Takaisin satulaan!

Monessakin mielessä. Lauantai-illan tötöilyn jälkeen reipas potku perseelle, ja tosiaan heti takaisin satulaan - kirjaimellisesti. Lähdin eilen illalla heittämään pienen pyörälenkin, eli napit korville, musiikit soimaan ja mankeli laulamaan. Ensimmäiset 12 km meni ihmeen kevyesti (ottaen huomioon lauantaisen jalkatreenin salilla...), melkeinpä heittämällä voisin sanoa, vaikka ihan reipasta vauhtia pistelin omasta mielestäni menemään. Siihen päälle vielä tosikoitos eli sairaalanmäki ylös (ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, kyseinen mäki on mukavan pitkä ja jyrkkenee aika antoisasti loppua kohti). Lopussa pisti puuskuttamaan, mutta totesin ihmeekseni ettei tehnyt edes tiukkaa!!

Johtopäätös: kunto kohenee. Peukut sille!

Niin muuten, luulitteko että se oli siinä...? Ehei!! Satulaa kulutettiin myös tänään - kuntosalilla - eli yllättäen vuorossa oli taas punttia. Nyt voin sen jo tunnustaa - koukussa olen kuin onkimato. Tuloksia tulee, painot kasvaa ja tuntuu vaan NIIN HYVÄLTÄ. Vielä kun saliseuraksi on löytynyt Anni, joka piiskaa ihanankamalasti pidemmälle ja painavammilla aina kun vain näkee siihen mahdollisuuden (tähän väliin se sydän, kiitoskiitoskiitos <3 ). Tykkään!

Siitä en tiedä olenko keskiviikkona vielä samaa mieltä, kun sovittiin Terhin kanssa treffit hyppyrimäen portaiden juurelle... Jaiks. Toivottavasti vaan tämä viikonlopun jalkatreenin jumitus katoaa siihen mennessä...