoastaan tietyn pituisen sarjan, ja teen sitten niitä uusia kerran, pari viikossa kotosalla lyhennetyn sarjan jälkeen. Tähän päätin sitoutua nyt ainakin tämän kevään ajaksi, katsotaan sitten toukokuussa miten päätös on pitänyt ja onko mitään muuttunut!

Tänään onkin taas vuorossa salitreeniä, ja sunnuntaina jo vakiintuneeseen tapaan treenataan Terhin kanssa... Jalkoja. Näillä mennään!

Täsmätreenit sunnuntaille

Uusi vuosi, uudet kujeet...

Jo tästä aiheesta voisi kirjoitella pitkät pätkät ja tehdä jos jonkunlaisia uudenvuodenlupauksia. Aikaa myöten sitä on kuitenkin oppinut, että joitain lupauksia ei vaan kannata tehdä, koska niitä ei voi pitää. Ja toisaalta, miksi luvata, kun ainoa mitä tarvitsee tehdä on päättää? Miksei sitä päätöstä voi tehdä ihan minä päivänä tahansa, kuten työpaikan kahvipöydässä joku mainitsi? Hyvä pointti!

I've made my choice, sitä kohti lähdetään jatkamaan. Harha-askeleitakin varmasti luvassa (stay tuned...), mutta helkkari sentään, niiden ei anneta lannistaa. Tähän asti ollaan tultu, miksei siis jatkettaisi, kun koko nainen - pääkoppaa myöten - on onnellinen?! 

Huh. Jokohan nyt olisi tuo uudenvuodenlupausten kyselijöiden aikaansaama ahdistus helpottanut...? Voidaankohan tämä lukea täsmätreeniksi omille ajatuksille?

Niin juu. Täsmätreenit, siinä uusi kirosana tälle vuodelle. Itsepä tosin juuri tänään sanoin Terhille, että tykkään tehdä niitä juurikin hänen kanssaan, koska "yleistreenit" saan kyllä tehtyä tehokkaasti ihan itseksenikin (tai yhdessä arvon treenirouvien) kanssa. Tarkoitus oli vetää tänään jalka/äässitreenit, mutta suunnitelma muuttui, kun vedin ne itsekseni eilen - ihan kevyesti vaan. Niin luulin ainakin, koska kun varmistajaa ei ollut niin tein suosiolla kevyemmillä painoilla. Tämänaamuisen perstuntuman perusteella tosin paljastui, että olin varmaan tehnyt sarjat kuitenkin mahdollisimman puhtaasti eli aina siihen tiettyyn lihakseen keskittyen, ja sepä se taas on saanut kontin takalukkoon. No, tehdään sitten jotain muuta - takaolkapäät. Vain ja ainoastaan. Lopputulos: au au AU... 

Siitä taitaa kyllä olla seksikkyys kaukana, kun vaapun huomenna kuin ankka ja käsilläkään en pysty mitään tekemään kun niitä ei saa nostettua...

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Tai ainakin melkein. Joogassa nimittäin...

Aloitetaan ensimmäisestä. Tai oikeastaan jo eilisestä, kun käytiin Terhin kanssa rääkkäämässä kokonainen tunti rintalihaksia (ahteritreeni oli kyllä sovittuna, mutta kun toinen reisi kiukutteli niin päädyttiin siirtämään sitä ensi sunnuntaille... Jippii...). Siis vain ja ainoastaan rintalihaksia. Treenin jälkeen tuntui jokseenkin vielä ookoolta, mutta ans kattoo tänä aamuna kun hyppäsin auton rattiin niin johan kädet rallatteli iloisesti. Mielessä väikkyi jo tuolloin että jee, tästä tulee vielä hyyyvä päivä. En erehtynyt...

Niinhän sitä voisi luulla... 

Nyt sitten siihen (melkein) verta -osastoon. Aika lähellä oli tämäniltaisessa joogassa verihanojen aukeaminen, kun muutaman suht tuskallisen punnerruksen (ja eilisten tunnin rääkin nupiksi vedettyjen 3x 20 toiston punnerrussarjojen) jälkeen kokeilin liittää vinyasa-hyppyä mukaan aurinkotervehdyksiin. No. Eipä ne kädet tahtoneetkaan ottaa kunnolla vastaan, ja nenä oli loppujen lopuksi noin sentin päässä maasta kun sain maan vetovoiman kumottua ja jotain pitoa taas hanskoihin. Ou jee. Tätä se käsien tutina alkumantran aikaan siis lupaili... Tästä tulee vielä tuskallinen tunti!

