Jalkatreeni. Prässi, ojentajat, pakarat ja takareidet kahdellakin eri laitteella, koukistajat ja vielä hännän huipuksi kyykyt. Ja kyllä, kirosin kuin merimies konsanaan (anteeksi kovasti, kanssatreenaajat!), mutta tulipa lanseerattua myös uusi termikin - vittuilukerta. Se on se viimeinen puristus, se kerta kiellon päälle, kun Terhi on ala-arvoisella matematiikallaan laskenut "vielä kaksi" ainakin kolmeen kertaan ja viimeinkin sanonut että tämä oli viimeinen... Tosin en tiedä oliko tuo viisasta, sillä salilta pois lähtiessäni portaiden käveleminen alaspäin oli jotain aivan järkyttävää. Taidanpa kontata ne huomenissa, ainakin kotona siis, päiväkodilla taitaa olla pakko tsempata.
No, huolimatta siitä että joku tuntuu varastaneen jalkani (tai ainakin vaihtaneen ne) fiilikset on katossa, johtuuko sitten aina treenin jälkeen kotimatkalla popitettavasta Operaatio Ryhtiliikkeen tunnaribiisistä vai jostain endorfiinipurskauksesta, sitä en tiedä. Se mikä merkitsee on tämä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti