Kadonneen hauiksen metsästys

Eilisen treenin jälkeen on taas ihan arkisella tasolla huomannut, miten vähän on habaa hauiksessa... En oikein tiedä pitäisikö sitä itkeä vai nauraa, kun kädet ei toimi - ei mene koukkuun eikä suoraksi. Toisaalta tänään on ollut oikein lystiä pysähtyä peilien eteen, kun edessä komeilee varsin komea papu ihan ilman suurempaa yrittämistä!

Tuosta huomisesta en tiedä, mutta toivotaan että jossain vaiheessa edes!

Viikonlopun viisikymppissynttäreiden mukanaan tuoma painonpudotustakapakkikin näytti tänä aamuna olevan nollattu, lisäksi töiden puolesta häämöttää yhden isomman projektin loppuminen perjantaina. Peukut sille!! Sanoinkin jo Terhille, että perjantain treeni on sitten oikein suuremman luokan nollauspuserrus, saadaan taas pääkoppa ojennukseen ja kroppa niin kipeäksi, että viikonloppuna ei muuta pysty tekemään kuin nauttimaan auringonpaisteesta pihanurtsilla lapsia vahtien...