(Ja siis kertaakaan en maahan asti nenääni kolauttanut, vaikkei se tosin muutamaan otteeseen kaukana ollutkaan...)

Note to self: rintapäivän jälkeen jooga SATTUU.

Hikiosasto. Sitäkin riitti, syystä että olen tainnut käydä joogaamassa viimeksi jouluviikkoa edeltävällä viikolla. Ei vaan mukamas ole ollut aikaa. Oma valinta - huono sellainen!! Reisikivun onnistuin tosin jättämään joogamatolle, ja syykin löytyi: liian vähän lootusta. Toinen note to self: Joogaa vähintään kaksi kertaa viikossa, tai kärsi seuraukset, kun kroppa jumittaa joka puolelta parin viikon tauon jälkeen. 

Kyyneleet. No ne voisi liittää joko tuohon rintatreeniin ja käsien hillittömään tärinään, tai reisikipujen laukeamiseen. Mutta otetaan vielä yksi uusi pointti mukaan. Leikattu polvi. Se ei kaikesta treenistä ja joogasta ja kuntoutuksesta huolimatta ole tuntunut vielä täysin normaalilta ja hyvältä (lue: sitä ei ole voinut verrata tuohon terveeseen polveen millään mittarilla, paitsi ehkä sillä, että ne on samassa takapuolessa kiinni). Nyt tosin näyttäisi tuohonkin tulleen muutos, nimittäin jotain kävi - älä kysy tarkemmin mitä, en tiedä itsekään - joulun aikana, kun nousin kyykystä ylös. Jonkun aikaa polvi oli sen tuntuinen, että mietin jo mentiinköhän nyt huonompaan vai parempaan, mutta tänään sen huomasin - ehdottomasti suunta parempaan! Polvilumpio liikkuu suht normaalisti (ei tehnyt sitä aiemmin) ja jalassa ei tunnu mitään ylimääräisiä kiristyksiä. Jokin leikkauksen jälkeen muodostunut kiinnike siis ehkä irronnut? En tiedä. Tästä voi tirauttaa hyvillä mielin jo muutaman pienen onnenkyyneleen <3 !

Final note to self: 

Joulunajan köllöttelyä

Joulu lähestyi, tuli ja myös meni. Olen itse ollut aiemmin niin joulustressaaja että oksat pois - koti pitänyt siivota katosta lattiaan, ruoat tehdä alusta alkaen itse ja leivonnaiset myös. Järki onneksi pääsi kotiutumaan noiden marraskuun kiireiden jälkeen myös meikäläisen päähän, toivottavasti se ei lähde sieltä enää minnekään, sen verran kiireetön ja stressitön oli tämä joulunaika!!

Mutta. Koskapa edellisestä postauksesta on kulunut hitusen aikaa niin palataan vielä hetkeksi aikaan ennen joulua. Ja mistäpä aloitetaan? No reissukiloista vaikka. Ne tuntuu olevan nyt kiinni jossain kuin purkka kengänpohjassa, tosin ei sitä ulkopuolelle juurikaan näy. Joulunajan mässäilytkään ei luonnollisesti tilannetta parantaneet, vaikkakin treenirintamalla on tullut saatua paljonkin aikaan tässä parina viime viikkona! Siihen puoleen kuitenkin vasta kohta, nyt on vaan ihan pakko postata pikkuinen kuva ikiomasta nassukastani ja Sannan karonkkaan löytämästäni puvusta! Sai tämäkin lepakko taas vähän positiivista buustia kun näytti nätiltä mekossa...

(Kuvan epätarkkuus johtunee kuvaajan tottumattomuudesta selfien ottamisessa peilin kautta... Mutta you'll get the point!)

