Matkalla vierahilla mailla

Marraskuun kiireistä on puolet selätetty, seuraavana onkin vuorossa viikko vierailla mailla eli Turuus. Koskaan en ole siellä käynyt, eli siinä mielessä mielenkiintoinen reissu tiedossa! Satuin valitsemaan mielettömän tuurin suosiollisella avustuksella hyvän hotellinkin, sillä nyt kun kävin viime viikolla tutkimaan heidän nettisivuiltaan millainen sali siellä mahtaa olla (toisin sanoen jaksanko raahata treenikamat mukaan) niin kävi ilmi, että kyseisen hotellin asiakkailla on samassa korttelissa sijaitsevaan Motivukseen käyttöoikeus. Nytpä siis repussa on mukana uudenkarheat tossut ja salikamat, sinne on kyllä nyt pakko suunnata. Jo senkin takia, että havaitsin peilistä kauhukseni aina ennen niin pyöreän ja omasta mielestäni varsin hyvämuotoisen takapuoleni kadonneen!

(En todellakaan jaksa uskoa että olen tullut tähän pisteeseen... Napsin kuvia itsestäni peilin kautta. Voi elämä...)

Salilla onneksi käytiin Terhin kanssa torstaina kääntymässä, olkapäätreeniä tehtiin. Hyvältähän (ja samalla niin järkyttävän kamalalta) tuo taas tuntui, mutta heti huomasi miten kunnon treeniä on jo kaivannut. Siitäkin siis lisämotivaatiota treenikamojen mukaan raahaamiseen! Mittanauhankin kaivoin taas vaihteen vuoksi esille, ihan kivoiltahan nuo mitat näyttää - kunhan vaan saan sen perseeni takaisin!

- Reiden ympärys -6 cm

- Takapuoli -11 cm (!!!)

- Vyötärö -12 cm

Kiloista ei ole enää karissut vaan samassa noin -8 kg mennään. Tämä nykyinen paino tuntuu sopivan hyvin, sillä tuntuu että lähes mitä vaan saa syödä eikä se siitä juurikaan heilahda mihinkään. Passaa minulle.

Eipä tässä tällä erää muuta, nyt vaan loppuja kamoja pakkailemaan ja kohta nokka kohti Sastamalaa ja sieltä huomisaamuna suunta Turkuun. Palaillaan!

Inverse junkie!

Termi Inverse junkie on ehkä joillekin vieras, eli selvennetäänpä hieman:

Jep. Joogakurssilla taas käyty, ja täytyy myöntää, tämä on jo niin paljon enemmän kuin vaan pelkkä harrastus. Joka kerta saa kokea sen huiman tunteen, kun ylittää itsensä eli kykenee hiljentämään sen päänupissa kaikuvan äänen nimeltään epäilys. Tuo ylläkuvattu käsilläseisonta osoitti sen taas aivan loistavasti: ensimmäisenä kurssipäivänä mielessä kyti ajatus, että eeeeeei sitä pysty tekemään ilman tukea ainakaan niin, että tuolla pysyisi sen viiden rauhallisen hengityksen ajan. No, toisena päivänä sitä sitten teki - ehkei ihan viittä hengitystä mutta sai kuitenkin jalat irti seinästä. Kunhan ei vaan ajatellut liikoja.

Tunnustan auliisti, että en ole aiemmin ymmärtänyt niitä joogeja, jotka päivästä toiseen postaavat Instagramiin kuvia käsilläseisonnasta tai jostain muusta vastaavasta. Nyt ymmärrän. Tuo on oikeasti ihan sikahauskaa - ainakin niin kauan kun ei alla pelolle valtaa.

Muutenkin kurssi meni taas mukavasti, hyvää seuraa ja ihana opettaja. Mikäpä sen parempaa viikonlopun vietettä, ainakin sain pääkopan hetkeksi tyhjennettyä, aivan kuten edellisessä postauksessa kaipailinkin. Näillä eväillä taas eteenpäin uuteen viikkoon:

Ei niin pientä vikaa...

... ettei viiden kilon lekaa. Onko tuttu sanonta? Itseäni se läjäytti tässä taannoin suoraan päin näköä!

