Perkele kun sattuu...

Eilisen starttipäivän kunniaksi tein uuden lajivaltauksen ja uskaltauduin kokeilemaan tankotanssia. Aivan mielettömän hauska laji, mutta nyt on olo sellainen kuin joku olisi hakannut minut sillä tangolla... Mustelmia pukkaa joka puolelle, ja ojentajat ja rintalihakset huutaa hoosiannaa siihen malliin, että auton vaihteiden vaihtaminen pitää tehdä hammasta purren. Tässä parhaita paloja uudesta ihonväristä - nämä siis otettuna kolmisen tuntia tanssitunnin päättymisen jälkeen, taivas yksin tietää minkänäköiset nuo on illalla tai huomenna...:

Niinpä. Ja näitä sitten riittääkin... Kuvissa olevien jalkaterien lisäksi polvien sisäsivut sinertää iloisesti, kyynärvarret on täynnä laikkuja ja takapuolestakin taitaa jotain uutta sävyä pukata esiin (ainakin lievien palovammojen muodossa). Mutta ei jotain pahaa ettei hyvääkin - oli se sen verran hauskaa ja haastavaa että uudestaan on päästävä!

Ruokailun puolella suurin haaste vielä toistaiseksi on vesimäärän lisääminen noin puolestatoista litrasta kolmeen... Tuntuu siltä että takahampaat kelluu jo, vessassa saa ravata suunnilleen tunnin välein, ja viimeiset lasilliset tekee _todella_ tiukkaa saada alas. No, ehkä tähän tottuu kun vähän aikaa lipittää. Muuten ei vielä uutta raportoitavaa, odottelen jo innolla viestiä Terhiltä päivitetystä ruokavaliosta - eli siitä lisää sitten kun sen aika on.

Nyt takaisin Äitienpäivän viettoon - iloista sellaista myös ruudun sille puolelle!!