Jaa sitten se treenipuoli. Terhin kanssa ollaan suunniteltu jatkoa siten, että vuorossa on Operaatio Päin persettä. Eli siis tiukkaa alapäätreeniä luvassa. Uusi saliohjelma pitääkin vallan ihanasti (NOT) sisällään useamman konttirääkin per viikko, kuulemma nyt on hyppysissä samanlainen ohjelma kuin Bikini Fitness -treenaajilla. Kohta pitäisi siis kontista näkyä, että sillä osastolla viihdytään...!

 

Oheiset kuvat on parin viikon takaa, eli koitetaan napsia kevään edetessä vertailukohtaa näille. Ja myös sille peppukuvalle, jonka postailin jo jonkin aikaa sitten tännekin. 

Niin pistettiinhän me peliin vielä muitakin tavoitteita. Leuanvetoa ja kesäkuntoon trimmaamista luvassa. Uuteen vuoteen siis uusi eväin! Joululahjankin hommasin itselleni ihan vaan näitä juttuja silmälläpitäen, kun investoin 8 kk salikorttiin. Eipä ole tekosyytä olla menemättä, ja ei myöskään kanttia olla käymättä - sen verran kuitenkin tuohon sai investoitua puhdasta pätäkkää!

Eipä kai tässä kauheasti muuta uutta. Ruokaa, treeniä ja lepoa, niistä on vuosi 2014 tehty!

Paluu arkeen

Arjen autuutta: istuttaa perse aamulla ratin taakse, ajaa pimeässä töihin, jumittaa päivä sisätiloissa, kammeta itsensä päivän jälkeen taas rattiin ja ajaa pimeässä (ja vesisateessa/lumituiskussa) kotiin, käydä joogassa tai salilla, valmistella joulua, viettää aikaa lasten kanssa... Mihin helvettiin se lomafiilis katosi?!

Toivottavasti tilannetta helpottaa edes hieman se, että huomenillalla pääsee Sannan karonkkaan virkistäytymään. Totesin kauhukseni tosin kutsun saadessani, että jumalauta, mullahan ei ole yhtäkään sellaista iltapukua joka menisi päälle - se yksi joka kaapista löytyy on ajalta ennen muksuja, eli tuo katiskan malli on sen verran muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana ettei toivoakaan. Ne ainoat siistit mustat juhlakengätkin on lojuneet saman ajan vintin perukoilla, eli eipä nekään taida olla edustuskelpoiset... Kauppaan mars, lisää stressiä tiedossa! Tai niin luulin - totesin pukuja sovitellessani että DÄÄM, määhän näytän hyvältä koon 38 mekoissa! Me likes!! Suomennettuna - iltapuku: check. Kengät - check. Hiukset - no, niiden suhteen tilanne voisi olla parempikin, mutta onneksi ihana hovikampaajani Anna lupasi kiireisenäkin järjestää sen verran aikaa, että saadaan liuhuletti siististi kiinni. Viimeinen rasti ruutuun olikin sitten mukavasti järjestynyt yöpymispaikka oman väitöskirjani ohjaajan Marin sohvan kulmalle, eli all set to go. Ehkäpä rohkaistun laittamaan vielä kuvaakin tänne, motivoimaan itseänikin taas jatkotreenejä ajatellen - varsinkin kun parin viimeisen viikon epäsäännölliset ja ei-niin-tarkat ruokailut ovat saaneet vaakaa heilahtamaan takaisin väärään suuntaan!

Loppuun vielä pikapikaa väsätty piirakkaohje herkkusuille - fetajuustossa alkoi parasta ennen -päiväys paukkumaan niin sille piti keksiä jotain. Tällainen siitä syntyi, kuvan lisään kunhan saan sen ladattua kamerasta tietokoneelle:

Fetajuusto-punasipuli-pinaattipiirakka

Pohja:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja (vaihtoehtoisesti kaurajauhoa + 1 tl psylliumia, kuten itse käytin)
1 kananmuna
1 rkl vettä

Täyte:
2 punasipulia
2-3 rkl oliiviöljyä
8 aurinkokuivattua tomaattia
½ rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl basilikaa
½-1 pss pakastepinaattia
1 prk fetajuustoa valutettuna
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
pinnalle rouhittua mustapippuria

Nypi voi ja jauhot sekaisin, sekoita joukkoon kananmuna ja vesi. Painele voidellun paistovuoan (n. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Kuullota ohuiksi viipaloidut punasipulit pehmeiksi oliiviöljyssä, lisää joukkoon paloitellut tomaatit, hunaja, mausteet ja pinaatti. Levitä valutettu feta ja kasvispaistos vuokaan, kaada päälle keskenään sekoitetut kananmunat ja ruokakerma. Rouhi pinnalle mustapippuria. Paista 200 asteessa n. 30-35 minuuttia.