Tässä on tosiaan marraskuu edennyt enemmän tai vähemmän töiden ehdoilla, ensimmäistä artikkelia on väännetty työllä ja tuskalla, tavoitteena saada se nyt marraskuun aikana lähtemään lehteen. Tuo leka ei vielä liity tähän kohtaan mitenkään, ellei sitten halua ajatella sitä niin, että takaraivossa jumputtaa koko ajan "kevyt" ajatus deadlinen vääjäämättömästä lähestymisestä.

Tässä kaiken kiireen keskellä on väistämättäkin väsähtänyt ja nuutunut olo, eikä asiaa helpota se, ettei salille vaan yksinkertaisesti ole aikaa juuri nyt lähteä. Joogaankin häthätää. Toisin sanoen pääkoppa huutaa armoa, että saisi edes hetken levätä ja olla ajattelematta mitään. Ehkä sitä on tuo ystävämme maailmankaikkeus koittanut huudella suuntaani jo jonkun aikaa, ja tosiaan nyt se päätti viimeinkin kokeilla uutta lähestymistapaa. Ensin se hiljeni hetkeksi aivan totaalisesti ja sitten täräytti päin näköä oikein kunnolla. Okei okei, sait jakamattoman huomioni!!

Mitä? Oletko ihan tosissasi?

(Ai että käynkö ihan aikuisten oikeasti tätä keskustelua päässäni? Silläkin uhalla, että saan otsaani leiman "Hermoloman tarpeessa" vastaan kyllä.)

On siis taas aika hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle... 

Maailmankaikkeus buustasikin tänään tätä päätöstä varsin ovelasti, kun kävin kuuntelemassa töissä Arman Alizadin luentoa. Varsinaisesti tuo tilaisuus ei liittynyt tähän lekan läjäytykseen mitenkään, mutta kun olin viettänyt kuusi tuntia labrassa niin sitä oli varsin virittäytynyt kuuntelemaan sujuvasanaista räätäliä täysin vailla ennakkoasenteita. Ja sieltäpä se taas huuteli - kosmos: Sometimes you win, sometimes you learn. Tällä mennään.

(Enkö kertonut mistä on kyse? Rehelliseen kysymykseen rehellinen vastaus - ei ollut tarkoituskaan!)

Tiukka etukeno ja kohti marraskuun hulinoita

Tällä hetkellä tahti on sen verran hektistä kaikissa suhteissa, että ei juuri ehdi kunnolla treenaamaan. Nyyh... Viime viikonlopun  joogakurssilta on toivuttu, ja keskiviikkona oli tarkoitus käydä vetämässä taas Terhin kanssa treeni, mutta jouduin ne perumaan työpalaverin takia. Kun nekin velvollisuudet on vaan pakko hoitaa kunnialla... Nytkin isäntä on kalassa ja nyhjätään lasten kanssa kotona, mutta tällä kertaa ihan mieluisten puuhien parissa:

Jos nimittäin jotain olen kaivannut toukokuun jälkeen niin leipomista!! Tälläkin hetkellä pöydällä odottelee toinen setti kuppikakkuja Halloween -henkeen, niistä olisi tarkoitus pyöräyttää kummituksia - katsotaan kuin meille käy. Huomenna olisi toiveissa ehtiä taas salillekin, niin se ei pääse ihan vallan unohtumaan. Samoin olen päättänyt raahata tiistaina salikamat mukaan töihin ja käydä vetämässä reippaan punttitreenin yliopiston salilla ennen töiden aloittamista. Muutoin tässä kyllä loppuu päivät viikosta kesken, kun on joogaa ja artikkeleita/tutkimusta ja omankin yrityksen duuneja väännettävänä. Puhumattakaan niistä lukemattomista synttärikemuista ja joogakurssista ja edessä olevista viikon reissuista ensin Turkuun ja sitten Tallinnaan. Siinäpä se marraskuu sitten sujahtaakin ohi lähes huomaamatta... Itsenäisyyspäivänä ehkä on jo aikaa hengähtää. EN TYKKÄÄ.

Lihaton lokakuukin tosiaan veteli viimeisiään, sain pidettyä pakan kasassa ja ainoa "silmällinen" jota koko lokakuun aikana söin oli kalaa, suunnilleen kerran viikossa. Taidanpa jatkaa samalla linjalla, tosin sillä erotuksella, että hyväksyn riistan aika ajoin lautaselleni - ja sitäpä sieltä löytyy heti huomenna kun mennään anoppilaan Pyhäinpäivän hanhipaistille. Kauhistuttaa tosin jo pelkkä ajatuskin lihasta, kun muistissa on niin elävästi Thaimaassa vedetty lammaskorma kahden viikon kasvisruokavalion jälkeen... Maha oli kuin jalkapallo ja pitkään... No, pitää ottaa vähän pienempi palanen ja reilusti kasviksia, ehkä se siitä.

Niin että palataan asiaan sitten joulukuussa... Ei vaan, vitsit vitsinä. Ehkä tämä tästä!

Lintuperspektiiviä etsimässä

Long time no see?

Kiirettä on pitänyt, työrintamalla ja perheen parissa. Työkiireiden ydin on ollut viimeiset pari viikkoa väitöskirjaprosessin realisoitumisessa, kun ollaan viimeistelty ensimmäistä artikkelia julkaisukuntoon hiki hatussa. Muualla sitä hikeä ei sitten kauheasti ole näkynytkään, ellei joogasalia lasketa mukaan... Palataan siihen tosin vasta kohta!! Perheen parissa - no, sairastelua, mitäpä muutakaan. Toivotaan että suunta olisi jo parempaan, että saataisiin hetki hengähtää ennen seuraavaa tautikierrosta. Huokaus.

Hengittämisestä puheen ollen, sitä tuli tehtyä taas oikein toden teolla viikonlopun joogakurssilla. Huolimatta kukonlaulun aikaan kilisevästä herätyskellosta ja saaneen tuntuisesta kropasta, ei voi muuta sanoa kuin että on nuo kurssit aina vaan ni-in mahtavia!! 

Lihakset ja kroppa pysyy kunnossa, selkä ei kiukuttele vaikka istuisi tietokoneen ääressä päivätolkulla, pää ei räjähdä siellä pyörivien ajatusten voimasta... Oikeasti en tiedä miten sitä pärjäisi (tai oikeammin pärjäsi) ilman rutiininomaista joogaa! Ne jotka joogaa itse, tietää mistä puhun, ja ne jotka ei - no, ette tiedä mitä menetätte...

Ja mistäpä sitä muualtakaan saa sitä perspektiiviä, kun katsoo maailmaa ylösalaisin! Ei vaan, tuo kuva oli niin hillittömän hyvä että oli pakko se pistää tähän yhteyteen... Perspektiiviäkin tuli kyllä roppakaupalla, kun kurssilla opettajana vieraillut Frank teki taikojaan taaksetaivutuksissa: ensimmäistä kertaa pääkopassani on ajatus siitä, miten tuon voisi IKINÄ tehdä yksin. Ja se on aivan mieletön saavutus meikäläiselle, joka kyllä lapsena roikkui pää alaspäin ties missä puunoksalla kuin pieni paviaani konsanaan, mutta joka nykyisin tuntuu voivan pahoin jo Tykkimäen maailmanpyörässä. Ja siellä ollaan sentään ihan nuppi taivasta kohti... 

Hiljaa hyvä tulee, kun osaa pitää asiat perspektiivissä - kuten tämä oheinen Laura Sykoran Vrschikasana (skorpioni) -jatkumo osoittaa!

 

Rakkaudella kokoon riipaistua

Mikä niin? No se ruoka tietenkin. Siihen palailen tuossa kohtapuoliin, ensin pakolliset treenikuulumiset!

Pitkästä aikaa oltiin perjantaina Annin kanssa salilla yhtäaikaa mutta ei yhdessä. Eli siis itse kun väänsin selkä/vatsatreeniä niin toinen osapuoli treenaili jalkoja. Ei niin kivaa kuin yleensä, mutta menihän se siinä - tosin se viimeinen 20 % jäi oikeasti tekemättä. Kyllä toki paikat sai kipeytymään juuri sopivasti, mutta jotain jäi puuttumaan. Korvien välin huolto kenties?