Lastenjuhlia, luentoja ja lomaa

Eli kolmen ällän marraskuu. Takana, luojan kiitos.

Aloitetaan helpoimmasta eli lastenjuhlista. Kaksi peräkkäistä lauantaita meni niiden parissa, kun isompi tyttö täytti kuusi. Eli ensin kakkutarjoiluja sukulaisille, sitten eskarikavereille. Teemalla tietysti:

Juhlaviikonloppujen välissä oli vuorossa toinen ällä eli luennot. Reissu Turkuun siis suomeksi sanottuna. Kertaakaan en ollut siellä käynyt, ja tunnustan, että ennakkoluulot oli jonkunmoiset... Päädyin kuitenkin ihastumaan kaupunkiin ja sen vanhoihin rakennuksiin, huomattavan paljon iloisempiin ihmisiin kuin esim. Helsingissä (sori vaan hesalaiset ystäväni) sekä keskustan läpi virtaavaan Aurajokeen. Takaisin onkin päästävä aivan ehdottomasti!

Oman pienen pikantin lisän viikkoon toi salitreenit "vieraalla" salilla, eli hotellilla kun oli sopimus Motivuksen kanssa niin pitihän siellä tietty käydä tutustumassa. Kävinkin vetämässä parit aamutreenit kukonlaulun aikaan (salilla ennen seitsemää, eipä tuossa kai paljon järki päätä pakottanut!!), sitten takaisin korttelin ympäri hotelliin aamupesulle ja aamiaiselle ja hopsheijaa luennolle. Illalla naamaa kyllä väsytti, jostain kumman syystä...

(Tähän voisi tottua...!!)

Lastenjuhlat vol. 2. Sama teema ja samanlainen kakku. Hulinat vaan potenssiin kuusi... Tai oikeammin kahdeksan, kun kahdeksan alle kouluikäistä lasta touhuaa sokerihumalassa. Onneksi seuraavana aamuna vuorossa viimeinen ällä - LOMA. 

Otettiin (taas...) kukonlaulun aikaan suunta kohti Tallinnaa yhdessä Annin kanssa. Tämä oli sarjassamme oikein mummoloma: kylpyläreissu hoitoineen, matkassa tosin muista mummoista poiketen myös joogamatot ja salikamat. Kylpyläosuudesta skipattiin suosiolla aamun vesijumpat ja korvattiin ne parina aamuna joogalla, muut hoidot olikin sitten ihan "vaivan" arvoisia - oli tavallista hierontaa, kasvohoitoa, kuumakivihierontaa, vartalonkuorintaa, ja ja ja... Hemmottelua oikein olan takaa! Ja kirsikkana kakun päällä kuohuviinipullollinen, joka toimitettiin huoneen ovelle matkakumppanin syntymäpäivän kunniaksi. Yhden jaetun hunajaoluen lisäksi muuta lientä ei matkalla nautittukaan, eli siinäkin mielessä kenties hyvinkin poikkeava etelänloma!

(kuva Annilta)

Summa summarum - neljä salitreeniä ja kaksi joogaharjoitusta käytännössä neljän päivän loman aikana. Ei paha. Tosin nyt on taas olo kuin jyrän alle jääneellä, huomenna lienee syytä rullailla taas matto auki että saa paikat auki... Mutta kyllähän tässä selässä alkaa jo silmä levätä!

Loppuun vielä oiva vinkki matkapahoinvoinnista kärsiville: kokeilkaa ihmeessä meditointia, jos esim. laivalla keinuttaa liikaa. Menomatkan aamiaisbuffa kun yritti syysmyrskyssä tulla hissillä ylös (vaikka laivankin hissit oli pois käytöstä sään vuoksi!) niin istuttiin alas, suljettiin silmät ja hiljennyttiin. Helpotti kummasti oloa!