No, onneksi päästiin se hoitamaan eilen, kun vietettiin mukava iltapäivä ihan vaan tyttöporukassa shoppaillen. Ihan vaan yksiä kenkiä - niitä maailman täydellisimpiä saappaita - lähdin ostamaan, mutta mukaan tarttui myös takki, biletoppi (marraskuuta varten, vink vink Maarit) ja muutamat farkut. Plus lapsille vähän päiväkotivaatetta. Ihan parasta nuppihuoltoa siis!!

<3 El Naturalista <3 

Tänään ohjelmassa olisikin vielä salitreenit, sitten alkaa taas kokonaan joogalle pyhitetty viikko: maanantaina ja keskiviikkona salille, ja perjantaina Frankin kurssille. Ihanaa päästä tutustumaan uuteen opettajaan ja poimimaan hänen opetuksestaan ne omaan harjoitukseen sopivimmat palat!! 

Sitten se rakkaudella kokoon riipaistua -osuus... Sattuneesta syystä eilen tuli syötyä "vähän mitä sattuu", mutta eipä tuo taas painossa näy. Kahdentonnin ruokavalio ei ole heilauttanut painoa mihinkään, eli lukemissa miinus 7,5-8 kg ollaan pysytty (Ryhtiliikkeen alkuun verrattuna siis). Siksipä olen pikkuhiljaa uskaltautunut astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle tarkoista ohjeiden seuraamisesta kokeilevaan ruoanlaittoon, eli tässä teillekin jakoon yksi tuottoisa kokeilu - ei ehkä maailman terveellisin sellainen, mutta hiiskatin hyviä olivat!! Ja riipaistu tosiaan kasaan aineksista, joita kaapista sattui löytymään, lapsille ja miehelle kinkkuversiona ja itselleni mallia kasvis. Annosmäärää on vaikea arvioida, koska tosiaan tein kahta eri täytettä, ja tuo kasvistäyte oli jäänyt edelliseltä päivältä jämiksi - eli sanoisin että alla olevista määristä tulee muutama annos.

Kasviskiepit yrtti-kikhernetäytteellä

3 kpl torttutaikinalevyjä

Yrtti-kikhernekastike:

50 g kikherneitä (keitettynä tai purkista)

1 rkl tummaa soijarouhetta

1 valkosipulinkynsi

Oliiviöljyä paistamiseen

50 g tomaattimurskaa

Ripaus kaapista löytyvää mausteseosta, esim. Sambal oelek tai Garam masala

½ dl yrttejä (mieluiten tuoreita tai pakastettuja), esim. basilika, persilja, ruohosipuli, rosmariini

Ripaus suolaa

Ripaus mustapippuria

Täytteeseen lisäksi:

50 g tuorejuustoa TAI

25 g juustoraastetta + 2-3 rkl ruokakermaa

Tee ensin kastike: Kuullota viipaloitu valkosipuli öljytilkassa miedolla lämmöllä, lisää tomaattimurska, mausteseos ja huuhdotut kikherneet sekä soijarouhe. Kiehauta ja hauduta muutama minuutti. Lisää hienonnetut yrtit ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen kastikkeeseen tuorejuusto tai kerma/juustoraastesekoitus.

Kaulitse sulaneita torttutaikinalevyjä pituussuuntaan noin puolet pidemmiksi. Levitä 2-3 rkl täytettä jokaiselle levylle (jätä loppupäähän n. 2 cm tyhjää) ja rullaa ne kiinni pituussuuntaan. Jos haluat voit "liimata" rullan kiinni vesitilkalla (kuten joulutortut). Leikkaa kustakin rullasta 4-5 viipaletta ja lado rullat pellille kupeelleen. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Ps. Jos perheessä on lihansyöjiä niin kinkkutäytteeseen iskin kastikkeen tilalle kinkkukuutioita ja juustoraaste/kermasekoituksen, sekä mausteeksi ripauksen valkopippuria sekä paprikaa. Hyvin näytti maittavan nekin, ja lisääkin saa kuulemma tehdä! 

Nautitaan raakana

Raakaa treeniä ja raakaa ruokaa. Siinä päivän aiheet.

Aloitetaan treenistä. Vaikka Terhin eilen lohduttikin, että "hyvin sä vedät", niin hanuriosasto ei ole tänään ihan samaa mieltä aiheesta. Annin kanssa sunnuntaina vedetty jalka/pakaratreenikin tuntui vielä alla, ja eilen illalla ruuvattiin taas hanuriosastoon pyöreyttä. Uusia kivoja liikkeitä siis... Niiden joukosta löytyi kyllä hyvinkin pikaiseen uusi viha/rakkaussuhteen kohde, joka on pakko varmaan päästä tekemään jokaisessa pakaratreenissä tästä eteenpäin. Aiempaa sumokyykkyä toki unohtamatta!

Raa'asta treenistä sitten siihen maukkaampaan osastoon. Olen tässä koittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti kokeilla myös erilaisia raakaruokia, etenkin sellaisina päivinä kun teen töitä kotoa käsin ja lapset on päiväkodissa. Eli ei tarvitse selitellä kenellekään mitä syö ja miksi! Alkujaan pääsin maistamaan raakaruokaa Magnuksen ruokakurssilla, ja yllätyin siitä, miten mahtavia makuja ruokiin saa ilman että niitä tarvitsee kypsentää. Siitäpä syystä olen hommannut tässä viimeisen vuoden mittaan useammankin raakaruokakirjan, ja voisinpa vähän myös arvostella niitä tänne. Tässäpä ensimmäinen:

Mistä erityisesti tykkäsin: kirja on suomenkielinen, siellä on selkeät ohjeet ja herkulliset kuvat. Ohjeet on helppoja, ainekset (tai ainakin leijonanosa niistä) löytyy ihan normikaupoista, ja kirja kattaa kaikenlaiset ruoat aina aamupalasta iltapuuroon ja keitoista jälkiruokiin. Helppo opus siis aloittelevalle raakailijalle! Itse olen kuolannut etenkin noita jälkkäreitä ja kräkkereitä, mutta päädyin käytännön syistä aloittamaan kokeilut avokadopastasta. Ja vaikka äsken mainitsin, että lähes kaikki ainekset löytyy kaupasta, niin eipä niitä kaikkia sitten omassa kaapissa ollut... Ei muuta kuin soveltamaan, tämän pitäisi olla helppoa - ja sitäpä se olikin. Alla oma soveltamani ohje teillekin, aivan mielettömän ihana ruoka - kokeilkaa jos ette usko! 

RAWokadopasta

(1 annos)

Pasta:

1 pieni kesäkurpitsa

1 valkosipulinkynsi

1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)

Ropsaus suolaa

Loraus oliiviöljyä

Avokadokastike:

1 avokado

3 rkl sitruunamehua

2-3 rkl oliiviöljyä

1/4 tl kuivattua chiliä
Ripsaus suolaa

Mustapippuria myllystä

Ripsaus paprikajauhetta

Ropsaus kuivattua korianteria (lehtiä)

Nippu villirucolaa

1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)

Pasta: Leikkaa kesäkurpitsa ohueksi suikaleeksi julienne -leikkurilla tai vaikkapa perunankuorimaveitsellä. Lisää joukkoon puristettu valkosipulinkynsi, suola ja siirappi, sekoita ja anna tekeytyä kulhossa kastikkeen tekemisen ajan ja lisää lopuksi joukkoon oliiviöljy.

Kastike: Laita kulhoon sitruunamehu, öljy sekä chili, mausteet ja siirappi. Lisää kuutioitu avokado ja silputtu rucola. Sekoita, maistele ja mausta omaan makuusi sopivaksi (ripsaus on siis pienempi määrä kuin ropsaus, sanoisin että ripsaus on noin 1/4 tl ja ropsaus 1/2 tl). Tarjoile heti.

Ps. Sen verran vielä lisään tähän loppuun, että laitoin itse lautaselle vielä lisäksi mozzarellaa protskulähteeksi, muutoin taisi olla tämän annoksen arvintoarvot kohdillaan!